Missä ovat musiikinhistorian naissäveltäjät?
Clara Schumann on likipitäen ainoa nimi joka tulee mieleen, mutta hänenkään tuotoksiaan ei esitetä ja hän kunnostautui etupäässä soittajana.
Naiskirjailijat ja naistaidemaalarit ovat jättäneet historiaan edes jonkinverran teoksia jotka muistetaan, mutta mistä voi johtua etteivät naissäveltäjät ole tehneet samaa? Tulee väkisin mieleen etteivät naiset kertakaikkiaan kykene luomaan musiikkia kuten miehet.
Onko kyseessä jonkinlainen kromosomiperäinen vaje vai olisiko palstan feministillä pätevämpi selitys? Miksi esim. Schubertin suurenmoisen ilmaisuvoimaista ja omaperäistä musiikkia esitetään koko ajan mutta yksikään naissäveltäjä ei ole selvinnyt ajan armottomasta testistä?
Täytyihän olla myös naissäveltäjiä jotka olivat mieltyneet seksuaalisesti miehen välineeseen, muttei mitään merkittävää siltikään syntynyt.
Missä siis vika?
Clara Schumann on likipitäen ainoa nimi joka tulee mieleen, mutta hänenkään tuotoksiaan ei esitetä ja hän kunnostautui etupäässä soittajana.
Naiskirjailijat ja naistaidemaalarit ovat jättäneet historiaan edes jonkinverran teoksia jotka muistetaan, mutta mistä voi johtua etteivät naissäveltäjät ole tehneet samaa? Tulee väkisin mieleen etteivät naiset kertakaikkiaan kykene luomaan musiikkia kuten miehet.
Onko kyseessä jonkinlainen kromosomiperäinen vaje vai olisiko palstan feministillä pätevämpi selitys? Miksi esim. Schubertin suurenmoisen ilmaisuvoimaista ja omaperäistä musiikkia esitetään koko ajan mutta yksikään naissäveltäjä ei ole selvinnyt ajan armottomasta testistä?
Täytyihän olla myös naissäveltäjiä jotka olivat mieltyneet seksuaalisesti miehen välineeseen, muttei mitään merkittävää siltikään syntynyt.
Missä siis vika?
Vastaukset 9
Vanhimmat
Myös varmasti kromosomeista johtuva. Tosin edes kromosomiyhdistelmä XY naisella ei näytä muuttavan tilannetta. Johtopäätös voi olla vain että jos syntyy naiseksi voi samantien jättää hyvästit luovalle musiikilliselle työlle. Ei siitä kuitenkaan mitään tule.
Vuosisatojen saatossa naiset saivat harjoittaa taitojaan vain vähän. Nuoret neidot naitettiin varhain ja sitten heillä alkoi lapsenteko. Lapsista ja kodista piti huolehtia. Miten ihmeessä naiset olisivat ehtineet uppoutua pitkäjänteisyyttä vaativaan tehtävään, kun lapset, ukko, vanhemmat jne vaativat huomiotaan. Sitä paitsi naisten ei sopinut tehdä muita kuin kotitöitä.
Nykyajan individualistiseen ajatteluun tottuneiden on lähes mahdoton ymmärtää, millaista naisten elämä on aiemmin ollut. Ei kai suurimmalla osalla miehistäkään helppoa ollut, mutta naisilta kiellettiin lähes kaikki kodin ulkopuolinen työnteko. Kuka tätä ei halua ymmärtää, verratkoon tilannetta tämän päivän naisen asemaan esim. Afganistanissa.
ja kattia kanssa. Kyllähän naiset harjoittivat maailman vanhinta ammattia kodin ulkopuolella ja hyvin menestyivät. Turha kitistä. Naisten luovuus vain valuu kerran kuussa pönttöön.
Tämäkin aloitus on provo, mutta menen aina halpaan.
Koko suurmiesajattelu on äijien kilvoittelua ja aivan kuin joku sotahistorian alalaji. Ja todella menneen talven lunta. Naisten puuttuminen taiteiden historian kaanoneista liittyy historiaan ja sosiologiaan. Jos Beethoven olisi sidottu hellan ja lastenkamarin ääreen, tuskin olisi syntynyt myöhäiskauden kvartettoja.
Naisilla on ollut kovin vähän aikaa tehdä taidetta samoista lähtökohdista kuin miehillä, siinä se.
