Rakastin sinua niin paljon!Me satutettiin niin monia.Ja nyt huomaan että se oli turhan takia.Meidän rakkaus ei kestänyt, vaikka olisin sitä toivonutki!Olisin toivonut että se olis kestäny, kestäny ja jatkunu.Mutta ei niin ei käyny,minä tukahdutin meidän suhteen.Valehtelit mulle ja minä hölmö uskoin!Ei miksi näin käy?En ymmärrä miksi minulle käy näin?Kunpa mie voisin unohtaa!Rintaa puristaa kun ajattelenki sitä mitä meillä oli!Selviänkö minä tästä ikinä?Ja kaiken jälkeen mitä tunnen niin toivon että soittaisit mulle ja sanoisit Rakastan sinua ja vain sinua,Sinä olet elämäni rakkaus!!Mutta sitä soittoa ei tule..Sitä viestiä ei tule..
Kaipaan sua niin
-Yksin-
102272
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Vois olla suoraan mun kynästä... Tsemppiä, elän itsekin vielä tuossa vaiheessa, että odotan vaan tuota samaista soittoa. En tiedä tuleeko sitä, luultavasti ei, mutta tuntuu paremmalta uskotella itselleen niin. Ehkä tästä joskus selvitään, nimenomaan joskus. Nyt vaan ei siltä tunnu.
Ei nyt ei tosiaankaan tunnu siltä!Mutta tämäki ehkä auttaa eteenpäin kun lukee näitä kirjoituksia.Ja huomaa että joku muukin tuntee niin.Huomaa että ei olekkaan yksin näiden ajatusten kans!Mutta nämä tunteet täytyy ilmeisesti käydä läpi..Vaikka toivoisinki että minun ei tarvis tuntea näin!Vaan että olisin saanut rakastaa ja olisin saanut vasta rakkautta tältä kyseiseltä henkilöltä.Olisin saanut olla onnellinen..Onko tämä kohtalo?Että minua varten on joku paljon parempi se oikea?!Vaikka tuntuukin siltä että hän oli, se oikea, se parempi, se paras!Onko tuolla jossain se, joka oikeasti haluaa tehdä minut onnelliseksi, joka oikeasti haluaa antaa mulle sitä kaipaamaan rakkautta..
Olen ihan samanlaisessa tilanneessa.. nii miks mene joskus kaikki väkisin ihan väärinpäin.. Aloitettiin kaukosuhde 7 kuukautta sitten vuoden alussa, mikä oli niin suloista ja ihanaa silloin. välimatka on 300-400km ja meri välillä, ollaan kuitenkin nähty toisia monet kerrat, mut viimeinen käyminen äskettäin meni minun mielestä päin mönkään. Ollaanko me jossain vaiheessa liian herkkiä, en tiedä. Tiedän vaan että mun sydän sattuu ja toivosin että kaikki olisi parempi, mut se ei ole, ku etäisyys ja yksinäisyys on ainostaan vallassa, en tiedä miten tästä tulee.. kyynelet vain valuu..
soita miehelle ja kerro rehellisesti tunteistasi? Suuren rakkauden eteen kannattaa laittaa kaikki peliin, ei siinä ainakaan mitään häviä, päinvastoin voi voittaa..
että ainakin omalla kohdallani kaikki on yritetty. Mies palaamassa takaisin exänsä kanssa, joten mä olen tämän taiston hävinnyt, vaikka en haluaisikaan. Ex pitää huolen, etten saa olla mieheen missään yhteydessä, joten parempi vaan luovuttaa.
et ei se suhde ex:än kans kovin kauaa kukoista, miksköhän niitä eroja yleensä tulee. Ja kun mies tajuu sen ni johan alkaa puhelimet laulamaan..
Parin kuukauden kiihkeä "rakkaus"suhde ja mies palas takasi entisen kans. Onnee kesti tasan 2 kk ja mies rupes hullun lailla pommittaa mua mut en enää lähteny mukaan. Tästä yli vuos ja vieläki välillä viikonloppusin yöllä tulee viestiä..
niin onnettomia avo- ja avioliittoja tuskin olisi niin paljoa.Miksi sekaannutte varattuihin? Eikö naisten välillä voisi olla samanlaista yhteishenkeä, solidaarisuutta kuin miehilläkin on usein toisiaan kohtaan! Miten ihmeessä on niin vaikeaa pitäytyä vapaissa ihmisissä? Miksi mennä sotkemaan parien elämää?! Jokaisella pariskunnalla on joskus vaikeita hetkiä ja ongelmia. Ei se tarkoita sitä, että heti jonkun naarashaukan pitää hyökätä tilaisuuteen kiinni ja tarjota muka ymmärtävä olkapää "miespololle". Ikäänkuin se olisi pyyteetöntä! Paskanmarjat, näytätte naiset vaan odottavan tilaisuutta, että heikko hetki tulee ja mieheen pääsee käsiksi. Kunhan joku pelastusbarbi kusettaa teiltä itseltänne miehen, niin sitten vasta tiedätte, mistä on kysymys TODELLISUUDESSA, miltä se tuntuu ja mitä siitä oikeasti seuraa.
Joopa joo!Sinähän et oikeasti tiedä mitä on tapahtunut.Kenties sinulla on omakohtaista kokemusta kun asiasta näytät tietävän..Kyllähän saa sanoa ei siinä mitään ja jokaisella saa olla oma kantansa!Mutta tiedoksi että tässäkään asiassa ei käynyt niin ..En ollut mikään pelastusBarbi!Minulla oli ollut heikkoa hetkeä liitossa jo useampi vuosi.Eroa olin tehnyt itekseen jo vuoden, kun lankesin tähän mieheen!Ja KYLLÄ tiedän että se ei ollut oikein!!Rakastuin tai rakastuttiin eikä se katsonut aikaa ja paikkaa!!Ja maksoin siitä kovan hinnan..
miksi kaikki vaan "tekee eroa itsekseen" ja se ero tapahtuu vasta sitten, kun on joku uusi jo löytynyt? Monesti nämä jutut ei ole kohtaloa vaan ihan ihmisen omassa päätäntävallassa, missä järjestyksessä asioita ratkaisee ja tekee. Jokaisella on se vastuu itsellään, että pitäisi ensin selvittää olemassaolevat sotkut ja sitten vasta hypätä uuteen kyytiin. Ei ole pakko pettää eikä loukata ketään, kun kerää voimansa ja rohkeutensa ja tekee sen eron silloin, kun siltä tuntuu eikä jää odottamaan pelastusrenagasta. Eikä myöskään rupea kenenkään pelastusrenkaaksi.
Jokaisen omatuntohan sen tietää, onko toiminut oikein. Mitäs siitä siis suuttumaan, jos kerran on hyvä ja puhdas mieli! Onko??????