Mitä mieltä olette siitä, että ihminen on ollut suomessa useamman vuoden eikä puhu suomea? Siis asuu vakituisesti täällä, on ehkä suomalaisen puolison kanssa yhteisiä lapsia, mutta suomen kielen opiskelu ei innosta.
Kuinka tälläinen ihminen voi sopeutua maahan jos ei puhu kieltä? Ihmettelin asiaa mielessäni kun olen tälläisiä henkilöitä muutaman tavannut.
Itse ajattelen, että jos aviomieheni ei vaivautuisi opettelemaan suomea,olisi se hieman kuin loukkaus minua kohtaan. Tällä loukkauksella tarkoitan, että kokisin, ettei hän edes yritä sopeutua tänne ja ettei hän ehkä kuitenkaan halua viettää loppuelämäänsä kanssani.Ettei hän ole niin sitoutunut yhteiselämään kuin ehkä haluaisin hänen olevan.
Lisäksi minusta on hieman säälittävää ettei 10 vuotta suomessa vakituisesti asunut ihminen osaa suomea kuin pari hassua sanaa. Se on melkein kuin yhtä säälittävää kuin mies joka ei osaa asentaa lamppua kattoon tai vaihtaa auton renkaita.
Mitä mieltä te mahdatte olla asiasta?
Kuinka tälläinen ihminen voi sopeutua maahan jos ei puhu kieltä? Ihmettelin asiaa mielessäni kun olen tälläisiä henkilöitä muutaman tavannut.
Itse ajattelen, että jos aviomieheni ei vaivautuisi opettelemaan suomea,olisi se hieman kuin loukkaus minua kohtaan. Tällä loukkauksella tarkoitan, että kokisin, ettei hän edes yritä sopeutua tänne ja ettei hän ehkä kuitenkaan halua viettää loppuelämäänsä kanssani.Ettei hän ole niin sitoutunut yhteiselämään kuin ehkä haluaisin hänen olevan.
Lisäksi minusta on hieman säälittävää ettei 10 vuotta suomessa vakituisesti asunut ihminen osaa suomea kuin pari hassua sanaa. Se on melkein kuin yhtä säälittävää kuin mies joka ei osaa asentaa lamppua kattoon tai vaihtaa auton renkaita.
Mitä mieltä te mahdatte olla asiasta?
Vastaukset 34
Vanhimmat
Meillä ei yhteistä kieltä oikein ollut, kun mies puhui vain omaa kotimaistaan, ei edes englantia osannut. Minä muutin hänen kotimaahansa aika lyhyen seurustelun jälkeen. Opettelin hänen kotikielensä, mies englannin siellä. Muutettuamme suomeen mies opiskeli minun äidinkieleni, mutta kotikielenä meillä oli edelleen hänen äidinkielensä, jota puhun unissanikin. Isä ei lapsilleen opettanut omaa äidinkieltään, joten eivät sitä osaa, joka on tosi harmi. Olemme kyllä jo eronneet.
Oppisitko itse venäjän tai kiinan kielen? Itse en ainakaan, vaikka kuinka opiskelisin. Suomen kieli on myös vaikea oppia. Kyllä englannin kieli pitäisi olla Suomen toinen virallinen kieli, sitä osaa lähes jokainen.
Ei kai tuo venäjä tai kiina minulle ole sen kummempaa oppia kuin suomikaan ulkomaalaiselle. Kiina ehkä vaikeampi koska kirjoitusmerkkejä on kai jotain triljoona, mutta puhumaan kai oppisi jos siellä asuisi. Arabian kirjoitus voisi myös olla vaikeaa oppia, mutta on sen oppineet muutkin niin miksen minä.
Tuo heitto englannin kielen virallistamisesta oli vitsi, eikö vain?
Ruotsi on suomen virallinen kieli?
Ei ruotsin kielen taitoa suomessa oikeasti tarvita, joten se voitaisiin ja pitäisi korvata englannilla.
edelleen naurattaa sun vitsit
Ruotsinkieli on virallinen kieli siksi että tässä maassa asuu suomalaisia joiden äidinkieli se on. Montako englantia äidinkielenään puhuvaa suomalaista tunnet? Kieltä ei kannata virallistaa turistien takia.
