Asia sitten selvis, noin 2 viikon niskaan paskanmätön ja tämän koko päivän kuuntelin vittuilevalla äänen sävyllä; että mitä sinä oikein enää täällä pyörit. Ala painua. Yritin siivota ja touhuta niin kuin ei mitään olisi, mut kun viimein kysyin että niinkö sinä sitten haluat, sano että kuulossako minulla vikaa? Pakkasin kamat ja lähdin. Ei jumalauta, oli muuten viimenen pisara. On muuten jumalauta raskaanaolevan naisen älyttävä pikkaisen painella jarruja.
Pyysin hänen siskoaan käymään ja viemään lääkäriin. Ei tuo ole enää normaalia.
T; mies vaan
Pyysin hänen siskoaan käymään ja viemään lääkäriin. Ei tuo ole enää normaalia.
T; mies vaan
Vastaukset 29
Vanhimmat
Edellä mainittu voi olla myös seurausta raskaudesta. Hyvä että kutsuit siskon käymään eikä lääkärissäkäynti koskaan, etenkään raskaana olevalle, ole haitaksi:-)
välttämättä enää minun.
T; mies vaan
itsellesi parempaa seuraa. Kuka sitä norsua nyt jaksaisi kattellakaan.
...en koske yhteenkään naiseen enää metrin tikullakaan. Opin hitaasti mutta oppi menee kerralla perille.
T; mies vaan
siinä tietty toinenkin vaihtoehto.
Muista lähtä muukalaislegioonaan töihin, ni ei tarvi maksaa elareita.
..mitään enne kuin olen varma että se on minun. Sitähän nuo aiemmat jo täällä palstalla arvailivat, siis että tuo inho reaktio olisi saanut alkunsa. Siis että raskaana toiselle miehelle. No, aika näyttää.
T; mies vaan
Noinko ne asiat sitten selviää? En kylläkään ole perillä aiemmista kommenteista edellisessä ketjussa kun en ole sitä kokonaan lukenut, mutta etkö ihan oikeasti saa naista puhumaan?
..nähdä minua saati sitten puhua. Tai osaa puhua kyllä, mutta kaikki liittyy siihen miten hän minua inhoaa. Saatana tuo nainen sai absolutistin juomaan nyt, eikä tämä hotelli huone kovin taloudellinenkaan ole asua.. ei helvetti. Ensin mangutaan lasta, ja sitten vittuillaan kun sen antaa. Onko tämä jotain yli-inhimillisen asteen matematiikkaa mitä miehen ei kuulu ymmärtää? !
T; mies vaan
mutta jos nyt ajatellaan että olisit keskusteluyhteydessä / mietit teidän keskusteluvirityksiä, niin ethän vaan antanut liian helposti periksi naisen kotkotuksille?
Kyllä varmaan alkaa vituttamaan tuollainen, kuten yleensäkään voi vaan naisen kanssa jankkaaminen käydä aivoon, ja kun oma vitutus vie voiton ja sitä tavallaan luovuttaa siinä yrityksessä keskustella, niin eihän siinä vaan käynyt niin? Pistää kovan kovaa vasten sinnikkäästi niin luulisin kyllä suurimman osan pulauttavan syyn / selityksen käytökselleen. Mun kokemus ainakin on osoittanut tuon jopa toimivan - tosin ei tuollaisissa asioissa tietenkään.
Sen verran silmäilin sitä aiempaa ketjua että silmiini osui myös muutamien naisten mielipiteet tyyliin "naista vaan pitää ymmärtää" mutta kyllä sen rajan on mun mielestä kuljettava jossain. Vaihtoehtoja käytökselle kun voi tosiaan olla monia, alkaen vaikka siitä huonoimmasta eli isästä ei ole varmuutta.
Eikä se jatkuva vittuilun kuuntelu johda mihinkään kehittävään ratkaisuun - paitsi siinä mielessä että nyt kun olette erossa niin molempien hermo voi levätä ja etäisyys saattaisi auttaa tässä asiassa.
Onhan hän jo sanonut syyn, hän inhoaa minua ja ei siedä nähdä, ei edes kuulla ääntäni , tai että olen olemassa?! Viimeisin sanomansa..
...kai tässä on hypättävä jokeen jotta saa rauhansa.
T; mies vaan
"Onhan hän jo sanonut syyn, hän inhoaa minua ja ei siedä nähdä, ei edes kuulla ääntäni , tai että olen olemassa?!"
