olen yksinhuoltajana elänyt jo monia vuosia. neljä lasta.
minulla on kaksi siskoa ja toinen on naimisissa ja on ostettu omakotitalo. toinen elää yksin mutta on myös oma talo ja oma yritys joka toimii hyvin ja kummallakaan ei ole ekonomisia vaikeuksia.
minulla on myös oma yritys mutta sain rästiveroja joita en voinut maksaa. kaikki on mennyt ulosottoon ja voi olla että laittavat yrityksen konkurssiin. siinä menee minulta yritys, työ ja asunto alta. yritykselläni oli huono kausi mutta nyt kaikki toimii siis hyvin.
rahoja saa kuitenkin odotella muutaman kuukauden.
äitini sai perintöä ja halusi antaa osan siitä meille lapsille. antoi siis jonkun verran tasapuolisesti kaikille. sehän on tietysti ihan oikein. mutta koska minun taloudellinen tilanne on niin huono niin eikö äitini olisi voinut kysyä siskoiltani että voisiko antaa minulle enemmän ja vaikka sitten maksaisin heille kun minulla olisi siihen mahdollisuus?
en ole tästä siskoilleni mitään sanonut. enkä ala heiltä rahaa pyytämään. mutta äitini tiesi tilanteen.
olenko siis itsekäs? voin ihan hyvällä omallatunnolla sanoa että jos olisi niin että jompi kumpi siskoistani olisi siinä tilanteessa niin antaisin takulla oman osani jos vaan pystyisin. myös sama asia omien lapsieni kanssa.toiset saa silloin kun tarvitsee ja toiset sitten toisen kerran.
minulla on kaksi siskoa ja toinen on naimisissa ja on ostettu omakotitalo. toinen elää yksin mutta on myös oma talo ja oma yritys joka toimii hyvin ja kummallakaan ei ole ekonomisia vaikeuksia.
minulla on myös oma yritys mutta sain rästiveroja joita en voinut maksaa. kaikki on mennyt ulosottoon ja voi olla että laittavat yrityksen konkurssiin. siinä menee minulta yritys, työ ja asunto alta. yritykselläni oli huono kausi mutta nyt kaikki toimii siis hyvin.
rahoja saa kuitenkin odotella muutaman kuukauden.
äitini sai perintöä ja halusi antaa osan siitä meille lapsille. antoi siis jonkun verran tasapuolisesti kaikille. sehän on tietysti ihan oikein. mutta koska minun taloudellinen tilanne on niin huono niin eikö äitini olisi voinut kysyä siskoiltani että voisiko antaa minulle enemmän ja vaikka sitten maksaisin heille kun minulla olisi siihen mahdollisuus?
en ole tästä siskoilleni mitään sanonut. enkä ala heiltä rahaa pyytämään. mutta äitini tiesi tilanteen.
olenko siis itsekäs? voin ihan hyvällä omallatunnolla sanoa että jos olisi niin että jompi kumpi siskoistani olisi siinä tilanteessa niin antaisin takulla oman osani jos vaan pystyisin. myös sama asia omien lapsieni kanssa.toiset saa silloin kun tarvitsee ja toiset sitten toisen kerran.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Kun varsinaista perintöä jaetaan niin laki ei katso, että kuka rahaa tarvitsee tai tarvitsee eniten. Kaikilla lapsilla on yhtälainen oikeus perintöön vaikka yksi olisi miljonääri. Eikä siitä kai pitäisikään "rangaista", että on pärjännyt hyvin ja ilman vanhempien avustusta.
Aikuisten ihmisten kai pitäisi tulla toimeen omillaan, eikä vanhempien tarvitse heitä tai jotain lapsista avustaa. Ja yrityksen perustamisessa on aina riskinsä.
Mutta ymmärrän kyllä sinuakin. Ehkä äiti olisi voinut lainata sinulle rahat (mikään pakko tietysti ei ole). Ja jakaa sitten vasta ne kaikille tasapuolisesti kun sinulla menee paremmin ja olet maksanut lainasi takaisin. Ehkä hän ei tullut ajatelleeksi tai ei tiennyt miten muut lapset suhtautuisi, jos hän antaisi kaikki rahat sinulle. Hän olisi tietysti voinut kysyä heiltä mitä ovat mieltä.