Sinä ja kaikki muutkin oppisivat venäjän tai kiinan kielen tai vaikka molemmat, jos motivaatio olisi kohdallaan.
Jos suomen kieli on vaikea oppia, se vaatii hieman enemmän opiskelua.
Englannin kieli ei ole toinen kotimainen, eikä siitä tule sellaista.
Jokaiselta, joka aikoo jäädä Suomeen pysyvästi, on vaadittava suomen (tai vaikka sitten ruotsin) opiskelua. Pysyvää oleskelulupaa saati kansalaisuutta ei saisi missään tapauksessa myöntää ihmiselle, joka ei osaa maan kieltä.
Oleskeluluvan saa vaikka et puhuisi suomea, mutta kansalaisuutta ei saa. Siellä on oikeen kielikoekin sitä varten, jos hakee kansalaisuutta.
sanottuna kansalaisuushakemukseen on liitettävä todistus suomen tai ruotsin kielen taidosta. Aikaisemin todistukseksi riitti melkein mikä tahansa paperi, mutta uuden ulkomaalaislain voimaan tultua tarvitaan virallinen todistus. Minusta se on oikeansuuntainen uudistus. Ainoastaan vanhukset ja vammaiset voisi jättää tämän vaatimuksen ulkopuolelle.
kansalaisuushakemukseen liitetyllä lääkärintodistuksella voi todistaa olevansa kykenemätön opiskelemaan/oppimaan suomen kieltä.
sellaisen vamman ihmisessä toteaa, niin kannattaa todistusta siitä tietysti tarjota kansalaisuushakemuksen liitteeksi.
Mutta kyllä melko pahasti vajavainen pitää ihmisen olla, ellei hän pysty suomea jonkin verran oppimaan. Ei sellaisesta ihmisestä ole työelämäänkään, vaan eläkepaperit on pantava vetämään.
Noista mainitsemistasi julkkiksista ei kukaan puhu kunnollista suomea. Rooman Swartz on ainoa ulkomaalainen joka on vaivautunut opettelemaan kunnolla ja yksi tyttö joka pakolainen
sellainen mahdollisuus todellakin on.
Eräs tuttava (keski-ikäinen afrikkalainen nainen) sai kansalaisuuden, vaikkei suomi oikein taitu. Lääkärintodistuksella. Pahasti traumatisoitunut, keskittymiskyvyttömyys jne. ei siihen mitenkään "suurta" vammaa tarvita.
vian ei tarvitse olla suuri jos se on päässä.
Minun mielestä pitää suomea opetella sen verran ainakin, että auttavasti tulee toimeen. Muutamassa vuodessa pitäisi sen verran saada opittua, että osaa muutakin sanoa kuin päivää, hei ja moi! Kymmenen vuotta maassa olleella pitäisi olla jo hyvinkin sujuva suomenkielen taito. En vaadi keltään maahanmuuttajalta vielä vuosienkaan jälkeen täydellisestä suomea, siis virheetöntä, mutta sellaista kuitenkin, selviää asioittensa hoidosta päivittäisessä elämässä ja kykenee keskustelemaan sujuvasti.
Ikävää kuinka varsinkin monet naiset ovat kotona eivätkä pääse (saa lupaa) opiskella kieltä, vaikka ehkä kovasti haluaisivatkin. Monet miehet taas eivät ilmeisesti vain jaksa vaivautua opiskelemaan. Monet ovat todellakin olleet maassa jopa kymmenisen vuotta, eivätkä osaa kuin pari hassua sanaa.