Mutta tiedätkö onko tuo syy vaiko pelkästään seuraus? Jos syy, niin "vikahan" on sinussa, mutta jos seuraus, niin kimmoke voi olla ihan joku muu. Siksi ehkä kai tässä nyt vähän yritän kertoilla siitä, että kannattaisiko vaikka jaksaa jankuttaa...
sinä meet nukkumaan ellet ole jo, ja vissiin sitte, no emminä tiedä. Ei suakaan nyt ihan noin vaan voida kotoa häätää.
on saatu, ei sinua enää mihinkään tarvita, sinä voit mennä.
"Sen verran silmäilin sitä aiempaa ketjua että silmiini osui myös muutamien naisten mielipiteet tyyliin "naista vaan pitää ymmärtää" mutta kyllä sen rajan on mun mielestä kuljettava jossain."
Enkä itse ainakaan tarkoittanut,että kaikkea pitää sietää vain ja ainoastaan siksi,että nainen on raskaana. Kyllä se raskausajan ailahtelu on normaalia, sitä tulee sellasia tunteita/pelkoja/ajatuksia mitä ei osannut odottaa jne mutta ei sellaisen "kuulu" jatkuvaa 9kk rääkkiä olla. Pitää myös osata pyytää anteeksi kun sanoo väärin, ei raskaus ole mikään tekosyy huonoon käytökseen josta ei muka tarvitse lainkaan ottaa vastuuta.
Ap:lle sen verran,että en tiedä kuinka kauan olet jaksanut yrittää ja keskustella, millä tavoin olet tilannetta yrittänyt ratkaista tai muuta sellasta mikä on melko olennaista mutta kannattaa ehkä kokeilla olla pari päivää pois silmistä ja yrittää sitten uudelleen jos nainen olis vähän rauhottunu ja asioita itsekseen miettiny. Ei voi näin ulkopuolisena tietää mitä naisen päässä liikkuu, mutta jos te olette yhdessä olleet niinkin kauan,että lasta tarkoituksellisesti yritittekin (näin ymmärsin aiemmista kirjoituksista?) niin ehkä sä tunnet naises sen verran hyvin,että kykenet kyllä ymmärtämään mistä moinen käytös johtuu mikäli viimeiseen asti yrität. Ja jos nainen kerran nimenomaan sun lapses halus (?) niin syy tuollaiseen käytökseen löytyy kyllä jostain muusta kuin rakkauden yht'äkkisestä katoamisesta...luulisin?
Hän sanoi että ei halua nähdä minua , ei edes puhua minun kanssa.Ja paria viikkoa ennen suorastaan roikkui minussa kiinni?!
Kehräsi kupeessa ja sanoi että miten ihanaa olsi jos vatsa pyöristyisi!! Nyt pyöristyy ja sanoi että ala vetää, hän ei kestä nyt katsoa minua enää.
T; mies vaan
mission is accomplished ja nyt se norsu kyylää jotakin tatuoitua retkua
joskus todella julmia. Kohtuuttoman julmia. Ei sun ole pakko kuunnella sellaista. Kenenkään ei ole, vaikka kuin raskaana olisi ja vituttaisi.
vaikka nainen olen itsekin. ei hormonihyrskyt oikeuta olemaan sika. itse niitä ei voi kontrolloida, ne vie naista tahdosta riippumatta, mutta sanansa voi silti valita. vielä parempi olisi jos kertoisi, että ahdistaa ja siksi vihastuttaa. itsellä ainakin naishormonit aiheuttaa tuota ahdistusta ja jollei sitä tiedosta se purkautuisi raivona, niin kuin joskus nuorempana tekikin.
se on tosi rasittavaa kun itse ei hallitse kroppaansa vaan kroppa sinua, se pelkokin siitä, että mitä tapahtuu kun ei itse tajua sitä mitä tapahtuu ja miksi yhtäkkiä kokee kaiken paskana. mutta ei sitä voi kenenkään muun päälle noin kaataa. mä itkin ja vihasin itseäni ja silloin mies pystyi olemaan tukena...en koskaan kääntänyt vihaa mieheeni.
paremmin missä mennään, mitä tehdä ja miten olla. Sitä pitäisi vaan uskoa. Sitä, mitä kroppa kertoo.
Mutta hyvä, että pystyit hallitsemaan mielesi. Saatoit välttää monia ongelmia jatkossa. Todennäköisesti olet välttänytkin.
se haluaa viettää enemmän aikaa biologisen isän kanssa
Perkele pitäis pakottaa miehetkin käymään jossain äitiysneuvolassa tms. joku kurssi heti raskauden alussa, niin olisi vähän enemmän tietoa...
Sellaista se raskaus on, jotkut naiset muuttuvat aivan seinähulluiksi tahtomattaan, eivätkä muuta voi. Sellaista ne hormoonit teettävät.
Itse olin lähes valmis murhaamaan ukkoni pahimpina päivinä/ viikkoina. Onneksi hän on sen verran Mies, ettei luikkinut häntä koipien välissä karkuun, vaan ymmärsi, ymmärsi, sieti ja jaksoi.
