Niin, nainen muuttui täysin kun huomasi olevansa
raskaana. Ymmärtäisin kyllä mielialojen vaihtelut ja kiukun puuskat, mutta hän ei enää anna koskettaa ja ei katso silmiin, ei puhu tai vastaa ellen kysy 5 kertaa, ja sittenkin vain lyhyesti.
Ja tietysti sitten viikon jälkeen paloi pinna, ja huusin takaisin. =( Hän sanoo että inhoaa minua, ja kaikkia miehiä.
Olenko minä vaan tyhmä että älyä lähteä lätkimään, vaiko eikö hän tiedä mitä haluaa, vai mistä tässä on kyse? Ennen raskautta halusi olla lähellä ja jutella jne.
T; ihan pihalla
raskaana. Ymmärtäisin kyllä mielialojen vaihtelut ja kiukun puuskat, mutta hän ei enää anna koskettaa ja ei katso silmiin, ei puhu tai vastaa ellen kysy 5 kertaa, ja sittenkin vain lyhyesti.
Ja tietysti sitten viikon jälkeen paloi pinna, ja huusin takaisin. =( Hän sanoo että inhoaa minua, ja kaikkia miehiä.
Olenko minä vaan tyhmä että älyä lähteä lätkimään, vaiko eikö hän tiedä mitä haluaa, vai mistä tässä on kyse? Ennen raskautta halusi olla lähellä ja jutella jne.
T; ihan pihalla
Vastaukset 15
Vanhimmat
onko tuleva lapsi sinun siittämäsi ??
Sinuna lähtisin lätkimään. En ainakaan haluaisi kasvattaa lasta noin epätasapainoisen ihmisen kanssa.
sitten epätasapainoisen ihmisen kasvatettavaksi?
tuossa voi olla kyse mistä vain-
ap- vaadi rehellistä keskustelua puolisosi kanssa, se on sinun oikeutesi saada tietää johtuuko ko. käytös vaikeasta raskaudesta vai josktakin muusta asiasta.
Raskausaika ei ole mitenkään ihaninta mahdollista aikaa naiselle. Ei, vaikka lehdet tursuu juttuja raskauden aikaisesta hehkumisesta ja ihanuudesta.
Suoraan sanottuna, raskaus oli ainakin omasta mielestäni täysin perseestä. Tottakai lapsen tulo on hieno asia ja kovasti sitä pientä odotti maailmaan tulevaksi. Mutta se ei silti vie pois sitä tosiasiaa, kuinka kovilla silloin oli.
Omakohtainen kokemukseni:
Fyysisesti voin raskausaikana paremmin kuin monet muut, toisin sanoen:en oksentanut. Se siitä olisi puuttunutkin. Henkisesti...kaikki vaan vitutti. Jälkeen päin jopa naurattaa, kuinka paljon pienetkin asiat ärsytti. Ärsytti, kun ei voinut syödä mitä huvittaa, koska miltei kaikki ruuat alkoivat närästää. Ei voinut juoda alkoholia, eikä edes kahviakaan paljoa. Lempivaatteet kävi pieniksi. Aina nukutti ja väsytti. Aina kaikki ihmiset puhuivat minulle kuin olisin pelkkä kohtu. Minulta ei kysyttykään enää "mitä kuuluu?" vaan "Onko potkinut? Onko ollut paha olo? Millon se nyt syntyykään?"
Tuntui niikuin oma tuttu minä olisi nakattu roskikseen. Yhtäkkiä ihmiset suhtautuvat sinuun erilailla. Jopa tuntemattomatkin. Miehet eivät enää vilkaisseetkaan minuun päin. Ikinä. Se on kummiskin ihan imartelevaa, jos joku joskus katsoisi muutenkin kuin säälivästi....tai tuijottaen pelkkää mahaa.
