Haluatko parisuhteen? Kyllästyttääkö sinkkuus? Toivoisitko, että vierelläsi olisi joku. Parisuhteessa elävillä on niin kivaa. On aina joku, jolle kertoa murheet ja ilot. Saa seksiä, jos ei nyt aina, niin ehdottomasti useammin kuin jos ei olisi parisuhteessa. On joku jonka kainaloon käpertyä ja jota rakastaa ja joka rakastaa.
Tämä on harhaa.
Todellisuudessa parisuhteet kulkevat jokseenkin näin:
Alussa molemmat ovat mielettömän euforian vallassa. Tuntuu, että toinen on jotain ylimaallista, uskomatonta, kaunista. Sen ärsyttävätkin piirteet ovat söpöjä. Seksi on ihanaa ja vielä ihanampaa on se, että se ihana olento haluaa seksiä sinun kanssasi koko ajan. Tät kestää jonkin aikaa. Kuukausia, ehkä vuoden, parhaimmillaan muutaman. Etäsuhteessa pidempäänkin.
Melko pian se kuitenkin loppuu.
Sen jälkeen ihastuksen tilalle tulee rakkaus. Ja se on raadollista se. Toinen kun rakastaa aina enemmän kuin toinen.
Ehkä sinä olet se, joka rakastaa enemmän. Näet hänessä vieläkin kaikki ne ihanat piirteet, joihin ihastuit, vaikka perhoset eivät enää koko ajan lennäkään vatsassa. Haluat tehdä hänet onnelliseksi, haluat nähdä hänen hymyilevän. Ja tämä asetelma antaa hänelle vallan sinun ylitsesi. Jos hän on kiltti ja hyväntahtoinen ihminen, hän kohtelee sinua hyvin. Silloin voitte olla onnellisia, mutta koko ajan elämääsi varjostaa silti pelko siitä, että hän voi lähteä pois ja murskata kaikki unelmasi. Tiedät, ettei hän rakasta yhtä paljon. Tiedät, ettei lähtemiseensä hän tarvitsisi vain hyvän syyn; uuden ihastuksen, ehkä kyllästymisen.
Voi myös olla, ettei hän olekaan kiltti ja hyväntahtoinen. Hän tajuaa valtansa ja käyttää sitä hyväkseen. Hän voi haukkua sinua, pilkata sinua, kohdella sinua paskasti, sanoa mitä sylki suuhun tuo. Et voi jättää häntä, koska rakastat häntä. Ajatus elämästä ilman häntä satuttaa sinua. Ja kun hän on hyvällä tuulella, teillä on ihanaa. Hän on se oikea, ajattelet. On helppo puhua, helppo käpertyä syliin. Haluat tehdä hänet onnelliseksi. Ostat kaupasta hänen lempiruokaansa. Hän tulee iloiseksi, suutelee sinua. Hetken aikaa maailma hymyilee. Tiskaat hänen puolestaan, vain että näkisit hänen hymyilevän. Kiitos, kulta, hän sanoo ja halaa. Hetken olet maailman onnellisin. Mutta sitä onnea kestää vain hetken. Muutaman minuutin päästä hän on unohtanut koko asian.
Hän voi sanoa sinua tyhmäksi idiootiksi. Hän voi sanoa sinua kusipääksi, vaikka et olisi tehnyt mitään pahaa. Hän voi jopa satuttaa sinua. Mutta kun hän pyytää anteeksi, sinä olet sulaa vahaa. Tietysti annat anteeksi. Hän halaa ja suutelee ja sanoo, että olet hänelle ihan liian hyvä. Ja hän on vilpitön, hän tarkoittaa sitä. Ja sinä annat anteeksi. Sinä menet omaan nurkkaasi itkemään. Sinä nielet kaiken pahan mielen, koska sinä olet onnekas, et sinä saa itkeä. Sinulla on hänet.
Rakastaa toista ihmistä, se on painavin taakka jonka voit kuvitella, se on suurin riski jonka voit ottaa. Se ei ole helppoa eikä hauskaa. Rakkaus on valtataistelua, jossa heikompi aina häviää.
Hyvin harvoin rakkaussuhteessa on kaksi tasavertaista osapuolta. En tiedä onko sellaista muualla kuin elokuvissa.
Tämä on harhaa.
Todellisuudessa parisuhteet kulkevat jokseenkin näin:
Alussa molemmat ovat mielettömän euforian vallassa. Tuntuu, että toinen on jotain ylimaallista, uskomatonta, kaunista. Sen ärsyttävätkin piirteet ovat söpöjä. Seksi on ihanaa ja vielä ihanampaa on se, että se ihana olento haluaa seksiä sinun kanssasi koko ajan. Tät kestää jonkin aikaa. Kuukausia, ehkä vuoden, parhaimmillaan muutaman. Etäsuhteessa pidempäänkin.
Melko pian se kuitenkin loppuu.
Sen jälkeen ihastuksen tilalle tulee rakkaus. Ja se on raadollista se. Toinen kun rakastaa aina enemmän kuin toinen.
