Niin, nainen muuttui täysin kun huomasi olevansa
raskaana. Ymmärtäisin kyllä mielialojen vaihtelut ja kiukun puuskat, mutta hän ei enää anna koskettaa ja ei katso silmiin, ei puhu tai vastaa ellen kysy 5 kertaa, ja sittenkin vain lyhyesti.
Hän vihaa minua kai...
Ja tietysti sitten viikon jälkeen paloi pinna, ja huusin takaisin. =( Hän sanoo että inhoaa minua, ja kaikkia miehiä.
Olenko minä vaan tyhmä että älyä lähteä lätkimään, vaiko eikö hän tiedä mitä haluaa, vai mistä tässä on kyse? Ennen raskautta halusi olla lähellä ja jutella jne.
T; ihan pihalla
raskaana. Ymmärtäisin kyllä mielialojen vaihtelut ja kiukun puuskat, mutta hän ei enää anna koskettaa ja ei katso silmiin, ei puhu tai vastaa ellen kysy 5 kertaa, ja sittenkin vain lyhyesti.
Hän vihaa minua kai...
Ja tietysti sitten viikon jälkeen paloi pinna, ja huusin takaisin. =( Hän sanoo että inhoaa minua, ja kaikkia miehiä.
Olenko minä vaan tyhmä että älyä lähteä lätkimään, vaiko eikö hän tiedä mitä haluaa, vai mistä tässä on kyse? Ennen raskautta halusi olla lähellä ja jutella jne.
T; ihan pihalla
Vastaukset 21
Vanhimmat
oletko sä varmasti biologinen isä?
Se, ettei nainen tiedä, selittäisi käyttäytymisen. Satunnainen hairahdus voi johtaa raskauteen. Kannattaa pyytää lastenvalvojaa määräämään dna-testi, kun lapsi syntyy.
mielentiloissa ollut mitään poikkeavaa viimeisen kuukauden aikana, ennen oletettua raskautta?
Ensimmäisenä minullekkin tuli mieleen, ettei tuleva lapsi ole sinun.
Vastaavasti tuo inhoreaktio antaisi viiteitä, että nainen on raiskattu ja siitä lapsi on saanut alun.
Tällöin et saa tuomita naista.
Suosittelen tuota dna testiä, ettet mahdollisen eron jäkeen maksa toisten lasten elatusta.
Eli kiellä isyys, vaikka saisit kuinka paljon loanheittoa niskaasi.
...silleen hän ainakin väittää. Eipä tuo ole tullutkaan mieleen, voi perkele...
Isyyttä ei tarvitse kieltää, kunhan ei vaan samantien myönnä sitä. Se riittää, että kertoo lastenvalvojalle, ettei ole varma isyydestään. Lastenvalvoja kyllä määrää sitten sen testin.
..sepä tästä sitten vielä puuttuisi että hän olisi raskaana jolle kulle toiselle. No, oma ratkaisu on silloin selvä... etenkin kun on antanut varsin selvästi ymmärtää että lapsi on minun.
Tuota asiaa ei tarvitse kai ottaa esille ennen kuin lapsi on syntynyt? Se olisi kai hänelle nyt liikaa jos kysyisin että onko lapsi varmasti minun..
T; mies vaan
tuo dna testi riittää.
Sinun myöskään ei tarvitse sitä kertoa naiselle, että haluat varmuuden isyydestä dna testillä.
Tosin en tiedä missä vaiheessa papereihin kirjataan kuka on isä.
Ainakin ennen isän nimen kirjaaminen oli sitova, vaikka myöhemmin paljastui, ettei mies ollut lapsen isä.
..käynyt missään vielä tunnustamassa isyyttäni. Eli kai silloin vielä en ole voinut sitoutuakaan?
Sitä onko nainen kertonut nimeni jo, taasen sitä en tiedä..
T; mies vaan
lastenvalvoja ottaa sitten yhteyttä, kun lapsi on syntynyt, ainakin jos vanhemmat asuvat eri osoitteissa. Jos haluaa tietää enemmän, kannattaa soittaa sille lapsen äidin kotikunnan lastenvalvojalle ja kysellä asioista ihan luottamuksellisesti.
