Mieheni on 18 vuotias ja muutti Kreikkaan Albaniasta 3 vuotiaana eli on lähestulkoon kreikkalainen ( ei nimittäin osaa albaniaa eikä muutenkaan muista/tiedä hyvin sen maan tavoista) elää siis kuten kreikkalaiset. Tutustuimme helmikuussa 2008 minä itse aloitteen tekijänä. Kaikki lähti ystävyydestä huumorinkautta. Yhtenä iltana tunteet vain syvenivät ja rakastuimme. Siitä asti olemme olleet "erottomattomat" , kuitenkin minua mietityttää että miten te joilla on välimatkaa .3000 km tai vastaavaaa lievitätte ikävää? Entäs tulevaisuuden suunnitelmat? ja kaikkea muutakin voisi kertoa? Jätkäni on mustasukkainen, mutta niin minäkin joten se ei ole meillä mikään este koska se ei mene liiallisuuksiin..
apua
Livinginlongdistancerelatio...
4672
0Äänestä
Vastaukset 4
Vanhimmat
Minä todella rakastan häntä mutta ikävän kanssa on niin vaikea elää ja minä luotan häneen mutta silti välillä pelkään niin pahinta ( kai se on ihan normaalia ? ) epätietoisuus painaa..toisaalta olemme puhuneet tulevaisuudesta ja hän haluaa mun muuttavan kreikkaan, mutta itse asuisin suomessa..siellä kun asiat ei ole niin hyvin..sekin menee hankalaksi..tosin kompromisseihin varmasti päästään... vähän sekava tää (: mut kertoilkaa. ja kysykää jos on jtn epäselvää :)
Mulla ja mun miehellä on välimatkaa "vain" (teidän tapaukseen nähden) 200 km. Nähdään melko harvoin, harmi vaan... Mutta ikävä on kanssa molemmilla kova.
Eli siis mun pointti oli se, et jos mulla on näin HIRMU ikävä häntä, niin voin jotenkin kuvitella sen sun kohdalla. Teillä kun tuota matkaa on vielä enemmän.
En osaa muuta sanoa kuin TOSI paljon onnea teille ;););)
Meidän suhteessa on hyvällä mallilla se että vaikka hän ei ole vielä nähnyt mun perhettä niin nää hyväksyy ja ottaa meidät tosissaan. Mä itse olen tavannut hänen veljen ja äidin ( isä ei ollut sillon kotona). hänen kaverinsa, perheensä ovat tietoisia meistä kuten munkin täällä koto Suomessa. Nyt vaan kun opiskelut alkaa niin en tiedä mistä sais ja onko aikaa kauheesti töille, koska sen tarttisin jotta pääsen siellä käymään. Hän käy jo töissä ja säästelee rahaa. Hänen aikomus tulla tännekkin päin jossain vaiheessa. (: hän on tarjonnut rahojaan mulle, mutta en vastaan viitti ottaa :) No mutta näin. Muilla kokemuksia kaukosuhteista? miten lievitätte ikävää? (:
Olen ollut nyt kaukosuhteessa lähemmäs kolme kuukautta, toiset kolme edessä ennen kuin viimein saadaan hetki olla yhdessä taaseen! Meillä välimatkaa linnuntietä 17000km..Aikaeroa 7h..
Rankkaa on, mutta eiköhän se jälleennäkeminen ole sen arvoista..
Katsotaan mitä tulevaisuus tuo...
Tsemppiä kaikille!