Mielestäni pitäisi ehdottomasti vaatia kaikilta maahanmuuttajilta kielen tietyntasoinen ja -määräinen opiskelu, ilman poikkeuksia. Jos maahanmuuttajat ovat luku- ja kirjoitustaidottomia tai oppimishäiriöisiä (lukivaikeudet tms) niin suomen tasoisessa opetusmaassa sellaistenkaan vaikeuksien ylittäminen ei ole liian vaikeaa. Maahanmuuttajien kielitaito on ehdottoman tärkeää, koska ilman kielitaitoa he eivät kotoudu maahan. Kielitaidottomien, kulttuuraalisesti joustamattomien, sosiaalisesti suomalaisista eristäytyvien ja oppimishaluttomien maahanmuuttajien sallimisesta on seurauksena "pikku-somaliat, pikku-turkit, pikku-nigeriat" jne. joiden kasvu tulee tulevaisuudessa aiheuttamaan paljon suurempia ongelmia kuin mitä ne nyt jo aiheuttavat (esimerkkinä mm. Ranska ja Ruotsi). Ongelmia aiheuttaviin seikkoihin olisi tässä vaiheessa vielä kovin helppoa ja halpaa panostaa, myöhemmin niiden setviminen on kallista, vaikeaa ja jopa mahdotonta.
Näiden oppimishaluttomien asenteet jotenkin ihmetyttävät minua. Miksi he ovat hakeutuneet tänne ja miksi he eivät halua oppia? Olisihan heidän itsensäkin paljon helpompaa olla ja asua, kun osaisivat kielen, osaisivat edes puhua vaikka eivät kirjoittaa ja lukea osaisikaan. Suomea ei ole mahdoton oppia, vaikka se monille saattaa vaikeaa ollakin ja jotkut oppivat vähän hitaammin kuin toiset. Olen tavannut kuitenkin monia ihmisiä (Japanista, Kiinasta, eri arabimaista, Turkista, keski-Euroopasta, etelä-Amerikasta, Venäjältä ja muista Afrikan maista kuin noista arabimaista), jotka ovat olleet maassa vasta pari - kolme vuotta, ja he osaavat jo ihan mukavasti suomea. Miesystäväni on ollut Suomessa muutamia vuosia, ja hänkin on heti halunnut alkaa opettelemaan kieltä (varsinkin puhumista), jotta selviäisi täällä paremmin. Siitä huolimatta ettei hän ole edes vielä päättänyt lopullisesti jääkö tänne vai ei.
1) kumppani tietää, ettei tule viettämään loppuelämäänsä Suomessa
2) kumppani ei ole varma tuleeko hän pysymään kyseisen henkilön kanssa loppuikäänsä
3) kumppanilla on niin kiireinen elämä töiden/opintojen/lasten/jnejnejne takia, ettei aikaa ja energiaa yksinkertaisesti ole
4) kumppani ei pidä kyseisen kielen oppimista tärkeänä, koska englannilla pärjää joka paikassa
5) kumppani ei koe olevansa kielellisesti lahjakas ja esim. jos hän ei ole koskaan opiskellut vierasta kieltä ennen ja hänellä on jo paljon ikää, saattaa hän nähdä kielen oppimisen missio impossiblena
6) kumppani pitää omaa kieltä parempana
7) kumppani on patalaiska
8) kumppani on huolissaan maksaako kielen opiskelu paljon
9) kumppani pelkää, että jos hän oppii kielen hyvin ei hänellä ole niin hyvää tekosyytä suostutella partneriaan muuttamaan toiseen maahan myöhemmin.
10) kumppani on itsekriittinen eikä tykkää tehdä asioita joita ei osaa kunnolla, se saattaa olla ujolle ja epävarmalle ihmiselle suuri kynnys puhua vieraalla kielellä.
11) kumppani on vakavasti sairas ja kuolee pian, joten kielen oppimisessa ei ole järkeä.
Suurin syy on silti henkilön oma asenne. Jos asennoituu niin, että
"minähän en tuota opiskele" tai "En kuitenkaan opi", niin ei ihme jos
ei opi.
Sama ilmiöhän näkyy myös suomalaisissa. Kun ruotsin opiskeluun asennoidutaan
niin ettei sitä edes haluta oppia, niin eihän silloin opi. Ei se ruotsin
kieli vaikeampaa ole kuin englantikaan, mutta sitä ei vain haluta oppia.
""minähän en tuota opiskele" tai "En kuitenkaan opi", niin ei ihme jos ei opi."