Ehkä voisit puhua siskoillesi asiasta. Kyllä minä ainakin siskona auttaisin (lainaisin rahat). En haluaisi siskon joutuvan kodittomaksi ja taloudelliseen ahdinkoon. Ja tuollaisen asian takia. Vaikka ikävähän se on lainailla ja pyytää apua.
Koska tilanne on tilapäinen ja syyt rästiverot niin kyllä sulle ois voinut antaa enemmän. Eri asia on tämmöiset tapaukset missä joku sisaruksista tuhlaa aina rahansa ja elelee liian leveästi tai ryyppää rahansa ja sitten vanhemmat pelastaa hänet. Se on väärin muita kohtaan.
Tai että salaa annetaan yhdelle rahaa.
Äiti saa lahjoittaa rahaa vaikka vain yhdelle lapselle ja jättää muut ilman. Tämä on lain mukaan ihan mahdollista. Muut lapset voivat äidin kuoltua riitauttaa halutessaan nämä rahalahjoitukset ja ne voidaan tulkita ennakkoperinnöksi, jolloin ne vähennetään lahjarahat saaneen osuudesta. Mutta jos sisarukset eivät riitauta, niin lahjarahat saa pitää osuutensa ylimääräisenä.
Rahalahjasta täytyy muistaa, että sitä voi tehdä verottomasti vain 3999 euroa/saaja (saajien lukumäärää ei ole rajoitettu) kolmen vuoden välein. Eli jos summa ylittää tuon, niin ylimenevästä summasta pitää maksaa lahjaveroa.
Yksi mahdollisuus on jakaa perintöä ennakkoon. En tiedä sen verotuksesta tarkalleen. Mutta äiti testamentin tekemällä voi puuttua myös kuolemansa jälkeiseen rahajakoon. Sillon äiti voi testamentata maksimissaan puolet omaisuudesta kenelle vaan ja toinen puoli jaetaan tasaisesti lasten kesken.
Niin ja yksi mahdollisuus on tietysti lainata rahat jollain takaisinmaksuperiaatteella. se on monesti kätevä tapa lainata perheen sisällä rahaa, koska jos äiti ei peri korkoa tai hyvin alhaista sellaista, niin se on edullisempaa lainaa kuin pankkien korollinen laina. Lisäksi vanhempien kanssa voi neuvotella erien siirtämisestä tarvittaessa ehkä helpommin kuin pankkien kanssa.
Helpointa on, kun puhut äidillesi suoraan syyllistämättä.
On itsekästä, koska itseäsihän tässä ajattelet? MUTTA ymmärrettävää itsekkyyttä. Ja ovat siskosikin itsekkäitä, kun ottivat rahat vastaan, eivätkä ajatelleet sinua.
Itse olin aikanani liian ylpeä pyytämään rahaa lainaksi vanhemmiltani (kakskymppisenä), enkä edes kertonut kuinka vähissä rahani oikein ovat. Sinnittelin todella vähällä ja en hakenut edes sossusta rahaa. Kelasta sentään asumistukea. Jälkikäteen on harmittanut, että turhaan näin nälkää. Niele ylpeytesi ja kysy lainaa. Kyse on kuitenkin siskoistasi, kyllä kai he ymmärtävät ja mielellään lainaavat. Vai olisiko äidilläsi vielä rahaa lainata tai jos hän puhuisi siskoille? Kyllä mulla on ollut tapana auttaa jopa ystäviäkin. Jotkut ei kyllä taas pidä siitä, että heiltä lainataan edes hätätapauksessa, mutta sinä varmaan tunnet siskosi. Että millaisia ovat.
Toivottavasti asiat järjestyy!
Ensinnäkin - olet hankkinut NELJÄ lasta. Eikö vähän vähempi lukumäärä olisi riittänyt?
Toiseksi - olet startannut oman firman. Et kuitenkaan ole osannut laskea verojasi muita menojasi oikein? Verorästithän johtuvat aina siitä.
Eivätkö lasten isä(t) olisi voinut/voineet auttaa sinua ennen kuin rästit menivät ulosottoon?
Onko sinulla muitakin tuollaisia pieleenmenneitä juttuja menneisyydessäsi?
Tulee vain mieleen, ettet ehkä ole kovin luotettavaa ja tasapainoista sorttia. Ehkä äitisi ja siskosi tietävät tapasi eivätkä luota takaisinmaksuihin.
