Mies on tosi mukava, hauska ja tulemme toimeen erinomaisesti yhdessä. Erostamme on kuitenkin jo niin pitkä aika, että seksi toisen kanssa tuntuu hyvin omituiselta ja minä voin rehellisesti sanoa, ettei mies kiihota mua millään lailla. Välttelen tilanteita, jossa hän saattaisi lähestyä minua, esim suudella. Tuntuu pahalta toisen puolesta, sillä hän todella yrittää.
Kuitenkin, meillä on lapsia ja muuten menee tosi hyvin. Joten niiden puolesta yhteenpaluu olisi hyvä juttu.
Mutta kannattaako oikeasti, jos toinen ei aiheuta minkäänlaisia väristyksiä....yhden kerran olemme olleet sängyssä eron jälkeen ja se ei tuntunut juurikaan miltään :(
Kuitenkin, meillä on lapsia ja muuten menee tosi hyvin. Joten niiden puolesta yhteenpaluu olisi hyvä juttu.
Mutta kannattaako oikeasti, jos toinen ei aiheuta minkäänlaisia väristyksiä....yhden kerran olemme olleet sängyssä eron jälkeen ja se ei tuntunut juurikaan miltään :(
Vastaukset 9
Vanhimmat
Itse vasta mietin eroa, mies tietää sen ja olemmekin yrittäneet parantaa suhdettamme, olla vähän erossa ja myös yhteistä aikaa. Mulla sama juttu seksin suhteen. En tee juurikaan koskaan seksiin aloitetta, koska ajatus siitä hänen kanssaan ei kiihota. Kyllä se seksi ihan kivaa on hänen kanssaan, mutta jotenkin jotain puuttuu, mulla on aina ollut sellainen olo. Mies on todella ihana ja tekee perheensä ja lastensa eteen paljon työtä, molemmat teemme. Jotain henkistä vain minun osaltani puuttuu, eikai sellaistakaan voi vain kolmenkympin kriisin syyksi laittaa tms...
edelleenkin pysyä vain ystävinä.
Joku syy siihen on. Eli mikä? Lisäksi osaako mies sängyssä? Miten muu henkinen puoli? Fyysinen? Sillon jos näistä tietää, osaisi sanoa paremmin.
Kait se riippuu vähän siitäkin
...mikä ei yhdistä, erottaa. Seksi on kuitenkin iso ja oleellinen osa parisuhdetta, se on se juttu joka on vain teidän kahden, erotuksena muihin. Hyvä seksi on suhteen liima ja yhteenkuuluvuuden edellytys. Jos ei löydy kipinää ja vetovoimaa myös pedissä, on suhteen ennuste mielestäni tosi huono...
miten joku tuntematon sen voi tehdä sun puolesta, sun täytyy se itse päättää.
Itse erosin aikanaan kun parisuhde oli enemmänkin ystävyyttä, oltiin kuin sisko ja sen veli...arki sujui kitkatta ja huumori kukki, mutta miehen kosketus ei sytyttänyt. Haettiin apua ja käytiin parisuhdeleirillä, mutta olimme jo niin etääntyneet seksuaalisesti, että apua emme saaneet. Ero oli tuskallinen ja pidimme jonkinverran yhteyttä..kerroimme myös avoimesti uusista kumppaneista. Meni kolme vuotta ja ex kysyi josko kuitenkin yrittäisimme vielä....annoimme toisillemme uuden mahdollisuuden ja muuten kaikki sujuikin hyvin, mutta se samainen seksi ei sitten ottanut edelleenkään sujuakseen. Tuntui todella pahalta huomata ettei todella halua omaa miestään ja suostuin siihen ollakseni mieliksi, mutta huomaahan sen jos toinen vain odottaa että touhu loppuu. Kärvistelimme suhteessa joitakin vuosia, mutta erohan siinä tuli ja toisella kertaa se tuntui vieläkin tuskallisemmalta. Nykyisin olemme pelkkiä ystäviä ja molemmilla uudet kumppanit. Olemme saaneet huomata ettemme ole aivan "kuolleet" seksin saralla ja miten tärkeä osa se on parisuhdetta. Meiltä varmaan oli aina puuttunut se "kipinä" ja ilman sitä on vaikeaa! Neuvoisin pysymään ystävinä, lastenkin on hyvä nähdä vanhempien välittävän ja osoittavan hellyyttä toisilleen, ottavat mallia omiin tuleviin parisuhteisiin jopa pelottavan paljon.
...tilanteessa... kerro kuinka teillä nyt menee ja mitä olette päättäneet! päätittekö palata yhteen? riittääkö yhteinen menneisyys onnistumiseen, vai toistuuko kaikki se paska mikä oli ennen eroa...
Minä olen sitä mieltä että ei se yhteenpaluu ex:n kanssa muuta mitään ku hetkellisesti korkeintaan. Itse sen rallin käyny läpi monta kertaa lasten isän kanssa ja kyllä se hyvin äkkiä tulee mieleen miksi se ero on alunperin tullutkin.
Meilläki erojen välillä oli vuosiakin, mut yhdessä oloa ei kestänyt kauaankaan. Erojen välissä vain aika kerkesi kultaamaan muistot ja lapset vaikutti asiaan,että halusin perheen taas kokoon jne...Nyt siitä oravanpyörästä päässyt eroon enkä lankea enää.