Itse oli aivan yhtä sekaisin minäkuvansa kanssa. Vartalo oli omituisen näköinen ja tuntoinen. Pahat olot, närästys, omituiset mieliteot ruuan suhteen, hajut jotka yhtäkkiä alkoivat ällöttää, kauhea väsymys...
Henkireikänä minulle raskausaikana oli seksi. Sitä piti harrastaa päivittäin. Vaikka kuinka olisi muuten ärsyttänyt kaikki. Mieheni kanssa saatettiin riidellä (minun mielialojeni vuoksi), sitten harrastaa seksiä ja sen jälkeen taas riidellä. :) Huvittaa muistellakin. Kuvittelin aina, että mies inhoaa vartaloani, mutta ajattelin että siinäpähän kestäkööt minun ainoan nautintoni vuoksi... Heh heh.
Raskausajan krooninen vitutus oli pahimmillaan raskauden alkupuolella. Raskauden viimeinen kuukausi oli melkein täysin vitutus-vapaa, koska tiesi sen pian olevan ohi.
Kun lapsi syntyi, muutuin jälleen täysin omaksi itseksi. Kaikki oli taas ihan mukavaa, olin jälleen ihan itseni tuntoinen ja näköinen (mitä nyt tissit oli kaksi kertaa suuremmat kuin ennen). Miehen kans ei enää riideltykään.
Synnytyksen jälkeisestä masennuksesta ei ollut tietoakaan! Oli kerrassaan niin mahtavaa, kun lapsi oli maailmassa ja taas tunsi itsensäkin omaksi itsekseen.
voimme harrastaa seksiä jos nainen huutaa että painu vittuun kun edes kosketankin / hipaisenkin...?!
Ja inhoaa minua? Ja kaikkia miehiä?
T; mies vaan
Silloin jos poistut paikalta se kiukku jää kytemään. Arvaa vituttaako naista jo sekin kun ei oikeasti tiedä miksi vituttaa ja on hirveä syyllisyys raivoamisesta ja kierre sen kuin jatkuu. Meillä raivotautia on esiintynyt vain poikia odotellessa, eli syytetään vaan siitäkin miehiä. Ai niin, toihan on hyvä merkki ettei viha kohdistu vain sinuun vaan kaikkiin miehiin yleensä.
Kiukkua ei pidä ottaa henkilökohtaisesti. Vaikak tekisi ieli tapella, tiuskia takaisin tms. pure hammasta. Hoe itsellesi sitäe ttä se menee phi, se ei johdu sinusta vaan naisen tämänhetkisestä olotilasta. Hormonit, väsymys, muutokset. Edellä kirjoittanut kuvasi hienosti aihetta :D itseäni vituttivat tytöt odottaessa enemmän.
Ap:ltä kysytään nyt vain pitkää pinnaa ja sitä että ymmärtäisi ettei nainen tahallaan kiukuttele, vaan yrittää itsekin tajuta mikä häntä vaivaa. Ymmärrä, älä lähde kierteeseen.
***
se että on notkea kuin norsu - varsinkin siellä loppupuolella. Ei saa kunnolla edes kenkiä jalkaan, kun ei pääse mutkalle. Ei ylety esim keittiössä millekkään hyllylle kun pötsi on tiellä. Liikkuminen on kaiken kaikkiaan melkoista vyörymistä ja lisäksi särkee selkää, jalkoja jne..
Tunne siinä sitten olevasi haluttava - siksi ei oikein kosketuskaan tunnut hyvältä.
hänellä ne rasksuden fyysiset merkit vielä näy..
vaikka ei näkyisikään hänen elimistönsä ja hormooninsa ovat täysin sekaisin. nainen saattaa tuntea olonsa erittäin rumaksi vaikkei hän olisi huomattavasti vielä alkanut paisua. lisäksi nainen tietää heti jos hän on lihonnut edes kilon tai kaksi ja silloin olo saattaa olla kurja. tämä on ensimmäinen raskaus naiselle ja luultavasti häntä pelottaa hirveästi äiteys, miten suhteenne kestään lapsen syntyessä, onko hänellä enää elämää tämän jälkeen, tuleeko hänen ruumiinsa löysistymään lopullisesti jne jne jne.