Sitä paitsi heillä voi itsellään ihan hyvin olla jotain menoja. Tuskinpa sinä heidän talouttaan tunnet läpikotaisin.
Sorry vain nämä aika kylmät sanat. Kuitenkin vähän vaikea tuntea sympatiaa.
Ymmärrän tilanteesi, mutta mielestäni äitisi on toiminut ihan oikein. Mikään ei ole varmempaa aikaansaamaan sisarussotaa, kuin jonkun lapse kohtelu muista poikkeavasti. Vanhemmuudessa on tärkeää olla tasapuolinen. Ihan toinen asia on sitten se, että kysyt selkeästi lainaa ja sovittel kirjallisesti sen maksusta tai siitä, että se on ennakkoperintöä jos et kykene maksamaan.
Kyllä sitä on helppo ajatella itse olevansa oikeudenmukainen, mutt tilanne voi olla toinen sitten kun osat vaihtuvat. Laita itse elämäsi järjestykseen, vaikka sitä lainaa pyytämällä, mutta älä havittele sisaruksiesi osuutta.
Mä olen kanssa samaa mieltä, että äiti toimi oikein. Ja äiti voisi auttaa lainaamalla rahaa.
Ja kannattaa miettiä miten seuraavalla kerralla tuolta tilanteelta voisi välttyä. Vaikka kyllähän sitä tarkallekin kai voi sattua.
Toisaalta pitäisi olla tyytyväinen, että äiti ylipäätänsä halusi antaa tästä perinnöstä osan teille. Kaikki vanhemmat ei halua antaa euroakaan. Itse en saa edes bensarahaa vaikka kuskaan äitiäni sinne tänne hänen asioilleen. Parkkimaksunkin saa vaan pyytämällä.
Kuten muutama jo neuvoikin, neuvottelisin äidin kanssa lainasta. Äläkä syyllistä äitiä, hän oli mielestään varmaan tasapuolinen.
Ennakkoperinnöissä on joku raja, minkä yli menevästä summasta pitää maksaa perintövero. Äitisi on varmaankin selvittänyt tuon asian ja antanut teille kullekin sellaisen summan ettei veroa mene.
kommenteista. olen tullut siihen tulokseen että äitini toimi ihan järkevästi.
en alunperinkään siis tarkoittanut että minun olisi pitänyt rahaa saada enemmän kuin siskojeni. vaan että jos äitini olisi vaikka lainannut minulle rahaa ja antanut sitten siskoilleni kun olisi minulta saanut takaisin. olisihan hän vaikka voinut puhua siskojeni kanssa ja kysyä heidän mielipidettä.
olen kuitenkin tosi kiitollinen koska nämä rahat kuitenkin pelasti minut konkurssilta.
kiitos ja hyvää kesää kaikille.
Nimimerkistäsi tulee vähän sellainen kuva, että pidät itseäsi muita huonompana. Ihmettelen, miksi näin. Älä koe huonommuutta siitä, että taloudelliset asiat ovat heikommalla tolalla tai ettet asu lastesi isän kanssa enää. Ole pikemminkin ylpeä siitä, että pyrit hoitaman verovelkasi, pitämään yrityksen pystyssä ja hoidat asiasi kuntoon.
Hienoa saada sinulta palautetta siitä, että eri vastauksista huolimatta olet niihin tyytyväinen. Hyvää kesää sinullekin.
Jos ne saamasi rahat pelasti jo sinut konkurssilta niin eikö kaikki ole hyvin, etkä tarvinnut enempää rahaa? Vai ymmärsinkö nyt jotain väärin?
kyllähän sitä tuntee joskus olevansa eri asemassa kun äitini aina muistaa kehua kuinka hyvin siskoillani on asiat.
mutta onhan minulla kuitenkin mennyt ihan hyvin ja on ihanat lapset.
osan veroista maksettua ja uskon että saan loputkin maksettua lähiaikoina.
mutta muita laskuja en voi maksaa ja ne menee sitten perintään. (lisää kuluja jne.)
mutta ainakin konkurssilta tällä erää säästyttiin.
Hienoa kuulla, että olet kuitenkin kiitollinen ja asenteesi on tuo vaikeuksista huolimatta. Yritä edelleenkin olla katkeroitumatta ja saada itseluottamusta. Sinä jaksat kuitenkin yrittää ja huolehdit neljästä lapsesta. Tsemppiä!