Tarinani alkaa niin että olen itse eroamassa ja elelen ns. harkinta-aikaa elämässäni.Mieheni karkasi toisen syliin selittämättä minulle mitään yms. Minä olen itkuni itkenyt ja ajatellut sitten loppujen lopuksi että elämä voittaa...Aloin urheilemaan ja laihduin paljonkin eli noin 10 kg ja menin kampaaajalle ja tein itsestäni erinäköisen...Puhkun itseluottamusta ja minulla on hyvä olla...Sitten eräänä päivänä kohtasin aivan ihastuttavan miehen joka kutsui minut ulos...Juttelimme koko illan ja hän on aviossa mutta asiat erittäin pahasti pielessä ja aika paljon samanlaisesti kuin minulla oli tai on.
Taisimme ihastua toisiimme ja niin minulle sitten alkoi tulemaan tekstiviestejä viikon alussa puhelimeen tältä uudelta mieheltä. Hän yllätti minut tulemalla työpaikallenikin ihan ex tempore ihan katsomaan minua...Olin kuin äimän käkenä ja jalat löi loukkua...Häntäkin jännittää ja usein hän kysyy miksi emme tavanneet aikaisemmin...
Ongelma on vain se mihin minä uskallan luottaa tässä uudessa ihmisessä, joka selvästi on kiinnostunut minusta mutta on varattu vaikka ei itse haluaisikaan....Jättäkää kommenttia...
Taisimme ihastua toisiimme ja niin minulle sitten alkoi tulemaan tekstiviestejä viikon alussa puhelimeen tältä uudelta mieheltä. Hän yllätti minut tulemalla työpaikallenikin ihan ex tempore ihan katsomaan minua...Olin kuin äimän käkenä ja jalat löi loukkua...Häntäkin jännittää ja usein hän kysyy miksi emme tavanneet aikaisemmin...
Ongelma on vain se mihin minä uskallan luottaa tässä uudessa ihmisessä, joka selvästi on kiinnostunut minusta mutta on varattu vaikka ei itse haluaisikaan....Jättäkää kommenttia...
Vastaukset 19
Vanhimmat
Ei miehen pitäisi rynnätä tuolla tavalla,jos on itse vielä varattu.Herättää epäilyjä tuollainen
liika innokkuus.Tietää,että sinä olet nyt sellaisessa mielentilassa,että "tarvitset miestä".Anna ajan kulua vaikka haluaisit häntä.
Mies odottaa jos on tosissaan.Usko rehellisen miehen sanaa.
Kiitos Make olet varmasti oikeassa tuossa asiassa.Mistä minä tiedän kuka on rehellinen ja kuka ei...Uskoin ja rakastin omaa miestäni täysillä mutta sekään ei riittänyt..Mikä sitten riittää?Mieheni otti minulta kaiken tilan elää minun elämästäni.
Juuri erottuasi olet uskomattoman herkkä rakastumaan. Tiedän sen! No, mikä siinä. Varoitan vain sinua. Mies kyllä saattaa rakastua sinuun ja alatte seurustellakin, mutta mies ei eroa vaimostaan (vaikka liitto olisi kuinka kehno), jos kotona vain saa ruokaa ja puhtaita vaatteita. Pidä hänet, jos haluat, mutta tuskin saat omaksi.
Kiitos viestistäsi...Tämä mies puhuu jonkin verran vaimostaan kuinka se nalkuttaa kaikista asioista ja kuinka he riitelevät kokoajan ja kaikesta. Hänen silmistään näen ettei hän ole onnellinen eikä tunne rakkautta tavallaan liitossaan. Hän kysyi minulta ihan tosissaan eräänä päivänä autanko häntä sanoin auttavani vaikka harmaan kiven läpi. Minä en ihastu tai rakastu helposti varsinkaan kun oma tilanteeni on tälläinen, että mieheni juoksi vieraan syliin jättäen tavaransa ja kaikkensa minun luo. En tiedä saanko tämän uuden omaksi liian vaikeaa ajatella niin nyt, kun tavallaan tunnen että minun tunteitani hän ei ota huomioon, koska hänen ajatuksensa ja tunteensa ovat sekaisin.
Hei, itsekin petettynä sanoisin, että älä ihmeessä mene varatun miehen suhteeseen, noin vain. Kyllä siitä aina enemmän on hnkaluuksia, kuin luuletkaan.
Jos haluat uuden suhteen, hakeudu sellaisen miehen kanssa, jolla edellinen suhde jo hoidettu loppuun.
Ennen kuin erosin, olin kanssasi samaa mieltä. Nyt on kertynyt kokemusta siitä, miten miehet toimivat erotilanteessa tai eron jälkeen. Suurin osa miehistä on niin paniikissa, että uusi hellavahti on saatava heti, kun mies ei tule tunteidensa kanssa toimeen.
Jos jäät odottamaan, että mies saa päässään asiat ojennukseen, menetät hänet. Kauan naimisissa ollut mies ei tule toimeen ilman naista sitä aikaa, että asiat selkiintyisivät. Kaksikin miestä on harmitellut minulle nopeaa uudelleen avioitumistaan. Järki tuli jälkijunassa. Miehet taitavat olla se heikompi sukupuoli.