Tuon kieltämättä joutunut toteamaan ikävän usein! Yksi syy myös lisää..Tunnen useammankin ihan aikuisen maahanmuuttajan,joka ei ole osannut edes lukea Suomeen saapuessaan. Saattavat osata ihan sujuvasti englantiakin ja oppineet pärjäämään elämässään ilman luku- ja kirjoitustaitoa, jopa salaamaan sen... Sitten tänne tullessa, ei olekaan ollut niin helppoa. Joutuneet myöntämään asian, kynnys ollut korkea aloittaa aivan alusta, luullen,että ihmiset pitävät heitä tyhminä jne.
paikkansa oman mieheni kohdalla
Venäjä olisi tosiaan Joensuussa paljon hyödyllisempi oppkieli. Siellä missä kävin yläasteen ja lukion sai kyllä valita venäjän toiseksi kieleksi mutta ruotsipakko silti säilyi. Harmittaa nyt kun en valinnut venäjää, mielestäni se on kaunis kieli ja täällä rajanpinnassa tulee jatkuvasti tarpeen asiakkaiden kanssa asioidessa. En ole puhunut ruotsia sitten lukion loppumisen...
Joskus yritän kirjoittaa päiväkirjaa ruotsiksi ettei mies vahingossakaan ymmärrä mitä kirjoitan. Tosin eipä tuota kiinnosta minun päiväkirjat, kännykät, mailit tms. Minulla on kaikkien mielestä niin huono käsiala ettei kukaan saa selvää mitä kirjoitan muutenkaan mutta kiva välillä sotkea ruotsiksi;D
Minustakin se on lähinnä säälittävää, jos ei kieltä opi ja raukkamaista, jos ei edes yritä. Meillä on myös muutamia tällaisia tuttavia ja he ovat kielitaidottomia yhdestä yhteisestä syystä: laiskuus.
Yksi tuttavamme on englanninkielisestä maasta kotoisin ja sanonut suoraan, ettei aio tuhlata aikaansa opettelemalla niin turhanpäiväistä kieltä kuin suomea, kun kerran omalla kotimaisella pärjää missä vain. ;o/ Kyseinen heppu on suomalaisen kanssa naimisissa & sähkötekniikka-alalla töissä. Suomessa ovat asuneet vuosituhannen alusta.
Toinen tuttavamme taas on kosovolainen, eikä ole oppinut yksinkertaisesti, koska ei kiinnosta. Kyseisessä perheessä ei ole esimerkiksi suomenkieliset tv-kanavat asennettuna tv:n lainkaan. Mieheni toimii kys. perheen "hovitulkkina". Puhelin soi milloin mistäkin asiasta: milloin pitää tulla lukemaan Kelan kirjeitä, milloin täyttämään lomakkeita, milloin ostamaan perheen kanssa kodinkonetta ja tinkimään hinnasta. :oO Ja kys. perhe on asunut Suomessa kauemmin kuin mieheni ja hänkin sentään jo 10 vuotta tämän vuoden lopulla...
En voi ymmärtää enkä arvostaa tuollaisia ihmisiä!
Yksi ystäväni tuli pakolaisena maahan viime vuonna. Hän tuli YK:n kautta eli ei voinut valita kohdemaata. Hänellä oli haave muuttaa toiseen maahan, joten hänen motivaationsa opiskella suomea lopahti kielikurssilla. Mutta sitten hän kävi toisen maan suurlähetystössä. Hänelle selvisi, ettei viisumia saa noin vain. Eli yksi kriteeri on, että on vaivautunut opiskelemaan nykyisen kotimaansa kieltä eli suomea. Hän hyväksyi ja jää nyt Suomeen. Mielestäni hyvä, että suurlähetystö toimi näin. Onhan ikävää, jos jonkun ainoa päämäärä on muuttaa tiettyyn maahan. Välttämättä tuo haave ei toteudu ja näin vuosia menee hukkaan pelkkään odotteluun.
englanninkielinen työpaikka, puhuu puolison kanssa englantia, ystävät monesta eri maasta eli yhteisenä kielenä englanti.
suomea tarvitsee vain kaupassa ja virastoissa yms.
tämä ihminen kyllä opiskelee suomea, muttei pääse käyttämään sitä paljon missään. on siksi vaikea oppia ja ylläpitää oppimaansa.
"tämä ihminen kyllä opiskelee suomea, muttei pääse käyttämään sitä paljon missään. on siksi vaikea oppia ja ylläpitää oppimaansa."
