tällaisesta parisuhteesta: meillä 6kk poika ja minä äitiyslomalla. Mies kyllä katsoo lasta aina kun pyydän MUTTA, hän pelaa kaiken aikansa tietokonepelejä!
Meidän päivät menee näin: laitan lapsen nukkumaan 19.00, käyn suihkussa, katson vähän telkkaria ja otan rennosti kun illalla saan hieman aikaa itselleni. Menen nukkumaan siinä klo 21.00-22.00. Mies pelaa sen ajan ja pelaaminen kestää aamu kuuteen, eli hän pelaa koko yön(on nyt kesälomalla). Nousen pojan kans ylös kun herra lopettaa pelaamisen ja rupee nukkumaan. Minä touhuan aamujuttuja ja mies nukkuu tuonne 13.00 asti. Päivä menee sitten poikaa katsellessa, minä syötän, vaihdan vaipat, kylvetän ja nukutan. Mies saattaa hetkellisesti leperrellä jotain ja katsoo sen aikaa jos käyn vaikka kaupassa. Miehen kesäloma on mennyt siis näin, viikon päästä hän menee taas töihin ja joka arki työpäivä kestää klo 09.00-20.00, ei ole siis kotona ollenkaan. Lyhyesti sanottuna olemme kämppiksiä jotka törmää kerran päivässä toisiinsa ja sanoo toisilleen huomenta ja hyvää yötä. Olisiko parempi lähtee kävelemään ja jättää mies omaan rauhaansa, sitähän hän selkeesti haluaa! Vai onko vain hyväksyttävä kaikki ja elettävä yhdessä pojan takia. Olemme molemmat 30 vuotiaita ja kaikki hankinnat maksamme puoliksi.
Meidän päivät menee näin: laitan lapsen nukkumaan 19.00, käyn suihkussa, katson vähän telkkaria ja otan rennosti kun illalla saan hieman aikaa itselleni. Menen nukkumaan siinä klo 21.00-22.00. Mies pelaa sen ajan ja pelaaminen kestää aamu kuuteen, eli hän pelaa koko yön(on nyt kesälomalla). Nousen pojan kans ylös kun herra lopettaa pelaamisen ja rupee nukkumaan. Minä touhuan aamujuttuja ja mies nukkuu tuonne 13.00 asti. Päivä menee sitten poikaa katsellessa, minä syötän, vaihdan vaipat, kylvetän ja nukutan. Mies saattaa hetkellisesti leperrellä jotain ja katsoo sen aikaa jos käyn vaikka kaupassa. Miehen kesäloma on mennyt siis näin, viikon päästä hän menee taas töihin ja joka arki työpäivä kestää klo 09.00-20.00, ei ole siis kotona ollenkaan. Lyhyesti sanottuna olemme kämppiksiä jotka törmää kerran päivässä toisiinsa ja sanoo toisilleen huomenta ja hyvää yötä. Olisiko parempi lähtee kävelemään ja jättää mies omaan rauhaansa, sitähän hän selkeesti haluaa! Vai onko vain hyväksyttävä kaikki ja elettävä yhdessä pojan takia. Olemme molemmat 30 vuotiaita ja kaikki hankinnat maksamme puoliksi.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Oletteko jutelleet, oletko kertonut sinun toiveistasi???
30-vuotias mies pelaa tietokonepelejä kaiket päivät ja yöt?? Et oo tosissas!
En katselis tuollaista, mutta jokainen tekee omat valintansa...
Vaikuttaa siltä, että miehesi on ottanut perheessänne pikkulapsen roolin. Ilmeisesti sinä teet itse kaiken käytännön työn, kaupassakäynnit, ruoanlaiton ja siivoukset. Jaa töitä hänellekin ja jätä hänet myös hoitamaan lasta vaikka vuorokaudeksi. Älä ole kaikkivoipa.
Nykyään monen miehen ongelmana on, etteivät he löydä paikkaansa perheessä, kun asutaan kerrostalossa ja perinteisiä miesten töitä, kuten pihahommat, ei ole. Eivät osaa tarttua mihinkään ilman kehoitusta.
äidinkin olla jämäkkänä siinä,että laittaa miehensä ns. "ruotuun"!
Tottakai mies pelaa,ja nukkuu,nukkuu ja pelaa,koska tietää,että on vaimo,joka hoitaa KAIKEN,eikä hänen tarvitse tehdä yhtään mitään!!!!!!(muuta kun pelata ja koisata...)
Ota nyt herranjestas kunnon ote siihen isäntään,ja laita kotityöt jollei puoliksi,niin ainakin miehen kontolle jotain asiallista tekemistä!
Sori,et näin suoraan sanon,mutta pahalta tuntui lukee! Tuo pelaaminen ei oo tervettä aikuisella PERHEELLISELLÄ miehellä!
Olet päästänyt miehesi liian helpolla,ja hän on siihen niin tottunut,että nyt on viimeistään sun alettava muuttamaan rutiineja !
jäi meidän esikoisesta isyyslomalle, hän osti pelikoneen muka lapselle:) just nii..
