Olen ollut aviossa pari vuotta. Liiton myötä rakkaus liitosta on jotenkin kuihtunut ja olemmekin nyt enemmän ystäviä. Ero on itselläni ollut mielessä jo vuoden alusta, mutta en saa mitään tehtyä. Pelkään puhua asiasta suoraan. Peittelen erohalua ja uskottelen vaimolle että kaikki on hyvin :( Miten saisin asiaa eteenpäin..mistä rohkeutta puhua asiasta suoraan?
Kokemuksia? Vaimo on ollut minulle hyvä eli on vaikea puhua hänelle näin ikävästä asiasta...
Kokemuksia? Vaimo on ollut minulle hyvä eli on vaikea puhua hänelle näin ikävästä asiasta...
Vastaukset 4
Vanhimmat
niin kliseeltä kuin se kuulostaakin. Mieti tarkkaan, haluatko vielä pelastaa liittosi. Ilmeisesti pettämispuuhiin ette ole ajautuneet vielä, vaikka arki onkin muuttunut vain harmaan sävyiksi.
Rakkauskin voi olla vielä siellä jossain tallessa, elää ja voi hyvin, mutta nukkuu.. tai sitten se on todella muuttanut muotonsa ystävänrakkaudeksi. Onko erotiikkaa?
Mielestäni ihaninta mitä ihmiset voivat sanoa puolisostaan, on se, että "hän on rakastettuni, kumppanini, uskottuni ja paras ystäväni".
Jos olo on kuin eläisi haaleassa tiskivedessä, on aika joko kaataa sekaan kuumaa tai vetää altaasta tulppa!
Oletko puhunut suhteestanne vaimosi kanssa noin yleisellä tasolla, ilman erouhkauksia tms.? Milloin olette tehneet jotain yhdessä? Jos elitte yhdessä jo ennen naimisiinmenoa, niin voiko olla että tuntemuksiisi syypäänä onkin vain ihan tavallinen arki, jonka tasapaksuutta sinun on syystä tai toisesta vaikea sietää? Joka tapauksessa sinun on kohdattava itsesi ja tunteesi kokonaisvaltaisesti miettiessäsi, mitä haluat, saatko tästä elämästä sen mitä kaipaat ja tyydyttäisikö se sinua sittenkään? Voitko olla / tulla onnelliseksi nykyisen kumppanisi kanssa ja mitä se teiltä molemmilta vaatisi?? Haluatko edes yrittää vai annatko jo periksi?? Näiden kysymysten äärellä toivotan sinulle oikein antoisaa matkaa itsetutkiskeluun ja mihin ratkaisuun ikinä päädytkään, muista, että se on juuri siinä hetkessä ja siinä elämätilanteessa, sen hetkisillä tiedoilla ja tuntemuksilla perusteltuna juuri se oikea.
....kuin edellinen vastaaja. Kannattaa todellakin keskustella ja tutkiskella itseään. Kumppanin vaihto tai yksinolo ei välttämättä ole paras ratkaisu. Teeppä lista yhteiselämänne hyvistä ja huonoista puolista ja vertaa kumpi lista on pidempi. Toivon että löydätte sen rakkauden joka teidät aikanaan yhteen vei ja jatkatte elämäänne yhdessä.
Ikävistä asioista on tosi vaikea puhua, vaikka juuri niistä pitäisi suunsa avata.
Etkö voi vaikkapa muistella, millaista teillä oli alkuaikoina ja kertoa kaipaavasi entisiä? Tästä nyt luulisi jo vaimon kysyvän, että onko nykyisyys sitten niin kurja. Silloin pitäisi löytyä rohkeutta kertoa, miten viime aikoina ei ole tuntunut hyvältä. Kyllä se siitä!
Itse arvostan kovasti rehellisyyttä.