Hei!
Nyt kaivattaisiin piristys keinoja avioliittoon! Lapsia on kaksi miehellä 3 ent.liitosta. Riidelty rankasti juhannuksesta asti, erostakin on puhuttu, mut sitä emme halua kumpikaan. Riidat on koskeneet miehen juomista ja rahan käyttöä. Joista ei kestä edes mainita. Nyt olemme saaneet jo puhevälejä sen verran kuntoon, että mykkäkoulu on lopetettu. Mies kulkee töissä toisella paikkakunnalla, josta käy kotona 2-3 viikon välein. Olen kotiäitinä ja mies tuo rahan kotiin tekemällä pitkiä työpäiviä. En osaa kuulemma kunnioittaa tarpeeksi hänen tekemää panosta rahan tienaamiseksi. Minä en saa mennä töihin koska silloin ei jää mitään käteen kun lapset laitettaisiin tarhaan. Hoidan yksin siis kaikki kotiaskareet ja pikku rempat silloinkin kun mieheni on kotona. Miten voisin osoittaa enemmän kunnioitusta miestäni kohtaan? Kenelle puran surut ja murheet jos en omalle miehelleni? Olen kuulemma aina pahalla tuulella kun mies tulee kotiin. Viimeksikin yritin olla erityisen hyvällä tuulella mut se ei riittänyt, kun sanoin mitä olimme naapurin kanssa puhuneet ulkomaille menosta joskus(joka oli vaan puhelua ystävän kanssa), niin siitä alkoi mykkäkoulu joka purkautui siten etten ole sellaista ansainnut!
Nyt sitten päätimme, että emme eroa mutta on todella hankalaa kun pitää tosiaankin miettiä mistä uskallan puhua ettei herra loukkaannu, jos kerron puhelimessa päivän kuulumisia lapsista niin herralla kiinnostaa mutta kun puhun itsestäni niin on todella ynseät kommentit... jaa... joo.... tms.
Tilanne on tosi rasittavaa jonka jopa lapset ovat huomanneet. Toivoisinkin siis asiallisia vinkkejä mitä voisin tehdä asian hyväksi?
Nyt kaivattaisiin piristys keinoja avioliittoon! Lapsia on kaksi miehellä 3 ent.liitosta. Riidelty rankasti juhannuksesta asti, erostakin on puhuttu, mut sitä emme halua kumpikaan. Riidat on koskeneet miehen juomista ja rahan käyttöä. Joista ei kestä edes mainita. Nyt olemme saaneet jo puhevälejä sen verran kuntoon, että mykkäkoulu on lopetettu. Mies kulkee töissä toisella paikkakunnalla, josta käy kotona 2-3 viikon välein. Olen kotiäitinä ja mies tuo rahan kotiin tekemällä pitkiä työpäiviä. En osaa kuulemma kunnioittaa tarpeeksi hänen tekemää panosta rahan tienaamiseksi. Minä en saa mennä töihin koska silloin ei jää mitään käteen kun lapset laitettaisiin tarhaan. Hoidan yksin siis kaikki kotiaskareet ja pikku rempat silloinkin kun mieheni on kotona. Miten voisin osoittaa enemmän kunnioitusta miestäni kohtaan? Kenelle puran surut ja murheet jos en omalle miehelleni? Olen kuulemma aina pahalla tuulella kun mies tulee kotiin. Viimeksikin yritin olla erityisen hyvällä tuulella mut se ei riittänyt, kun sanoin mitä olimme naapurin kanssa puhuneet ulkomaille menosta joskus(joka oli vaan puhelua ystävän kanssa), niin siitä alkoi mykkäkoulu joka purkautui siten etten ole sellaista ansainnut!
Nyt sitten päätimme, että emme eroa mutta on todella hankalaa kun pitää tosiaankin miettiä mistä uskallan puhua ettei herra loukkaannu, jos kerron puhelimessa päivän kuulumisia lapsista niin herralla kiinnostaa mutta kun puhun itsestäni niin on todella ynseät kommentit... jaa... joo.... tms.
Tilanne on tosi rasittavaa jonka jopa lapset ovat huomanneet. Toivoisinkin siis asiallisia vinkkejä mitä voisin tehdä asian hyväksi?
Vastaukset 1
Vanhimmat
Meillä kotona ollut vastaava tilanne kun mies yrittäjänä ja painaa pitkää päivää....tosin on useimmiten yöt kotona. Minä käyn töissä ja hoidan kodin ja miehen siis tarkoitan että yritän hemmotella häntä kun han tulee kotiin työpäivän jälkeen kattamalla ruoka pöydän kauniisti ja hieromlla ym ym... Sitten kun itse satun olemaan pidempään töissä tai käyn töiden jälkeen jossain niin en saa mitään muuta kuin epäileviä lausahduksia.....
Me olimme vuoden vaihteessa eron kynnyksellä mutta mies halusi jatkaa ja muuttua kun sanoin että lähden. Kipein vaihe oli hakea parisuhdeneuvojhan apua ja siellä sitten turvallisesti puhuttiin näistä asioista.Saimme kumpikin kertoa mikä liitossa mättäää ja mitkä on omat toiveemme kumppanin/liiton ja yhteiselon suhteen.Se oli ainakin minulle rankkaa en saanut nukutuksi moneen yöhön kun pyörittelin näitä ajatuksia päässäni. Pahin tilanne vei ainakin kuukauden kävimme 7 kertaa ammattilaisella ja se jotenkin avasi meidän välisen suheteen uudelleen niinkuin silloin 6v sitten ja nyt puhummekaikesta vaikka toinen loukkaantuukin niin on järkevämpää sanoa kuin pitää asiat sisällä ja sitten heikkona hetkenä se purkautuu moninkertaisena ja se on paha asia...
Meillä on häät nyt tulossa vuoden päästä ja olemme kuin uudesti ihastuneita.
Paljon piti kärsiä jotta homma saatiin toimimaan.
Ehdotan että haette ulkopuolista keskustelu apua ja yritätte selvittää mistä loukkaanuminen johtuu,mita te molemmat odotatte suhteelta ja mitkä ovat molempien resurssit suhteen jatkamisen kannallta.