kanssa, jolla on suhteen aloittamiseen kiinnostusta, mutta samalla ahdistumista ja suorituspaineita. Minkälainen eteneminen olisi parasta?
Miten aloittaa
suhde ihmisen
102722
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Mikään ei tee susta mielenkiintosempaa kuin se, että olet joka hetkessä ja tilanteessa vain ja ainoastaan oma itsesi. Mitä muuta voit tehdä tai olla?
Jos ujostuttaa, ujostele.
Pyydät kahville, limulle, kaljalle, koirapuistoon, lintsille, museoon.. Mitä mieleen pälkähtää!!!
Usko itsees..
Anna tunne, että on vapaa vaikka on sinun kanssasi. Anna hänen tuntea, että hän on hyvä sinulle näin, ja sinulla on hyvä olla hänen kanssaan.
Älä vedä kuitenkaan liikaa lähelle, mutta anna aina vaihtoehtona tulla lähelle. Jos pois työnnät, tai luulet että olemalla tyly, olemalla itsekin välinpitämätön ja vapautta kaipaava, saat manipuloitua toisen toimimaan päinvastoin tai alat kostamaan käyttäytymällä samalla lailla tms., niin varmasti karkoitat toisen.
Kuten edellinen totesi, ole oma itsesi, avoin ja rehellinen. Älä odota liikaa, älä vaadi liikaa. Suorituspaineiselle on hyvä olla avoin, ja toistella niitä mukavia asioita, että turhat paineet häviää, ja tulee sen sijaan tunne että kaikki on Ok.
Luulen, että vapauden kaipuu ja suorituspaineet johtuvat siitä, ettei ole kokemusta hyvässä suhteessa olemisesta missä on hyvä olla tai suhteesta ollenkaan. Kannattaa siis pyrkiä saamaan mahdollisimman turvallinen, lämmin eikä mitenkään ahdistava ilmapiiri, tunne siitä että lähelläsi on hyvä olla ja siihen jäädä.
Kun toinen ei pyri karkuun ja huomaa mitä hyvää on sinun kanssasi olemisessa, voi suhteesta tulla mieluisampi vaihtoehto ja olotila kuin vapaudesta.
Sitten vinkki: miten pärjäät tällaisen kanssa tai pääset aloittamaan suhdetta? Aloita vaikka suhde yllättämällä, mieluisasti. Kun huomio kiinnittyy johonkin muuhun (kiinnostavaan?, herättää uteliaisuuden?) ja keskittyy sinuun ja tilanteeseen, eikä noihin "ei-toivottuihin" tuntoihinsa. Siinä huomaa sitten jäljestä, että olipa mukavaa ja mukava olla. Tämä huomion kiinnittäminen ja keskittyminen muuhun, vaikka sinuun, toimii näiden paniikkikohtausten aikana.
Minusta rehellisyys ja suoruuskin omien toiveiden ja tunteiden suhteen ei haittaa. Tämmöinen tapaus käpertyy itseensä, eikä huomioi toista jos toinen ei suoraan näitä juttuja esille tuo.
Kyllä ihminen osaa ottaa huomioon toisen ihmisen, ja tekee hyvää keskittyä itsensä sijasta toisen tunteisiin, toiveisiin ja olotilaan. Siksi suhteesta hyvä puhua, ei heitellä ilmaan ajatuksia mutta puhua pois ne ahdistuksetkin. Jälleen kerran, kaksi ihmistä samassa veneessä, ei ole yksin siinä. Mutta ei epämääräisyyksiä, uhkavaatimuksia, tai semmoisia itsestäänselvyyksiä tai omanpäänpitämistä ettei asioista keskusteltaisi. Liika itsekkyys saa toisen käpertymään itseensä.
En tarkoita, että sinun toiveet ja tarpeet ja pelot yms. pitäisi unohtaa. Niistä kannattaa puhua suoraan, rauhallisesti ja rehellisesti ilman ultimatumeita tai riitelyä. Jos riitelyyn ja vaatimuksiin on tarve, kannattaa tehdä se kasvokkain, eikä päästää toista pois tai mennä vihoissaan nukkumaan ennenkuin välit suht Ok. Muuten toinen saa sen tekosyyn karata.
Liikaa etäisyyttä ja pitempiä taukoja ei kannata pitää, joskus kylläkin hyvä että toinen älyää kaivatakin toista, mutta siinä unohtaa helposti sen toisen, vapaus houkuttelee kun unohtuu se miten hyvä toisen kanssa ja ruvetaan vaikka tikusta tekemään asia, jotta saadaan tekosyy karkaamiseen.
Muuten, luulen että ne suorituspaineetkin suhteessa ovat hyvä tekosyy vapauteen pääsemiseksi. Liiat paineet tai jos tavoitteita ei saavuta, voi antaa taas hyvän syyn nostaa kytkintä.
Eli lyhyesti. Älä anna turhia tekosyitä tai tilaisuuksia karkaamiseen. Kun paniikki tai haikailu tulee, niin rauhoita. Jos yhtään sitoutuvaa tyyppiä, niin kyllä rauhoittuu kun suhteessa on jonkin aikaa, jos suhteessa hyvä olla. Ajoittaisia "kohtauksia" ja kaipuuta voi tulla, mutta ohi menevät, kun on itse rauhallinen ja kärsivällinen.
Kuulostiko hankalalta. No sitä se on. Mutta ei ennakoimalla ja asennoitumalla oikein. Itsellä tuommoinen lähestymistapa helpottanut kovasti.
mukavaa yhdessäoloa, että laskee ne suojamuurinsa. Rentous auttaa tuohon suorittamiseen. Ei ainakaan kannata kovin hermostua niistä oireiluista toiselle suoraan.
