Elikkä miehet ehkä helposti kiinnostuvat minusta mutta kun tulee juttelun hetki, menen ihan punaiseksi enkä kehtaa nauraa avoimesti. Katselen muualle ja miehet saavat ehkä vaikutelman, etten ole kiinnostunut.
Miten saisin itseni rohkeammaksi vai haittaako ujous ylipäätään? Tahtoisin itse tehdä joskus aloitteen enkä aina odottaa, että mies sen tekee. Miten haluatte että nainen lähestyy teitä? Kaipaan kunnollisia vastauksia enkä mitään bimbo juttuja.
Miten saisin itseni rohkeammaksi vai haittaako ujous ylipäätään? Tahtoisin itse tehdä joskus aloitteen enkä aina odottaa, että mies sen tekee. Miten haluatte että nainen lähestyy teitä? Kaipaan kunnollisia vastauksia enkä mitään bimbo juttuja.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Kun nainen punastuu! No tuohon aloitteen tekoon olen aina sanonut että samalla tavalla lähestyt miestä kuin ne miehet lähestyy sinua, ei se ole sen ihmeempää uskotko?!
söpöa nuoressa naisessa, mutta kun 50 nainen punastuu ja ujoilee, se on lähinnä noloa, tuntuu että tekee tooosi tyhmän vaikutuksen.
Riippuu hieman minkä ikäinen olet. Jos olet yli 30 vuotias niin sitten tuollainen punastelu ehkä hieman ihmetyttää, mutta eipä sitäkään ihmeemmin paheksuta.
Jos olet 18-22 vuotias niin tuollainen on ihan normaalia. Olen nähnyt monia tyttöjä, jotka punastelevat kun niiden kanssa menee juttelemaan. Eikä ainakan tule mieleeni yhtään jonka punastelu olisi minua jotenkin ärsyttänyt. Päinvastoin se on söpöä. Tällöin myös tietää, että naisella on nyt ainakin jotain tunteita tilanteessa mukana.
Suosittelen, että jos näet mukavan miehen niin mene juttelemaaan hänelle. Ei minulle ainakaan ole merkitystä sillä kumpi ensin lähestyy kunhan vain jompikumpi sen tekee. Ei kannata kuitenkaan olla liian päällekäyvä, koska se pelottaa monet miehet pois. Mene ihan normaalisti juttelemaan hivenen flirttaillen. Kyllähän sen siitä näkee eteneekö homma vai ei. Kun aloitat näin rennolla jutustelulla niin voit myös lähteä tilanteesta menettämättä kasvojasi.
Yleensä ujous vähenee iän myötä. Ainakin itselläni näin kävi. Punastuminen myös vähenee, mutta jos on siihen taipuvainen niin se voi aina toisinaan iskeä. Itselläni ei punastelussa ollut nuorempana oikeastaan ihmeempää logiikkaa. Joskus se vain tuli ja joskus jäi tulematta. Joskus jopa kun en ollut edes kiinnostunut kyseisestä henkilöstä.
Vastaamiseen olisi avuksi hieman enemmän taustatietoja, mutta on selvää että olet todellakin pulassa. Minä suosittelen kansalaisopiston pitämiä teatterikursseja, joista tärkeimpänä sinulle tarpeellisena osuutena ovat improvisaatioharjoitukset. Improvisointi ja kokemus/tottumus esiintymiseen muiden edessä on ujoutta helpottava harjoitus. Luonnollisesti tämäkään ei ole mikään taikatemppu, mutta kaikilla näyttelijöillä on sama ongelma kuin sinullakin, tosin jokaisella erilaisena. Improvisaatioharjoitus antaa itsevarmuutta silloinkin kun joudut kokonaan uuteen tilanteeseen. Kaikenlaisesta esiintymisen harjoittelusta on jonkin verran apua.