Olen itsekin ihmetellyt tätä. Miksi naiset pärjäävät miehille kirjallisuuden tai kuvaamataiteen luomisessa sekä musiikin esittämisessä, mutta eivät (tai: eivät ole pärjänneet) musiikin luomisessa? Muutamia syitä tulee mieleen:
1. Vaikka miesten ja naisten älykkyyden välillä ei laajasti ottaen ole eroja, älykkyyden suuntautumisessa eri osa-alueille on. Esimerkiksi miehet ovat tilastollisesti ottaen parempia avaruuusgeometristen ongelmien ratkomisessa (taskuun pysäköimisessä!); naiset taas pärjäävät paremmin matemaattisten sarjojen tunnistamisessa. Tämä voisi johtaa siihen, että naiselle on luontevampaa säveltää ”ennalta arvattavaa” musiikkia, siis yksinkertaisempaa.
2. Jotta säveltäjän teokset jäisivät elämään vuosikymmeniä tai -satoja hänen kuolemansa jälkeen, säveltäjän on ollut pakko rikkoa rajoja omana elinaikanaan. Naisen osa on ollut sopeutua. Jos naissäveltäjä olisi ennen 1900-luvun puoltaväliä ollut tällainen rajojen rikkoja, hänet olisi suljettu seurapiirien ulkopuolelle, ehkä jopa mielisairaalaan. Hysteria on ollut yliaktiivisten naisten diagnoosina.
3. Säveltäjän pitää toimia myös kapellimestarina, ja useimmissa tapauksissa hänellä piti myös olla oma orkesteri. Vanhaan aikaan tätä ei olisi suvaittu naisilta.
4. Joissakin tapauksissa miessäveltäjän vaimo (Schumann) tai sisar (Mendelsson-Bartholdy) on voinut hyödyntää miehen orkesteria, mutta mies ei ole halunnut kilpailua ja naisen osa on ollut säveltää pienimuotoista käyttötaidetta suoraan kulutukseen.
1900-luvulta alkaen on jo merkittäviäkin naissäveltäjiä: Kaija Saariaho, Sofia Gubaidulina, sekä Lili ja Nadia Boulanger. Lilistä olisi voinut tulla todella huomattava säveltäjä, ellei hän olisi kuollut jo vähän yli 20-vuotiaana.
ja se, että ennenaikaan naisia voitiin alistaa miten vain miesten tahtoon. Kai sinä nyt sen tiedät! Siihen mitään feminismin peruskurssia tarvita, että tuollaisen syyn hoksaa. Naiset olivat aikojen alusta miesten viihdykkeeksi ja lastentekoon luotuja, tuskin älyllisiä olentoja (miesten tulkinnan mukaan!). Sävellä siinä sitten huushollauksen ja lapsivuoteen ja daideellisen suuren egon omaavan puolison varjossa. Vaan katsopa NYKYnaissäveltäjiä!
He jäävät historiaan ilman muuta.
nainen saanut vahingossakaan inspiraatiota seksuaalisesta kanssakäynnistä miehen kanssa? Että seksi oli naisille aina vain pakkopullaa? No mistä naiset sitten sen inspiraation ammensivat siihen että ylipäätään yrittivät säveltää?
Toiseksi, vaikka naisen asema keskimäärin olikin huonompi pari sataa vuotta sitten, tuskin jokaisella aviomiehellä oli niin ylenpalttisen suuri ego että kaikki naiset olisivat olleet automaattisesti alistettuja. Luulen että kuten nykyäänkin, osa miehistä eli myös tuolloin naisensa tossun alla. Ne naiselliset konstit...
Ja jos naiset oli luotu vain lasten tekoon ja viihdykkeeksi, luulisi että heille olisi jäänyt luppoenergiaa luovaan musiikilliseen työhön... Miesten puurtaessa hiki hatussa ilman lakisääteistä maksimiviikkotuntimäärää.
Edelleenkin ihmettelen miksi maalauksen ja kirjallisuuden alalla historiasta löytyy merkittäviä naistaiteilijoita, mutta musiikissa ei.
Musiikki vaatii lahjakkuutta. Sitä ei naisilta löydy. Jotakin vahalle tampoille haisevaa vanhaa musaa voivat hinkata, mutta muuhun naisista ei ole. Naiskaputkin näyttävät olevan urosleimalla varustettuja lesboja. Yritä siinä olla sitten nauramatta niiden touhulle.
Kyllä ´nais gigantteja´ tulee vielä, jos vaan uskoo siihen. Voi tietäisittepä miten mahdollista kaikki on! Älkääkä kiirehtikö ihmisten lokeroinnissa, nimittäin se aiheuttaa enemmän sitä, mistä olettekin lokeroinneet heidät! Kyllä niitä vaikutusvaltaisia mieliä löytyy naistenkin kehosta! Antakaa potentiaalin kukoistaa, se on kaikissa, jos uskoo, haluaa, liikuttuu aiheesta ja harjoittelee!