Yllätä iloisesti miten mukava sinun kanssa on olla ja miten mukavaa yhdessäolo on :)
noi suorituspaineet johtuvat epävarmuudesta sun ja teidän suhteen. Sitten toi vapaudenkaipuu tarjoaa semmosen kivan tekosyyn paeta kun toi epävarmuus kasvaa tarpeeksi. Siis tota epävarmuutta pitää vähentää ja saada luottamaan suhun ja teidän juttuun. Helpoiten se kai tehdään niin, että ite osotat tota varmuutta ja luottamusta ja pidät omalta osalta huolen että kiva olla molemmilla. Oma epävarmuus lisää sitä toisen epävarmuutta,,,, Siks kannattaa olla suorapuheinen omista fiiliksistä ja aikeista ilman paineiden luomista toisille.
tuollaisia ihmisiä jotka välittävät toisten murheista. Näillä eväillä jaksan taas pitkälle :)
että on kai tuo ihminen itsekin tajunnut että tuo "vapaus" väkisellä muuttaa muotoa suhteessa ja suhde muuttaa nykystä elämäntapaa. kun on kiinnostunut suhteesta on valmis tähän "uhraukseen" ja ajatellut varmasti mitä tämä käytännössä merkitsee ja vaatii ja on valmis siihen. voihan tuo suorituspainotteinen olla vain se käsitys mitä elämässä pitää saavuttaa, haluaa varmistaa aina omaa pärjäämistään ja yhteiselohan muuttaa noita tavotteita. ihminen kun kasvaa ja kypsyy niin ja kattelee juttuja eri vinkkeleistä eri elämäntilanteissa ja aikoina niin kyllähän ne elämän prioriteetit monasti muuttuu :)
minä sanoisin että tuota kehitystä tukee kyllä puhuminen kuuntelu ymmärtäminen ja tukeminen. siinä se :)
Jos toinen on kiinnostunut, on varmasti miettinyt mitä suhde käytännössä merkitsee. Puoli voittoa on jo se, että on valmis tinkimään noista, koska haluaa suhteen ja arvostaa sinut noita korkeammalle. Siitä taas päättelisin, että on valmis tekemään töitä suhteen eteen. Sinun vain pitää auttaa ja tukea siinä. Vähän kädestä pitämistä vaatii, ja eteenpäin potkimista sitoutumisasioissa luulisin, ja jos joskus meinaa karata, mutta muistutat siitä mitä teillä on. Töitähän se vaatii, mutta jokainen suhde rakennetaan työllä ja niissä on omat kommervenkkinsä.
oli minulla jonkin aikaa sitten.. kumppanissa huomattavaa ahdistusta ym. ja lähinnä pelkoa siitä ettei hän pysty olemaan hyvä kumppani, pidemmän päälle. No täältä tulikin todella hyviä vastauksia! Nyt vaan mietin, onko tässä enään mitään järkeä. Olemme 2 kertaa lopettaneet tapailun, tämän kumppanin ahdistuksen takia. Silti tunteita löytyy, molemminpuolin. Olemme tällä hetkellä ystäviä, mutta se tuntuu niin vaikealta...
muiden vastaajien kanssa. Kivaa yhdessäoloa, asiat selviksi eli missä mennään ja mitä tahdot. Jos toinen on kiinnostunut sinusta ja suhteesta niin varmasti ymmärtää mitä se tarkoittaa tuolle vapaudenkaipuulle ja suorituspaineille ja on valmis tekemään niille myös jotain. Sinun avullasi tietysti.
Homma vaatii kärsivällisyyttä ja tuon vapauden tunteen voi saada muutenkin kuin olemalla kanssaihmisistä vapaa. Voihan sitä harrastusten kautta purkaa tuota suorituspaineisuutta, kuten liikuntaharrastusten kautta. Yhdessä voi harrastaa jotain. Samoin vapaudentunnetta saa kummasti ulkoillessa, itseään toteuttaessa, liikuntasuorituksissa, tai vaikkapa hyvän seksin aikana. Vapaa voi myös olla toisen ihmisen läheisyydessä, omassa maailmassa vapaana muusta maailmasta.
Eli yhteisiä purkamiskeinoja noille, osallistu vaikka harrastuksiin tai kannusta, semmoinen vapaa suhde tai etäisyys aiheuttaa kyllä päinvastaisia tuloksia toivotusta. Sen sijaan normaali parisuhde ja yhteinen elämä, siinä voi toinen kasvaa ja nähdä mikä on tärkeää. Ja jos sinua rakastaa, niin laittaa sinut kyllä noiden muiden angstien edelle ja opettelee elämään niiden kanssa tai kypsyy ja ne hioutuu pois.
Mutta semmoinen eestaas huopaaminen, yhdessä-ei yhdessä- yhdessä ei kyllä ole mistään kotoisin, siihen ei kannata ryhtyä. Jos toisesta tarpeeksi välittää, niin kyllä pitäisi parempaankin pystyä kuin tuohon toisen hajoittamiseen. Yleensä tuollahan halutaan, että toinen osoittaa ne tunteensa ja osoittaa haluavansa olla yhdessä eli "vetää luokse", joskus epävarmuudesta, joskus vain tarvitsee tuota huomionosoittamista muita enemmän, joskus taas sitä huomiota on tullut liian vähän. Mihinkään leikkimiseen ja pelleilyyn ei kannata ryhtyä, koska peli ei siitä kummene. Siksi selvyys toiselle mitä haluaa suhteelta ja selvyys siitä että toinen on vakavissaan.
Nimimerkki "Kokemusta on"