Täällä Saksassa on herättänyt huomiota aikuisten syntymäpäiväinnostus. Tuntuu jotenkin oudolta, että aikuiselle ihmiselle syntymäpäivä on niin kauhean jännä ja erityinen päivä.
Töihin viedään kakku, puhelin soi jatkuvasti ja tekstiviestejä ja e-kortteja tulee jatkuvana tulvana. Joku ihan tavis 37-vuotias saattaa juhlia synttäreitään monta kertaa eri kokoonpanolla. Jos syntymäpäivä on vaikka keskiviikko, niin se aivan erityinen päivä alkaa heti aamusta onnittelujen tulvalla. Sitten on torstain synttärdrinksua ja perjantaina taas skoolataan ja sitten on ihan synttäribileet lauantaina isolle porukalle. Lahjakin pitää viedä. Aivan niin kuin huomion keskipisteenä oleminen olisi niin kivaa ja harvinaista herkkua, että siitä ei malteta ollenkaan luopua, vaan revitään kaikki irti.
Suomessa on tottunut siihen että syntymäpäivää viettävät lähinnä lapset, aikuiset sen sijaan juhlivat useimmiten perhepiirissä ja ystävät saattavat muistaa, ehkä töissä tarjotaan kakkukahvit. Ja sitten taas pyöreitä vuosia juhlistetaan vähän julkisemmin.
Miten teidän ulkkissuhteenne ja -sukunne suhtautuvat syntymäpäivän viettoon? Meneekö päivä matalalla profiililla, vai onko se yhtä yliampuvaa ja loputonta juhlimista kuin Saksassakin? Siis jokin ihan tavallinen 32v, eikä mikään 60-vuotisjuhla.
Töihin viedään kakku, puhelin soi jatkuvasti ja tekstiviestejä ja e-kortteja tulee jatkuvana tulvana. Joku ihan tavis 37-vuotias saattaa juhlia synttäreitään monta kertaa eri kokoonpanolla. Jos syntymäpäivä on vaikka keskiviikko, niin se aivan erityinen päivä alkaa heti aamusta onnittelujen tulvalla. Sitten on torstain synttärdrinksua ja perjantaina taas skoolataan ja sitten on ihan synttäribileet lauantaina isolle porukalle. Lahjakin pitää viedä. Aivan niin kuin huomion keskipisteenä oleminen olisi niin kivaa ja harvinaista herkkua, että siitä ei malteta ollenkaan luopua, vaan revitään kaikki irti.
Suomessa on tottunut siihen että syntymäpäivää viettävät lähinnä lapset, aikuiset sen sijaan juhlivat useimmiten perhepiirissä ja ystävät saattavat muistaa, ehkä töissä tarjotaan kakkukahvit. Ja sitten taas pyöreitä vuosia juhlistetaan vähän julkisemmin.
Miten teidän ulkkissuhteenne ja -sukunne suhtautuvat syntymäpäivän viettoon? Meneekö päivä matalalla profiililla, vai onko se yhtä yliampuvaa ja loputonta juhlimista kuin Saksassakin? Siis jokin ihan tavallinen 32v, eikä mikään 60-vuotisjuhla.
Vastaukset 2
Vanhimmat
No ei nyt ehkä ihan noin pahasti, mutta on minuakin hieman häirinnyt kun esim. töissä lauletaan aina 'happy birthday to you...x 4' (kiusallista) ja hirveä utelu, että mitä aikoo tehdä juhlistaakseen (en mitään) ja mitä sai lahjaksi jne. Meillä on kyllä töissä aika kansainvälinen tiimi, etten voi oikein australialaisten ominaisuudeksi sitä väittää.
Poikaystävän perheessä (=serkut)kyllä juhlistetaan kanssa jokaisen synttäreitä ja kun yritin luistaa omieni viettämisestä niin eihän se tullut kuuloonkaan! loukkaanutua meinasivat oikein... noh anoppi ainakin... se on kyllä semmoinen kanaemo, että pakko vaan yrittää ymmärtää.
Kyproksella syntymäpäiviä viettävät enimmäkseen lapset, mutta hyvin harvoin juhlia pidetään kotona, vaan juhlat järjestetään erityisessä "keskuksessa", jossa on lapsille leikkipaikat ja talon puolesta ruoat ja juomat.
Syntymäpäivää tärkeämpi juhla (etenkin aikuisille) täällä on kuitenkin nimipäivät, jolloin nimipäiväsankari tuo esim. töihin pienet "tarjottavat" (leipomosta ostettu keksityyppinen makea tai suklaa) jokaiselle työkaverille. Samat makeat jaetaan myös kotona käyville vieraille.
Kummallista ensi alkuun täällä oli käytäntö perheen ja kavereiden kesken synttäri-illalliselle mennessä, että syntymäpäiväsankari maksaa laskun. Minä olen tottunut siihen, että sankarille tarjotaan, eikä toisinpäin!
Kirjoittamaton sääntö on, että syntymäpäiville pitää kutsua vieraat, mutta nimipäivänä saa tulla käymään kuka haluaa.