Anoppiongelma

Mun miehellä ja anopillani oli varsinkin alussa napanuora tosi tiukalla. Minulla myös sen myötä hermot tiukalla. Ei kuuloonkaan, että perheen vanhin poika muuttaa ulkomaille. Ihan hirveä katastrofi ja sitä itkettiin puolin ja toisin.

Onneksi tajusin pitää suuni kiinni ja homma ikään kuin alkoi mennä omalla painollaan parempaan suuntaan. Siellähän asutaan kotona paljon pidempään kuin meillä ja itsenäistyminen tapahtuu myöhemmin.

Mekin alussa puhuttiin, että muutetaan Turkkiin kyllä parin vuoden päästä, mutta eipä olla muutettu eikä tulla tod näk muuttamaan. Anoppikaan ei enää tästä puhu ja puhelut on harventuneet niin, että välillä ihmetellään mitä sattunut kun ei enää anopista kuulu mitään viikkoihin.

Joo, tuttu tilanne myös täällä. Vaikka puhelut ym. rakkaudenosoitukset ovat harventuneet vuosien mittaan, olemme pian muuttamassa miehen kotimaahan ja pelkään, että tulen mieheni ohella olemaan naimisissa myös anopin kanssa. Täytyy vain toivoa, että pelot osoittautuvat turhiksi ja anoppi osaisi pitää edes vähän etäisyyttä... Hän on ihan mukava ihminen sinänsä, mutta kun poika on kolmekymppinen, niin pitäisi siinä jo osata päästää irti ja hyväksyä, että rakkaalla lapsella onkin nyt elämässään toinen nainen - ja omat lapset!

naimisissa kirjoitti:

Joo, tuttu tilanne myös täällä. Vaikka puhelut ym. rakkaudenosoitukset ovat harventuneet vuosien mittaan, olemme pian muuttamassa miehen kotimaahan ja pelkään, että tulen mieheni ohella olemaan naimisissa myös anopin kanssa. Täytyy vain toivoa, että pelot osoittautuvat turhiksi ja anoppi osaisi pitää edes vähän etäisyyttä... Hän on ihan mukava ihminen sinänsä, mutta kun poika on kolmekymppinen, niin pitäisi siinä jo osata päästää irti ja hyväksyä, että rakkaalla lapsella onkin nyt elämässään toinen nainen - ja omat lapset!

Lue lisää

Kokemuksesta voin kertoa että kun muutette rakkaan miehesi kotimaahan niin tilanne ei ainakaan parane! Asuin kolme vuotta Turkissa silloisen miehen ja kahden lapsemme kanssa ja anoppi tuli ja meni meidän kodissamme ihan niin kuin itse halusi. Lupaa hän ei kysellyt ja kun aluksi "uskalsin" kysyä että kuinka kauan hän on ajatellut viipyä, niin sehän oli ihan helvetillinen loukkaus! Onneksi pääsin pois sieltä ja nyt kun olen ollut kyseisestä miehestä ja hänen rakkaasta äidistään erossa jo kolme vuotta, voin jopa naureskella näille muistoille ;-)

naimisissa kirjoitti:

Joo, tuttu tilanne myös täällä. Vaikka puhelut ym. rakkaudenosoitukset ovat harventuneet vuosien mittaan, olemme pian muuttamassa miehen kotimaahan ja pelkään, että tulen mieheni ohella olemaan naimisissa myös anopin kanssa. Täytyy vain toivoa, että pelot osoittautuvat turhiksi ja anoppi osaisi pitää edes vähän etäisyyttä... Hän on ihan mukava ihminen sinänsä, mutta kun poika on kolmekymppinen, niin pitäisi siinä jo osata päästää irti ja hyväksyä, että rakkaalla lapsella onkin nyt elämässään toinen nainen - ja omat lapset!

Lue lisää

Niinpä niin, mainitsit tuosta, että äidin tulisi ymmärtää poikansa tarve itsenäistyä. Onhan hänellä elämässään nyt toinen nainen.

Itselleni on Suomeen muuttava poikaystäväni hyvin selväksi tehnyt, että hänen elämässään ei kukaan nainen voi mennä äidin ohi. Koskaan. Keskustelut naimisiin menosta tai omien lapsien saamisesta eivät todellakaan ole kääntäneet hänen päätään. Jotenkin suurella hämmennyksellä otan vastaan sellaisen mielipiteen, jonka mukaan en koskaan voi olla miehelleni se ykkönen.

Ja mitä tulee taustoihin, olen matkustamassa viikon päästä tapaamaan poikaystäväni perhettä Turkkiin. Mitään siveitä neitsytmorsioita en siellä pelkää tapaavani - erittäin omistushaluisen anopin kylläkin.