Älytön väite että Suomessa ei pysty käyttämään suomen kieltä :). Eiköhän asia ole juuri päinvastoin jos ei satu asumaan ihan ruotsin kielisellä alueella?
Niin, Suomessa suomea luulisi paasevan kayttamaan ihan oman halun mukaan. :)
Poikaystavani puhuu aidinkielenaan englantia, on muuttamassa Suomeen opiskelemaan, englanniksi toteuttevaan maisteriohjelmaan. Kaytannossa hanella ei siis ole tarvetta oppia suomea. Silti han jo taalla kotimaassaan on omatoimisesti aloittanut kielen opiskelun ja oppinut parissa kuukaudessa ihmeen paljon! Hanelle kielen opiskelu oli itsestaanselvyys, vaikka oman aidinkielensa puolesta ei valttamattomyys olekaan.
Olin seurustellut pari kuukautta erään afrikkalaisen kanssa ja olin jostin saanut käsityksen, ettei tämä mies osaa suomea juuri ollenkaan. Ihmettelin sitä, sillä oli täällä jo yli kymmenen vuotta asunut. Mentiin uimahalliin yks kerta, koska mies halusi oppia uimaan ja räpiköitiin siellä varmaan aika toivottoman näkösinä ja uimavalvoja tuli kertomaan hyviä uimavinkkejä. Uimavalvojaki puhui mulle, kun ajatteli varmaan ettei mies puhu suomea, mutta yhtäkkiä tää alkoiki puhumaan uimavalvojalle ihan oikeaoppista suomea ja vielä murteella... Jäin suu auki ja pienen riidanki sain siinä aikaseks ;).
Jatkossa puhuimme suomea :)
Suomessa on myös paljon ruotsinkielisiä jotka eivät puhu suomea, ja ovat ihan syntyneetkin Suomessa. Eivätkö he sitten ole sopeutuneet Suomeen?
Samalla tavalla suomalaiset muuten suhtautuvat ruotsin opiskeluun, kaikki lukevat sitä koulussakin vielä vuosikausia mutta "kukaan" ei sitä osaa sanaakaan. Ai niin, suomalaisten kohdalla on tietysti eri kriteerit niin kuin kaikessa muussakin...
Eräs tuttavani aikanaan oli viettänyt ensimmäiset suomen vuotensa ruotsinkielisellä paikkakunnalla ja oppinut melko hyvää ruotsia. Suomea eisiis osannut. Muuttaessaan pääkaupunkiin ei meinannut saada edes siivoustyötä koska täälläpäin vaaditaan myös siivoojalta suomenkielen taitoa.
Kyllä suomea tai ruotsia on opeteltava, jos Suomessa aikoo asua. Kukaan ei voi olla niin luupäinen, ettei arkipäiväisissä tilanteissa tarvittavaa kieltä opi. Luulisi kielen osaamisen olevan myös tärkeä osa elämänhallintaa ja ihmisen voi olla vaikea juurtua ja sitä myöten sitoutua paikkaan, jossa ainoat juttukumppanit ovat oma puoliso ja lapset.
Suomalaisen puolison velvollisuus on motivoida ulkomaalaista miestä/vaimoa opiskelemaan kieltä ja yhteiskuntaa. Ja tietysti opiskelemaan muutenkin, jos koulutusta ei ole, sillä Suomessa siihen on erinomaiset mahdollisuudet.
Ei hyva ei hyva...;D
Kyllä pahalla katsotaan tommosta. Minunkin miehet osaa itse suomeksi hoitaa asiansa (no lomakkeet joudun kyllä täyttämään kun se kirjoittaminen on jotakin niin käsittämättömän vaikeaa kun u ei olekaan o ja aalla on pisteet paalla;D (bengalin kielessä a/u/oI ja e vaihtuvat keskenään jatkuvasti ja sitten kun suomi on vielä puoliksi opeteltu englannin säännöillä ja ääntämisellä niin huh huh;D))
Suomen kieltä osaamaton ihminen on tosiaan avuton, kokoajan suomalaisen puolisonsa talutettava pikku lapsi. Minulle on erittäin tärkeää että pojat puhuvat edes huono soomi ja ymmärtävät mitä minä sanon. Jos joku ei osaa mutta haluaa oppia niin toki minä voin opettaa mutta tulosta pitää saada alle kolmessa vuodessa.
