Olen eronnut pari vuotta sitten pitkästä avioliitosta ja elelen nyt "uutta nuoruutta" sillä poikkeuksella, että vapaita miehiä on kovin vähän. Kylmästi sanottuna on elämä erään naimisissa olevan miehen "toisena naisena" osoittautunut käytännölliseksi ratkaisuksi.
Minua voi paheksua, moralisoida, sääliä; ihan miten vain. Omalta kannaltani katsoen en riko miehen huojuvaa liittoa vaan päinvastoin pidän kulisseja pystyssä. Vietettyään hyviä hetkiä seurassani mies jaksaa taas liitossaan. En halua, että hän eroaa, sillä en tahdo häntä rajoittamaan vapaata itsellisen naisen elämääni.
Minulla on ollut tämän "vakituisen" ohella muutakin herraseuraa, mutta vielä ei ole tullut sellaista, johon hänet kokonaan vaihtaisin. Pidän "aviomiehestäni", sillä hän on hyvä keskustelija, huomaavainen, innokas vuoteessa ja kuten sanottu ei ole liikaa läsnä.
Miehen vaimo ei tiedä olemassaolostani tai ei välitä. Hänestä emme koskaan keskustele, sillä se ei olisi minusta korrektia. En katso olevani vaimon suhteen missään vastuussa. Se, että mies pettää vaimoaan, on täysin hänen valintansa. Minä en ole häntä siihen houkutellut enkä painostanut. Moraalinen ongelma minun mielestäni on aviopuolisoiden välinen eikä kuulu minulle.
Toisena naisena eläminen on välivaihe, josta siirryn joko avoimempaan seurustelusuhteeseen tai peräti avioliittoon (mikäli rakastun)tai viihdyn yksin. Luulisin, että kaltaisiani on paljon. Emme ole uhka kenenkään avioliitolle.
Minua voi paheksua, moralisoida, sääliä; ihan miten vain. Omalta kannaltani katsoen en riko miehen huojuvaa liittoa vaan päinvastoin pidän kulisseja pystyssä. Vietettyään hyviä hetkiä seurassani mies jaksaa taas liitossaan. En halua, että hän eroaa, sillä en tahdo häntä rajoittamaan vapaata itsellisen naisen elämääni.
Minulla on ollut tämän "vakituisen" ohella muutakin herraseuraa, mutta vielä ei ole tullut sellaista, johon hänet kokonaan vaihtaisin. Pidän "aviomiehestäni", sillä hän on hyvä keskustelija, huomaavainen, innokas vuoteessa ja kuten sanottu ei ole liikaa läsnä.
Miehen vaimo ei tiedä olemassaolostani tai ei välitä. Hänestä emme koskaan keskustele, sillä se ei olisi minusta korrektia. En katso olevani vaimon suhteen missään vastuussa. Se, että mies pettää vaimoaan, on täysin hänen valintansa. Minä en ole häntä siihen houkutellut enkä painostanut. Moraalinen ongelma minun mielestäni on aviopuolisoiden välinen eikä kuulu minulle.
Toisena naisena eläminen on välivaihe, josta siirryn joko avoimempaan seurustelusuhteeseen tai peräti avioliittoon (mikäli rakastun)tai viihdyn yksin. Luulisin, että kaltaisiani on paljon. Emme ole uhka kenenkään avioliitolle.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Millaiset ovat tunteesi häntä kohtaan? Puhut hypoteettisesta mahdollisuudesta "rakastua", etkö ole kiintynyt tähän mieheen - onko suhde pelkästään "käytännöllinen"?
Olen tietyllä tasolla samaa mieltä, moraalinen ongelma ei ole Sinun ja kunnioitan sitä, että olet korrekti miehen aviovaimoa kohtaan siinä suhteessa, ettet keskustele hänestä miehen kanssa.
Ehkä myös osaisit "päästää irti" jos mies haluaisi välivaiheen jälkeen panostaa avioliittoonsa?
Mitä sinun päässäsi liikkuu?
Minä ainakin rouvana haluaisin tietää jos mieheni kävivi vieraissa! En tuhlaisi päivääkään arvottomaan pettäjään!
Minusta sinun tulisi kertoa rouvalle, jotta hän saa aloittaa oman arvoisen elämänsä eikä elää elämässä joka ei ole edes todellinen!
Ei toisen elämää saa varastaa, sitä ei saa takaisin! Tuhlaa vielä tulevatkin vuotensa tuon miehen tähden, joka häntä ei todellakaan ansaitse!
Toivottavasti lähetät nimettömän viestin vaimolle, jotta et olisi osasyyllinen näihin kadotettuihin vuosiin.
Onhan sun laisille parempikin termi kuin "toinen nainen", huoraksihan se vanha kansa moisia lutkia nimittää.
Tämäkin on yksi vaihtoehto.Kukaan ei voi moralisoida saati haukkua tästä valinnasta.Emme voi tietää mitä kaiken takana on.
Olen myös sellaisen miehen kumppani,jonka vaimo asiat ei voi hyvin.Mutta käytännön asioista johtuen,emme voi edetä niinkuin normaalisti tehdään.Tämä voi vaikuttaa aika omituiselta,enkä ole edes tietoisesti tällaista koskaan ajatellut itselleni tapahtuvan,mutta näin vain kävi.Miehen vaimo tietää ,mutta emme puutu toistemme asioihin.Siis emme petä toisiamme tavallaan.Kaiken takana on sairaus.Mutta tämä tapa olla ja elää on kaikilta osapuolilta hyväksytty.
Toki pettäminen on vaimon ja miehen välinen asia, mutta oletko todella moraalisesti niin alhaalla, että katsot, että saat satuttaa toisen ihmisen tunteita. Sillä sitähän sinä teet tuon "aviomiehesi" vaimolle. Vaikka hän ei vielä tietäisi sinusta, niin saa varmasti jonakin päivänä tietää ja kyllä silloin sattuu.
Satuttaa häntä mieskin, mutta myös sinä!
Taidat olle tosi ahdasmielinen tyyppi.Tai sitten olet itse katkera jostakin samantapaisesta.Viisas ei moralisoi ketään,eikä arvostele.Mielipide on eri juttu.Jokainen tekee kuten haluaa ja myös kantaa siitä vastuun.Taidat olla nainen miehen puutteessa!