Niin siis pitääkö minun nyt sitten olla vaikeasti tavoiteltu vai ? Olen minä itsekin eroamassa ja oma suhteeni on täysin finito.Minä yritin niin viimeiseen saakka oman mieheni kanssa ja mikään ei auttanut ei siis mikään...Tämä uusi aviomies on tuntenut vaimonsa kolme vuotta ja menivät puoli vuotta sitten naimisiin...Ensi vkosta alkaen he ovat asumuserossa...
Kiitos tiedän tuonkin, että ei paljoa kannata varattuja katsella ja tämä mies on jo muutenkin tunteittensa ja suhteensa kanssa hankaluuksissa.
Oma mieheni meinaan jo asuu uuden kanssa ja minä sanoin etten puutu tuohon asiaan koskaan.Sen jälkeen en ole ollut mieheni kanssa tekemisissä ja siitä on nyt kuukausi...Tämän "uuden" olen tuntenut noin pari vkoa ja kaikki asiat eivät vain tunnu olevan kohdallaan..Sellainen tunne minulla on...
minulla on myös tuollainen mies joka teki kaikkensa kun tutustuimme. se oli todella tunteisiin vetoavaa ja kihloihin menimme 2-3 kk päästä hänen "lopullisesta erostaan" nyt jälkeen päin kun mietin niin ei olisi pitänyt.. onneksi peruimme häät kuitenkín. tässä vielä on hankaluuksia hänen EX:stä. Näyttää vielä menevän aikansa että asiat tasapainottuu.
Muuta neuvoa en osaa sinulle sanoa kuin unohda ja yritä päästä eroon hänestä. Omasta kokemuksestani sanon (tietysti eihän tätä voi yleistää kaikkiin miehiin), että tiukan paikan tullessa miehet harvoin jättävät vaimonsa. Vapaita miehiä (jopa ihania poikamiehiäkin) löytyy! Jopa tuon kysymyksen: "Miksi emme tavanneet aikaisemmin?", esitti ex-seurustelukumppanini. Nyt minulla on ihana ystävä - vapaa, kiva, kiltti ja kaikki tulevaisuus käsissämme, jos niin haluamme. Ei mitään ylimääräisiä harmeja existä.
Niin tuota mekin mietimme että emme halua sotkea hänen avioliittoaan minuun vaan hän itse ehdotti muuttavansa vuokra-asuntoon avioliitostaan ns. asumuseroon ja tapaamme silloin tällöin...Tieni on pitkä vielä jos hänet aion haluta...Miksi minulle aina käy näin...
Jaksamista toivon teille. Tunteenne tuntuvat olevan molemminpuoliset... Kuitenkin molempien olisi hyvä saada entiset suhteet pureskeltua loppuun ennen kuin alatte elää yhteistä elämää. Ehkä naiivia ehdottaa, että tutustuisitte tämän ajan kaikessa rauhassa toisiinne ystäväpohjalta. "Hyvää kannattaa aina odottaa!"
Niin tuota minäkin olen ajatellut ja sitten pystyisimme aloittamaan aivan alusta kaiken ja ne harmittavat exät olisivat takanapäin...Toivottavasti kaikki sujuu ja elämä vie eteenpäin...Syksyn jatkoa ja kiitos kivasta viestistäsi.
Tässä maailmassa et voi luottaa tai uskoa täysin kehenkään etkä mihinkään mutta Sinulla itselläsi on jonkin verran mahdollisuutta vaikuttaa siihen, miten mustelmilla omaa polkuasi kuljet.
Mikään pakko ei ole huidella mustelmille toisia, omia polkujaan kulkevia ressukoita.
Merkkien perusteella veikkaan saavasi uusia mustelmia ja patteja päähäsi!
Minulla on vielä edelliset mustelmat ja haavat osaksi auki omasta liitostani joka on aivan kahjoa meininkia ollut ja onneksi nyt olen jo selviämässä liitostani...Miten ihmeessä olen löytänyt uuden miehen? Sitä kysyn itseltäni ja ihmettelen miten tässä taas käy...Tarvitsisin aikaa olla yksin...Kun viimeksi luotin aviomieheeni turpiin tuli niin että tuntuu tosiaan vieläkin...
Hölmö! Kukaan ei ole varattu "vaikka ei tahtoisikaan", kuten sanoit. Haloo ajattele vähän!! Sitä paitsi sinunlaisillesi on nimikin. Hekumoi nyt siinä säälittävässä pienessä onnessasi kun vielä voit, sillä tuo suhde ei kauaa kestä. Sitä paitsi sinun kaltaisillesi on olemassa osuva nimitys, jonka me kaikki tunnemme.
Kiitos ja ansaitsen tuon.
Tässä jutussa oli niin paljon tuttua, että on ihan pakko kysellä:
Ensinnäkin: onko mies varmasti naimisissa?
Toisekseen, onko hän huomattavasti vanhempi kuin sinä? Tapasitteko 9.9 illalla?
PS:Kuule, kaikki asiat eivät aina ole sitä miltä näyttävät
ei ole sama hlö kyseessä