Minulle kävi taas pitkän ajan jälkeen: olen ihastunut profiilista muodostamaani kuvaa ihmisestä. En voi sille mitään, olen aivan ihastuksissa. Luulin jo, että olen niin kehäkettu, että minulle ei sellaista voi enää käydä, mutta kävipä vaan.
Käykö muille tätä? Miten tulette toimeen asian kanssa? Itse yritän päästä näkemään tämän ihastukseni kohteen mahdollisimman pian, että saan kuvitelmani realisoitua. Mutta silti, ihan hullua nyt ihastua mielikuvaan!
Käykö muille tätä? Miten tulette toimeen asian kanssa? Itse yritän päästä näkemään tämän ihastukseni kohteen mahdollisimman pian, että saan kuvitelmani realisoitua. Mutta silti, ihan hullua nyt ihastua mielikuvaan!
Vastaukset 17
Vanhimmat
että tulet 2kk päästä tänne itkemään että taas pelimies kusetti mua!
eihän tuo ap. kertonut onko hän nainen vai mies.
muille käy koskaan näin?
kuolais jonkun kuvan perään?No ei.
profiili, en pahemmin kirjoittele heille. Ihan vain profiiliin ja on kirjoittelu alkanut.
Joko on meilailut alkaneet vai ihastuitko ihan "pelkkään" profiiliin ?
Tullut on minunkin silloin tällöin vastauksia lähetettyä profiileihin,mutta aika harva on viitsinyt edes vastata,ettei ole kiinnostunut tai jonkun muun ehtineen jo:(
En tiedä sit mikä siinä muutaman lauseen kirjoittamisessa ja lähettämisesää on niin vaikeaa?
Mulle käyny ihan sama juttu. Oon jutskaillu sätissä yhen tyypin kans ja nyt oon pikkusen ihastunu siihen.. ihan hupsua, mutta minkäs tunteilleen voi =)
tämä sama tapahtuu aina silloin kun kumppania ei tunneta ulkonäöltä, esimerkiksi kirjeenvaihtoilmoituksen kautta tutustuttaessa. Tutustuminen menee ikäänkuin väärin päin, sillä normaalistihan ulkonäkö ja olemus antavat ensivaikutelmat.
Ensitapaaminen on aina jonkin asteinen shokki, sillä olet jossakin aivojesi sopukoissa jo muodostanut aivan selvän visuaalisen kuvan tästä henkilöstä ja ensi kertaa tavatessa tapahtuu törmäys tämän mielikuvan ja todellisen henkilökuvan välillä.
Tuosta kun selviät yli, suhde saattaa jatkua ja kehittyä aivan normaalisti. Tarvitaan vain hieman pitkäjänteisyyttä henkilökuvan sovittamisessa profiiliin.
mutta olisko tässä juuri se syy miksi niin monet suhteet ja aviliitot päättyvät eroon. Siis ihastutaan ja "rakastutaan" ensisijassa ulkonäköön ja aletaan luoda erilaisia oletuksia toisen todellisesta luonteesta. Yhteiselämä sitten paljastaa, ettei sovita mitenkään yhteen vaikka kuinka ulkonäkö miellyttäisi.
Olen alkanut ajatella, että olisko se luonteen ja arvomaailman yhteensopivuus sittenkin tärkeintä. Se, että on yhdessä mukavaa. Ulkonäkö meillä jokaisella rupsahtaa, mutta luonteenpirteet säilyy läpi elämän. Ulkonäköä voi aina kohdentaa, mut pirulliselle luonteelle ei oikein mitään voi - ainakin se on pajon hankalampi muutettava.
Ja jos toinen ei saa panettamaan, ei suhde tule toimimaan
naiset sisästäisi,pelimiehet kuolisi sukupuuttoon!
Olisin valmis allekirjoittamaan tuon itsekin. Ulkonäkö on vain hetkellistä, mutta luonne on ja pysyy vielä senkin jälkeen kun ulkonäkö on painunut nollaviivan alle. Valitettavasti luonto on tuossa asiassa eri mieltä. Partneri valitaan ulkonäön perusteella ja muut asiat ovat sivuseikkoja. Tarkemmin tarkastellessa asia on niinkin, ettei luonto luonut avioliittoa, eikä ehkä elämänkin ajan kestävää parisuhdetta. Ulkonäkö on yhden yön seisokkia varten aivan yhtä hyvä valintaperuste kuin mikä tahansa muukin.