Nämähän on niitä juttuja joissa miehen pitää naisten mielestä vain ymmärtää. Vaikka hommahan on kyllä niin, että sen ymmärryksen rajankin on oltava jossain. Eli jos se odotus pahimmillaan on yhtä jatkuvaa hevonvittua, niin kyllä siinä ihan helvetin harvan miehen pää kestää katsella ja kuunnella sellaista. Ja naistenkin kun tulisi muistaa mun mielestäni se, että miehet eivät edelleenkään, vaikka nainen olisi kuinka paksuna, PYSTY lukemaan ajatuksia. Väännän ihan vielä rautalankaakin, eli mies ei voi tietää käyttäytyykö nainen "tahtomattaan" (mikä siis tosiaan kuulostaan miehen korviin todella erikoiselta että ihan kokonaan vailla omaa tahtoaan nainen käyttäytyisi vittumaisesti) vai täysin tietoisesti "raskauden varjolla" niin kuin käyttäytyy.
Että niinku mun mielestä naisten on turha vaatia ymmärrystä jos heistä itsestään ei ole ymmärtämään edes tätä vähää.
Minä mitään mihinkää luikkinut, mutta parempi että minä lähdin, sillä sitten nainen olisi itse lähtenyt. Vai?
Ja pikku pointii tuohon raskauteen, on hyvin tärkeää että alkuraskauden aikana nainen on mahdollisimman vähän stressaantunut, se voi vauroittaa kasvaa uutta ihmistä, joten lähdin heidän molempien hyvinvoinnin takia.
Vittu minä mitään pelkää, mutta jos hän kokee elämänsä näin helpommaksi niin miksi sitten ei näin mennä. Saatana, ei ole kyse siitä.
Lyököön vaikka veitsen selkään, jos helpottais sitten oloa, mutta kun ei!!
Kyllä minä takaisin tulen jos se siltä hänestä joskus rupeaa tuntumaan =)
T; mies vaan
tyhmä?
Katsos, kun juttu menee niin, että jos hormonit ovat _TODELLA_ pahasti sekaisin, sille _EI_VOI_ mitään, että on vähän päästään sekaisin. Lääkärikään ei paljoa voi auttaa, koska lääkkeillä asiaa ei mielellään korjata raskauden aikana.
Olet varmaan kuullut esim. hormoneja käyttäneistä kehonrakentajista, joilla nuppi mennyt sekaisin? He ovat sen aivan itse aiheuttaneet, mutta eivät hekään pysty huonossa tapauksessa käytöstään kontrolloimaan.
Hormonit ovat biokemiallisia merkkiaineita ja kun hormonitasot heilahtelevat raskauden aikana, se aiheuttaa äkillisiä biokemiallisia muutoksia aivoissa. Pää on siis kirjaimellisesti joskus sekaisin.
Kaikilla naisilla näin ei ole, mutta joillain on.
Jos joku huumaisi naisesi ja hän sekoilisi sen seurauksena, syyttäisitkö tosiaan naistasi?
Se on yks ja sama, kuin erikoiselta kuulostaa miehen korviin.
Ota selvää.
Tässä yksi suuntaa antava juttu:
http://www.lastenporssi.fi/index.php?selected=disA&id=81&catid=5
kyl hävettäis kulkea tuollaisen lutkan kanssa kylillä
, haistappa sinä vaikka omaa persereikääsi,
ja vedä alahuuli otsasi yli ja nielaise. Jookos?
olla sittenkin oikeassa. sori.
on maailman pelottavin asia. Ei uskalla edes päivää sanoa kun sieltä saattaa tulla itku taikka raivari vastaan.
Ei pahalla raskaana olleet/olevat... =/
Mä olin ensimmäisen kanssa niin leppoisa,että mies kyseli minkä lääkityksen oon hankkinu (ihan kuin muka normaalisti olisin jotenkin kiukkunen, pah ;) ). Sitä kaikki vaan nauratti, kaikki oli loistavasti ja koko ajan joku kakku uunissa.
Noooh..tän toisen kanssa se sitten menikin vähän eri lailla, eli juuri noin kuinka kuvailitkin. Mahtaa miestä aina töistä tullessa jännittää,että millä tuulella kotosalla ollaan mutta kun avoimesti olen tuntemuksistani ja peloistani/ajatuksistani/tms kyennyt miehelle puhumaan niin ymmärtää kyllä niin hyvin kuin miehen on mahdollista. on kyllä todennu,että tää oli sitten viimenen :D
Eli kaikenlaisia raskausaikoja muailmaan mahtuu, jopa yhden ihmisen elämään :)