Mielestäni ne ulkomaalaiset jotka eivät opi suomea täällä asuessaan, eivät edes halua oppia eivätkä sopeutua (yleensä vanhemmat marokolaiset (tms. rikostilaston kukkasina koreilevat kansalaisuudet) miehet ovat niitä joille ei mene kirveelläkään suomi päähän).
Voin olla tyly mutta minä olen tottunut ulkomaalaisiin jotka osaavat suomea edes auttavasti siksi minun on vaikea ymmärtää että joku tulisi tänne eikä edes opettelisi kieltä.
Kun tullaan vieraaseen maahan niin ensin kieli, kulttuuri, tavat, kohteliaisuudet hanskaan, työpaikka ja sitten katselemaan sitä asumista ja perheen perustamista jos siltä tuntuu.
Joillakin se menee niin että ensin heila, heila paksuksi, oleskelulupa ja sitten rötöstelemään... eihän siinä jää sille kielen opiskelulle aikaa;D
(vähän kärjistystä kullat)
Olen itse ulkomaalainen, 5 lapsen kotiäiti ja olen asunut Suomessa (maseudulla) n.9 vuotta.
Lähin kaupunki missä voin opiskella suomea sijaitsee noin 110 km pohjoiseen...
Olen monesti hakenut opiskelupaikka sieltä mutta en saanut kun kuulemaan minä kuluun eri (alueen) työmarkkinaan.Siis ei ollut vaihtoehtoa kuin itseopiskelu kotona...(äidinkielini on latinalaisperäinen ja kun tulin Suomeen osasin myös 4 muuta kieltä).
Rakastan suomea (vaikka en kirjoitakaan täydellisesti) koska on yksi rikkaimistä kielistä joka tunnen.
Sinä olet hyvä esimerkki mitä saa aikaan kun vain haluaa. Itseopiskelusi tuottanut hyvää tulosta!
Jos on esim. joku amerikkalainen työntekijä muuttanut Suomeen ja työskentelee englanniksi, niin on mielestäni aika samantekevää osaako tämä suomea vai ei, kun englannillakin kuitenkin pärjää. Jos taas on Suomeen muulla tavalla ajautunut, eikä työmahdollisuuksia ole, kun ei suomea osaa, niin siinä tapauksessa kuuluu sitä kyllä opiskella.
Itse kyllä uskon, että siltikin opiskelisin maan kielen, vaikka maassa englannilla pärjäisinkin. Kyllä se silti sopeutumista varmasti auttaisi huomattavasti, enkä tuntisi itseäni niin outsideriksi. Hyötyä siitä olisi paljon, haittoja taas en keksi ollenkaan. Eli itse opiskelisin maan kielen, mutta toisaalta ymmärrän, että kaikille Suomeen muuttaneilla ei siihen välttämättä ole mitään motivaatiota, etenkin kun Suomessa pärjää niin hyvin englannillakin ja se suomen opiskelu on kaikkea muuta kuin helppoa.
Kun kyseessä on oma mies... Tai ylipäätänsä suomalaisen kanssa liitossa oleva. Kyllä oletan hänen opiskelen omaa kieltäni, kun itsekin opiskelen hänen kieltään. Minusta se kuuluu asiaan, etenkin siinä vaiheessa, kun alkaa olla perheen perustamisen aika. Vaikka mieheni tuleekin puhumaan lasten kanssa venäjää, ja minä suomea, haluan hänen ymmärtävän lapsia myös silloin, kun he puhuvat suomea, ja toisin päin, eli minä ymmärrän heitä myös kun puhuvat venäjää. Mielestäni se on luonnollista, enkä pysty edes kuvittelemaan, ettei miehelläni olisi kiinnostusta opiskella suomea. Mikä minua harmittaa on se, että hän on niin kovin innostunut, mutta välillä lannistuu kielen vaikeuden takia... Mutta pikku hiljaa, eiköhän se siitä.