onko nainen luonteeltaan sellainen, että hän turvaa sinuun kun hänellä on huolia? jotkut vahvat naiset eivät tykkää pyytää miehiltään apua tai näyttää että he tarvitsevat heitä ja siksi saattaa torjua sinua.
neuvoisin sinua olemaan todella kärsivällinen, lukemaan isäksi tulo oppaita (mielellään naisesi edessä), ostamaan kukkasia (ei välttis konvehteja, ne lihottaa ja sitten on olo entistä kurjempi) hieromaan oma-alotteisesti naisen hartijoita tai jalkapohjia kerran/pari viikossa, kehumaan häntä ja näyttämään, että olet hänen tukenaan. lisäksi jos nainen tarvitsee tilaa anna sitä hänelle. ja yrittäkää keksiä välillä jotain kivaa yhdessä puuhastelua joka vie ajatukset pois tuosta raskaudesta. tsemppiä. *_*
mieten tuon teen kun hän ei halua nähdä ei edes kuulla minusta mitään? Toki voi postitse kukkapaketin laittaa. Taisi vaan ottaa ja kyllästyä yks kaks minuun.
Jep, jep..
T; mies vaan
Nainen on herkimmillään raskaana joten ole itsekin herkkä ja koita puhua hänelle kauniisti asiasta. mikä vaivaa hänen mieltään ja miten voisit auttaa. Raskaus on ollut ainakin mun elämän pahinta aikaa ja se vaatii tukea ja ymmärrystä. Tietenkään et lähde menemään vaan koitat saada naisesi puhumaan.
Koita vain kestää.
Te kumpikin käytte nyt läpi vanhemmaksi tulemista. Ehkä hän tuntee menettäneensä ja uhranneensa jotakin ja on epävarma sinusta ja kaikesta. Anna hänelle tukesi ja rakkautesi ja osoita että hän voi luottaa sinuun ja että hän ei jää yksin tilanteen kanssa. Raskaana olevaa naista kannattaa lähestyä suklaan tai jäätelön kera tai jos tämä kärsii (aamu)pahoinvoinnista niin varmistaa ettei haise pahalta naisen nenään. :) Hormoonit ovat hirmuisia ja kasvaminen ihmisenä on myös kovaa puuhaa. Tämän ajan on tarkoitus vahvistaa teitä, että jaksatte yhdessä kasvattaa uuden ihmisen ettekä eroaisi pikkuasioiden takia. Uusi tilanne vaatii sopeutumista molemmilta ja välillä itseensä vetäytyminen ja ajatteleminen vain on pakollista.
Onnea sinulle ja pidä kiinni siitä mitä sinulla on. Tuli nyt aika yleistävä ja hieman holhoavakin teksti..
Joistakin naisista näyttää tulevan ihan eri ihmisiä raskaana. Seuraavat isot muutokset tulee lapsen syntymän jälkeen. Isi muuttuu myös!
Anyway minusta tuo käytös kuulostaa lähinnä naisesi epävarmuudelta! Hän kompensoi käytöksellään epävarmuuttaan. Silmiin katsomattomuus tosin vaikuttaa pikkusen inholta :(
Tsemppiä! Lapsi tarvitsee molemmat vanhempansa!
Heti kun saimme tietää naiseni olevan raskaana, hänen käytöksensä muuttui myös täysin. Hän ei reagoi kosketukseeni mitenkään. Esim. istuessani sohvalla hänen viereensä niin hän siirtyy kauemmas jne jne..seksielämästä puhumattakaan (ai mikä seksi...?) Toisaalta hän käyttäytyy muuten paljon ystävällisemmin kuin ennen, eikä ole kuitenkaan sanonut inhoavansa minua tms.
Olemme 28v & 30v, ja hänellä on tämä on jo 4. lapsi.