En tiedä mitä ajatella eräästä kaveristani. Hän on perus mukava luonteeltaan jne. Mutta hän on niin niin täynnä itseään. Tämä tulee esille hänen käytöksessään lähes jokapaikassa. Olemme ystävystyneet koulun merkeissä ja siellä hänen seuransa on ihan mukavaa ja välttävää. Mutta mitä tulee vapaa-ajan viettoon..Jos esim. vietämme iltaa yhdessä, shoppaillaan tai ihan mitä vaan, niin hän vain keskittyy hakemaan huomiota miehiltä ja puhumaan itsestään. Baarissa käytös on pahimmillaan. Jos olemme viettämässä ns. tyttöjeniltaa kahdestaan, keskittyy hän vain hakemaan huomiota miehiltä. Normaali keskustelukaan ei tule tällöin kuuloonkaan, vaan se aina johtaa puhumiseen hänestä ja jostain miehestä, siitä miten joku mies nurkasta häntä muka tiirailee silläsilmällä tai miten joku mies oli häntä puristanut pyllystä käydessään vessassa tms. vastaavaa. Lisäksi hän raahaa minut tilanteisiin mukaan esim. istumaan miesten viereen ja näin ollen flirttailemaan heille ja minun olisi vain iloisesti kuunneltava tällaista tilannetta. Naurettavinta vielä on se, että hän jopa kysyy suoraan miehiltä onko hän kaunis tms. tai muuten kiertelemällä johdattaa asiat hänen kehumiseensa. Niin, voitte vain kuvitella kuinka hieno "kaveri ilta" tällainen on. Lisäksi kysymyksessä on aikuinen ihminen, eikä mikään teini enää, vaikka käytös ja jutut/ajattelun taso kyllä on suoraan kuin teini-ikäisellä. Itse olen seurusteleva ihminen ja vaikka sinkku olisinkin, en ikinä käyttäytyisi nuin tyrkysti ja teinimäisesti. Kaverini taas on sinkku ja tietenkin ymmärrän miesten katselun ja puhumisen..mutta entä sitten kun se vaan menee aivan törkeän överiksi? Koen sen loukkaavana käytöksenä, ettei kaveria oteta huomioon ollenkaan kun ollaan oikeen kutsuttu viettämään aikaa yhdessä. Enkä jaksa sitäkään, että aina vain puhutaan hänestä ja hänen miesasioista ja hänen jutuistaan. Koskaan häntä ei pahemmin kiinnosta puhua minun asioistani, vaan todellakin hänen asiat menevät kaiken edelle. Lisäksi hänellä on tapana olla joskus kuuntelematta jos hänelle puhun tai keskeyttää kovaäänisesti puheeni omilla ajatuksillaan.
Tilanne on se, etten enää halua hänen kanssaan viettää vapaa-aikaa. En yksinkertaisesti halua enää lähteä leikkimään idioottia hänen seuraansa. Joudun kuitenkin olemaan hänen kanssaan väleissä koska olemme samaa alaa opiskelemassa ja hän pitää minua siellä "bestiksenä". Mitä olette mieltä tästä tilanteesta? Onko muilla samanlaisia kokemuksia? Miten voisin edistää tätä asiaa, kuitenkaan rikkomatta välejä hänen kanssaan?
Tilanne on se, etten enää halua hänen kanssaan viettää vapaa-aikaa. En yksinkertaisesti halua enää lähteä leikkimään idioottia hänen seuraansa. Joudun kuitenkin olemaan hänen kanssaan väleissä koska olemme samaa alaa opiskelemassa ja hän pitää minua siellä "bestiksenä". Mitä olette mieltä tästä tilanteesta? Onko muilla samanlaisia kokemuksia? Miten voisin edistää tätä asiaa, kuitenkaan rikkomatta välejä hänen kanssaan?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Kerrot vain hänelle, että haluat viettää aikaa poikakaverisi kanssa, että kyllä hän sen sitten ymmärtää kun joskus itse löytää oikeasti sellaisen miehen, jonka kanssa haluaa olla.
Että kuulostaa niin tutulle...onneks mulla on muita kavereita joista mun itseään täynnä oleva kaveri ei pidä niin voin välillä viettää rauhassa aikaani oikeiden ystävien seurassa...äskenkin sain tunnin kuunnella juttuja puhelimessa kaveristani ja sen mies jutuista ja kuinka seksikäs hän onkaan jonkun jampan mielestä.sitten kun sanoin et arvaappa mitä mulle kävi ni kaverille tuli kiire pesee hampaita tms...miksi ees siedän moista..en tiedä kai oon vaan liian kiltti sanomaan että mä en haluu viettää aikaani sun kanssa ja sun jutut on typeriä..toisaalta kaverini turhamaisen kuoren alta paljastuu silloin tällöin ihminen joka on yksinäinen ja hiukan epävärma itsestään..