Ehkä sinä olet se, joka rakastaa enemmän. Näet hänessä vieläkin kaikki ne ihanat piirteet, joihin ihastuit, vaikka perhoset eivät enää koko ajan lennäkään vatsassa. Haluat tehdä hänet onnelliseksi, haluat nähdä hänen hymyilevän. Ja tämä asetelma antaa hänelle vallan sinun ylitsesi. Jos hän on kiltti ja hyväntahtoinen ihminen, hän kohtelee sinua hyvin. Silloin voitte olla onnellisia, mutta koko ajan elämääsi varjostaa silti pelko siitä, että hän voi lähteä pois ja murskata kaikki unelmasi. Tiedät, ettei hän rakasta yhtä paljon. Tiedät, ettei lähtemiseensä hän tarvitsisi vain hyvän syyn; uuden ihastuksen, ehkä kyllästymisen.
Voi myös olla, ettei hän olekaan kiltti ja hyväntahtoinen. Hän tajuaa valtansa ja käyttää sitä hyväkseen. Hän voi haukkua sinua, pilkata sinua, kohdella sinua paskasti, sanoa mitä sylki suuhun tuo. Et voi jättää häntä, koska rakastat häntä. Ajatus elämästä ilman häntä satuttaa sinua. Ja kun hän on hyvällä tuulella, teillä on ihanaa. Hän on se oikea, ajattelet. On helppo puhua, helppo käpertyä syliin. Haluat tehdä hänet onnelliseksi. Ostat kaupasta hänen lempiruokaansa. Hän tulee iloiseksi, suutelee sinua. Hetken aikaa maailma hymyilee. Tiskaat hänen puolestaan, vain että näkisit hänen hymyilevän. Kiitos, kulta, hän sanoo ja halaa. Hetken olet maailman onnellisin. Mutta sitä onnea kestää vain hetken. Muutaman minuutin päästä hän on unohtanut koko asian.
Hän voi sanoa sinua tyhmäksi idiootiksi. Hän voi sanoa sinua kusipääksi, vaikka et olisi tehnyt mitään pahaa. Hän voi jopa satuttaa sinua. Mutta kun hän pyytää anteeksi, sinä olet sulaa vahaa. Tietysti annat anteeksi. Hän halaa ja suutelee ja sanoo, että olet hänelle ihan liian hyvä. Ja hän on vilpitön, hän tarkoittaa sitä. Ja sinä annat anteeksi. Sinä menet omaan nurkkaasi itkemään. Sinä nielet kaiken pahan mielen, koska sinä olet onnekas, et sinä saa itkeä. Sinulla on hänet.
Rakastaa toista ihmistä, se on painavin taakka jonka voit kuvitella, se on suurin riski jonka voit ottaa. Se ei ole helppoa eikä hauskaa. Rakkaus on valtataistelua, jossa heikompi aina häviää.
Hyvin harvoin rakkaussuhteessa on kaksi tasavertaista osapuolta. En tiedä onko sellaista muualla kuin elokuvissa.
Vastaukset 5
Vanhimmat
valtasuhde ole enemmän niin kuin keinulauta?
Ikävää, että sinulla on noin huono käsitys parisuhteesta. Ilmeisesti huonoja kokemuksia taustalla? Yksitystä kokemusta ei voi kuitenkaan yleistää kaikkiin parisuhteisiin.
...minustakin parisuhde on kaikkein vaikein asia elämässä.
Olen ollut kerran naimisissa (yli 24 v) ja lisäksi on ollut 2 pidempää etäsuhdetta. Nyt tuntuu, että olen saanut tarpeekseni parisuhteista. Toivottavasti en "höyrähdä" enää yhteenkään mieheen, koska sinkkuelämä on tosi kivaa.
Vaikkei mitään ihan täsmälleen samanlaista olekaan, niin tunnistan tuon kyllä omasta elämästäni.
Rakkaus on joskus raadollista, kunpa saisi voimia riuhtaista itsensä tästä irti. Uskon, että jossain on ihminen, joka pystyy kunnioittamaan, arvostamaan ja rakastamaan myös minua.
AP, hieno kirjoitus. Ja juurikin noin se menee, suurimmassa osassa suhteita, koska ihmiset menevät vääristä syistä ja vääränlaisten ihmisten kanssa yhteen.
Itselläni takana 6v ja 9v parisuhteet, joten tiedän, että olet oikeassa.
MUTTA väittäisin, että on olemassa oikeastikin tasa-arvoisia parisuhteita. Ne ovat niitä, jotka eivät ole syntyneet kiireessä (esim. pettämisestä, yksinäisyyden pelosta, pakonomaisesta tarpeesta jne) Sellaisissa suhteissa on löytänyt toisensa kaksi erikseenkin onnellista ihmistä, jotka parisuhteen aloittamalla ovat saavuttaneet vielä sen yhteisenkin onnellisuuden. Sellaisten ihmisten ei tarvitse pelätä jättämistä tai jätetyksi tulemista, sillä he tietävät onnen tulevan omasta itsestään. He voivat olla yhdessä ilman valtataistelua, eikä heillä ole mihinkään kiire.