Oikeesti!Kuka jaksaa painaa 40 vuotta töitä ettei järki lähde?Itse olen ollut työelämässä noin 4 vuotta ja nyt on jo sellanen olo että vois vaikka eläkkeelle jäädä,kyse ei ole siitä ettenkö jaksaisi tehdä töitä vaan siitä että yksinkertaisesti ei kiinnosta paskanvertaa mennä töihin.Työpaikan vaihtokaan ei auta,sitä on jo kokeiltu.Eniten kyrsii se että vapaa aikaa on liian vähän,lyhyet viikonloput menee aina niin nopeasti ja sitten joutuukin jo menemään takaisin tekemään sitä paska hommaa.Tässä maailmassa ei ole varmasti yhtään sellaista ammattia joka kiinnostaisi minua,vaikka olen vielä nuori niin tiedän sen jo nyt että minua ei työpaikalla saa koskaan viihtymään.Mietinkin vaan että koska tulee joku burnout tai vastaava sillä valillä töihin lähtö kyrsii niin paljon että oikein rupee ahdistamaan.
Työnteko kyrsii
bum......
111340
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Samoja ajatuksia vähän itsellänikin. Eikä mulla mitään työntekoa vastaan sinänsä ole, mutta joku mielekkyys siinäkin on oltava. Nykyinen työpaikkani on aivan anuksesta, mutta onnekseni kyseessä on määräaikainen työ, josta pääsee jo n. kk:n päästä pois. Pelottaa vaan jos pomo tarjoaa jatkoa. Tavallaan ei olisi järkevää kieltäytyäkään, mutta kun ainoa asia mikä nyt saa jaksamaan on se, että tietää sen olevan kuukaudessa ohi. Seuraava pätkä seuraavassa firmassa vaan pitäisi nyt jostain saada...
on se valinnanvapaus.Lopeta työnteot ja ole vapaalla.Niin minäkin tekisin jos olisi varaa.Toisaalta myös pidän työstäni.Ehkä jokin asennemuutos olisi paikallaan.
Jos kerran viikonloput on liian lyhyitä ja työpäivät liian pitkiä niin hae osa-aikatöitä.
työnteko on oma valinta. Sosiaaliturvan varassa voi elää jatkuvaa vapaa-aikaa, muuta vaikka metsään asumaan, kalasta, syö marjoja. - Työkkärin korvauksia et ole oikeutettu saamaan, koska sehän maksetaan korvauksena aktiivisesta työnhausta ja siitä, että on valmis työmarkkinoille.
on "pakko" tehdä töitä mikäli haluaa ihmisarvoista elämää.Ei noilla sossun ja työkkärin tuilla pitkälle pötkitä.Onhan se tietysti totta että työnteolla tämä maailma pyörii mutta tämä rappio kapitalismi on saanut sen aikaan että ne jotka oikeasti tekee kaikki työt on niitä huono palkkaisempia!
kouluttautumista. Vaikka amk tai joku opisto. Jokin ala mikä sinua kiinnostaa... Usko pois, kun tiedät enemmän jostain asiasta sen eteen on hauskempaa thedä töitä, on helpompaa määrätä omat työajat ja palkka on parempaa.
Joku saattaa pelotella sinua, että koulutetut ihmiset kohtaavat paljon kilpailua työelämässä ja se pitää paikkaansa mutta sitä ne pelottelijat eivät tiedä että hyvä saa aina paikan.
Mene kouluun, hyvä ihminen!
kannattaa töissä sinnitellä. Kohta tulee kai se ennustettu lama, jolloin ei oikeasti töitä ole!! Itekin olin täysin kyrsiintynyt duuniini, joka huhtik. lopulla päättyi. Pomo tarjosi jatkoa, mutta en ottanut ku ko. duuni ei huvittanut ja työpaikalla oli muka tylsää. Nyt sitten työttömänä kohta 3 kk ja rahaa taskussa 50 senttiä. Pelkällä peruspäivärahalla yritän sinnitellä ja minneen duuniin en ole päässyt edes haastatteluun! Nyt vasta tajuaa mitä tyhmyyksiä tuli tehtyä kun en tehnyt jatkosopparia silloin keväällä, raha olisi todella kelvannut! Ketuttaa niin maan p...ti kun on kesä mut ei fyrkkaa tehdä mitään, ei ostaa mitään.
Vähän sama tilanne mulla. Eikä tarvi sanoa, että kolutus auttaa. Se kun mulla on ja mielestäni ihan omalta alaltani. Olen töissä suuressa suomalaisessa pörsiyhtiössä siistissä sisäduunissa ja hyvällä palkalla. Moni varmaan olisi onnellinen tästäkin paikasta, mutta kun ei nappaa niin ei nappaa.
Koko ajan uusia töitä etsiskelen, vaikka tiedänkin ettei se vaihtamalla parane, sillä jo kerran olen tänä vuonna duunia vaihtanut. Ikää olisi 29-vuotta, eli eläkkeeseen ei enää niin kauan, eihän...
Ihana löytää kohtalotovereita! Itse olen opiskellut sitä sun tätä, sillä opiskelu tuntuu mukavalta. Yliopistolla saa itse määrätä tahdin eikä opiskeluun tarvitse laittaa 40 tuntia viikossa. Lisäksi saa juoruilla mukavien ihmisten kanssa luentojen välillä (ja miksei luennoillakin). Hyvin olen opinnoissani edistynyt ja myös pärjännyt.
Nyt kun olen pari vuotta ollut työelämässä, ahdistaa jo tosi pahasti. Tätäkö tämä on seuraavat 35 vuotta? Työnteko vie kaiken ajan ja voimat. Illat ja viikonloput menevät toipuessa. Mitään en saa kotona aikaan ja kämppä onkin ihan kaaoksessa. Olenkin jaksanut sen voimalla, että määräaikaisia sopimuksia on ollut putkeen. Aina on edessä jokin päivä, jolloin voi toivoa töiden loppumista. Enpä ole itkenyt, vaikkei vakkaripaikkaa ole tarjottu.
Niin, ja työkaverini ovat niin innoissaan töistään, että jäisivät töihin vaikka lottovoitto osuisi kohdalle. Mielen köyhyyttä, sanon minä. Vaikka olisihan se hauskaa olla niin innostunut omasta työstään.
..aina ensin työpaikka tuntuu todella mahtavalta, mutta sitten kun on jonkin aikaa ollut, sieltä alkaa paljastumaan mitä vittumaisimpia asioita, joihin ei tietenkään pysty vaikuttamaan. Yleensä joka työpaikassa on jokin kusipää, joka tekee kaiken miten itse haluaa, eikä ajattele toiden tunteita ollenkaan. Ei sellaista täydellistä työpaikkaa olekkaan!
Kiero pomo ja katkeroitunut työkaveri vievät työhalut. Yritän pysyä molemmista erossa, mutta joskus heitä on pakko nähdä työasioissa.