Vakavaa parisuhdetta ajatellen voisi kuvitella netin tai kirjeenvaihson kautta tutustumisen olevan itse asiassa parempi tapa tutustua juuri siitä syystä, että luonne tulee ensin esiin ja ulkonäkö jää vääjäämättä toiselle sijalle. Tuota asiaa ei kukaan ole tainnut vakavassa mielessä tutkia, vaikka nykyisin tutkimuksia tehdään lähes huu haa pohjaltakin. On joka tapauksessa olemassa niitä joiden ulkoista olemusta emme voi sietää, silloin netti- tai kirjesuhde katkeaa ensimmäiseen tapaamiseen. Sodasta ei selvitä ilman kaatuneita, mutta aina kannattaa malttaa mielensä ja tehdä päätös jatkamisesta tai lopettamisesta vasta kahden tai kolmen tapamiskerran jälkeen.
...että muodostunut "kuva" osoittautuukin todellisuudessa visuaalisesti upeammaksi mitä olit odottanut. Minulle kävi niin. Kirjoiteltiin viikko kiinteästi, juteltiin puhelimessa kerran ja sovittiin tapaamisesta. Jotenkin äänen perusteella loin hänestä aivan erilaisen näkövaikutelman. Paikalle tuli todella komea mies ja koska olin jo ihastunut profiiliin niin ensikohtaaminen oli rakkautta ensisilmäyksellä... valitettavasti ilmeni sitten asioita seurusteluaikana, joiden vuoksi suhde päätyi (kesti kaksi vuotta).
Noinkin voi käydä. Seurustelu riittävän pitkään on tärkeää juuri siksi että kumppaniin tutustutaan kunnolla. Saman kumppanin kanssa on tarkoitus viettää vuosia. Riski on kuitenkin aina yhä olemassa vaikka seurustelu jatkuisi vuosia. Parempi uhrata pari vuotta epäonnistuvalle suhteelle, kuin katua koko lopun ikäänsä. Vielä tämänkin jälkeen on riittävästi jäännösriskiä olemassa, joten harkintaa tarvitaan vielä tämänkin jälkeen. Minulla on ollut tapana pitää yhteyttä kirjeitse/nettiteitse puolesta vuodesta vuoteen ennen ensitapaamista. Senkään ajan jälkeen ei ole vielä kiirettä. Kaikille ei kirjoittaminen ole helppoa, mutta sen kyllä huomaa lyhyenkin kirjeenvaihdon aikana.
Minäkin ihastuin profiiliin joka oli vielä varsin lyhyt, ei siihen montaa sanaa tarvittu. Laitoin viestin ja mies vastasi. Kirjoiteltiin ja ihastuin yhä enemmän.
Tapasimme ja kun hän ensi kerran ilmestyi viereeni seisomaan tiesin, että rakastuin, siinä ei auttanut mikään.
Pieni ongelma vaan, yritimme kyllä seurustella, mutta mies on liian työnarkomaani ehtiäkseen edes sitä ja siksi edelleen yksin vaikka siitä on aikaa . Ottasin kyllä hänet vieläkin, mutta tilanne ei hänen osaltaan ole muuttunut mihinkään.
käydä nopeasti treffillä profiilin omistajan kanssa koska naisena, varsinkin tulee ihastuttua kuvattomaan profiliin kun kirjoitus luistaa ja tuntuu että on samalla aalolla vaikka kaikki olisi feikkiä. Muutaman kerran kanssa pettynyt...vaikka ikää onkin elämänkokemuksen myötä kasaantunut! ;-)
Kannatan nopeeta tapaamista, jos tunnistat ihastumisen oireet jo pelkän profiilin perusteella. Siinä kerjää vaan sydänsuruja jos jää kehittelemään lisää omia mielikuvia siitä ihmisestä ilman että tapaa sitä oikeesti.
Itte oon ainakin aikoinani ottanu aika pahasti siipeeni just siks, että ihastuin netissä enkä halunnu nähdä todellista miestä niitten omien unelmieni takana ennenkö suhde oli jo solmussa. Tosin en niitten miesten kanssa ois toimivaa suhdetta saanu vaikka ois tavattu miten, mutta sitä mä tässä nyt kai yritänkin sanoa, että se väärä mies (tai nainen) ei välttämättä heti paljastu vääräksi, jos osaa kirjottaa hyvin.
Omasta puolestani sanoisin kyllä, että jos joku tulis kertomaan mulle rakastuneensa mun profiiliin, niin mä juoksisin karkuun. Kyllä oikea ihminen on niin paljon enemmän kun se, mitä tollaseen profiiliin pystyy kirjottamaan!