Ettei syntymätöntä lasta ole virallisesti olemassakaan. Asia tulee sitten eteen kun lapsi on ensin elävänä syntynyt ja nainen nimennyt sinut lapsensa isäksi. Toki asiaa kysytään sinultakin.
Oliko raskaus toivottu? Raskaus on henkisesti ja fyysisesti kova paikka naiselle, mutta ei se silti tuollaiseen käytökseen oikeuta. Puhu naisellesi. Kysy suoraan, että mikä on vialla, ja kerro milä tuntuu että hän äyskii.
vaan että olen yrittänyt?! Ei puhu niin ei puhu.
Kuulemma en osaa sanoa mitään mikä ei ole mieliksi.
Ensinnäkin koko ajan kaivaa kaikki virheet ja sanomista ja asiat mitä olen väärin tehnyt.
Eilenkin yritin olla hellä ja rentouttaa hänen oloaan hieroen niin ; " Vittu...saatana, etkö usko jo älä koske..." oli vastaus. Tee siinä nyt sitten jotain ja ole mieliksi kun mikään ei kelpaa.
Hän vain sanoo ettei minusta ole isäksi, kun näin pienestä jo stressaannun.
Tää on kuin painajaista. Ja kai tästä on sitten itse kohta tehtävä loppu jos edes hieman ota minua huomioon. Kärsiväällisyys on kai hyve.
T; mies vaan
Sen naisen kehoon on tunkeutunut vieraita geenejä, se yrittää vaan hylkiä niitä. Kyllä se helpottaa synnytyksen jälkeen.
..taitaa olla sitten aika vastenmielisiä geenejä..
(?)
..kyllä pahoinvoinnin ymmärrän mutta sitä että on epävarma jo siitä että haluaako olla enää yhdessä niin. Mieli muuttui siis kuin veitsellä leikaten..
Ihannoinnista inhoon...
T; mies vaan
aiheuttaa melkoisia ailahduksia. Raskauden aikana menneisyyden asiat tulevat mieleen ja esille ja koska sille joka on syyllinen ei voi huutaa, niin sinä olet kohde. Tai sitten sinä olet oikeastikin kohde... Pyydä tyttöystävääsi juttelemaan lääkärinsä kanssa ja pyytämään pääsyä terapeutin juttusille selvittämään ajatuksiaan.
Minulle raskaus oli niin suuri tapahtuma, että se sai ajattelemaan koko elämää uudelleen. Koin, että minun pitää antaa lapselleni paras mahdollinen elämä ja tajusin, että lapsen isä ei pysty sitä tarjoamaan meille kummallekaan. Koko se kuva, mikä minulla oli ollut siihen asti "onnellisesta pikku perheestä" särkyi ja purin vihani tietysti mieheen. Vaikka rakastin häntä, halusin silti erota ja olin hänelle vihainen siitä, ettei hän ollutkaan sellainen, mitä olin suhteen alussa luullut. Harmi, että ehdin tulla raskaaksi ensin, mutta meillä on mennyt lapsen kanssa todella hyvin kahden.
Mutta: ainoa joka tietää vastauksen sinun tilanteeseesi on tyttöystäväsi. Kysy häneltä.
..tuo oli aika tutun kuulosta. Tuntuu että hän tosiaan inhoaa ja vihaa minua, ja sanoi juuri myös ettei minusta ole isäksi, vaikka ennen raskautta sanoi että olisin hyvä isä..
Olen kyllä sanonut että haluan auttaa ja tehdä kaiken mitä vaan voin, hänen olonsa helpottamiseksi...
T; mies vaan
Kiva provo, vai haluatko ihan oikesti vastauksia? Ehkä silloin kannattaisi kysyä naisilta, jotka ovat kokeneet raskauden.
Olit näköjään jo kysynyt naisten puolelta. Sori.
Käy katsomassa kirjoitukseni raskauspalstalta myös. Halusin vain myös miesten näkemysksiä ja kokemuksia naisista jotka ovat olleet raskaana..
T; mies vaan
rohkeasti nimmarilla? Vieläkö muija pihtaa? ;)
..mulle riittäis kun edes sietäisi läsnäoloani, seksistä puhumattakaan..
Ei tästä siitä ole kyse, se olisi pikkuongelma.
T; mies vaan