Muutaman yön sitä pelas kunnes minä hertsasin niin että nousin yöllä sängystä ja kävin heittämässä tv:n kaukosäätimen seinään. Kyllä myöhemmin nolotti ja myös harmitti koska jouduttiin ostamaan uusi kaukosäädin.
Mutta loppuhan pelaamiset, taisi olla muutenki silloin vain joku hetkellinen innostus. Pelikone ollut muutamia vuosia kaapin kätköissä ja nyt meidän lapset pelaa sillä.. :)
Meillä mies ei pahemmin osallistunut vauvanhoitoon sen ollessa alle puolivuotias. Minua alkoi rasittamaan 24/7 hoitaminen. Sitten puhuttiin (riitojen lomassa) ja hiljalleen asiat alkoivat kääntyä. Nyt lapsi on 1,5-v. ja mies hoitaa sitä yksinkin joka viikko ainakin kerran, osallistuu hoitoon usein ja touhuaa kaikenlaista lapsen kanssa. Minusta kyse oli lähinnä siitä, että vauva muutti elämän eikä sopeutuminen käynyt nopeasti eikä samassa tahdissa.
Meillä kuitenkin mies sitten yön pelattuaan kuitenkin hoitaakin vauvaa.
Mutta sanoo syyksi pelaamiseen, että nyt on ainoa oma juttu kun muita juttuja ei pysy tekemään.
Olen sitten ottanut omaa aikaa ja vauva istuu isän sylissä kun tämä pelaa ja minä menen lenkille. Nukkuu pitkään, mutta ei koko päivää.
Vaadi itsellesi oma aika. Pelaaminen ei saa mennä kohtuuttomuuksiin.
Meillä aivan samanlainen tilanne aikanaan, isä ei malttanut antaa vauvalle edes ruokaa kun peli kesken, tulin kotiin vaikka 2 tunnin päästä kaupasta, isä vaan jalalla vätkytti sitteriä ja pelasi, että lapsi pysyy hiljaa, vaikka toisella oli ruoka-aika jo silloin 2h sitten.
Myönnän että annoin puitteet isälle käyttäytyä noin, koska tein kaiken itse, pesin pyykit, siivosin, huolsin talouden.
Isä vain pelasi aamuun saakka taikka chattaili, ei jaksanut sitten tietenkään hoitaa lapsiakaan, kun oli niin väsynyt..
Loppupeleissä väsyin niin että toisinaan lähdin kotoota sanomatta mitään, meni jollekin kaverille yöksi ja suljin puhelimenkin -Siinähän olisis sitten.
Eli kylmästi hylkäsin Lapseni tuon isän takia (kerron tähän että itkuhan siinä aina tuli kun oven sulki, mutta en vain keksinyt enää muuta)
No isä pisti aina tuplaten takaisin, eli katosi kun palasin eikä häntä näkynyt viikkoon (tämä yleensä aina palkkapäivän aikaan)
Ostin kaiken, maksoin kaiken, isä käytti rahansa mihin tahtoi ja tyhjensi jopa lapsiemme tilit!!!! Koska oli huoltaja niin sai pankista nostettua rahat minun avaamilta lastentileiltä.
Kertana eräänä... Yöllä.. Lapset nukkuivat isä oli taas juomassa palkkaansa, otin tietokoneen ja näytön, kävelin parkkipaikalle, näyttö tuulilasista sisään ja kone takalasista.. SE SIITÄ!
Isä oli vihainen ja vaati minun maksamaan lasit, mutta tuumasin "Eiköhän siinä ole maksettu jo kokoauto mitä olet meiltä rahaa varastanut"
Näin päättyi meidän suhde.
Meillä on just sama tilanne...mies pelaa kaiken vapaa-aikansa...mä oon jo ihan kyllästynyt kun aina joutuu erikseen pyytämään, että mies vaihtaisi vaikka vaipan tai muuten touhuaisi vauvan kanssa (meillä 9kk ikäinen) joskus, mutta liian harvoin tosin saattaa peräti mies itse tulla hetkeksi oma-aloitteisesti vauvan kanssa touhuilemaan, mutta enemmän kaipaisin juurikin tuota oma-aloitteisuutta...olen kyllä moneen otteeseen asian miehelle sanonut, mutta kun ei mene perille! Pääsen minäkin kyllä halutessani vaikkapa ostoksille, mutta monesti, kun olen tullut kotiin niin mies istuu pelin ääressä ja vauva touhuilee yksin...paljonpa siis huvittaa enää minnekään lähteä, kun tietää,että vauva joutuu leikkimään yksin...mä oon oikeesti jo siinä pisteessä, että mä en enää jaksa kauaa tätä katsella...olen sanonut tämän myös miehelle, mutta joko hän ei ota mua tosissaan tai sitten ei vaan välitä...mitä tässä enää siis voi tehdä, muuta ku erota...sitä en haluais, mutta eihän tässä muu enää auta...kertokaa joku jos keksitte miten saan miehen tajuamaan miten vakavasta asiasta tässä nyt on kyse?!
kommenteistanne, harmillista ettei mieheni ole ainoa.
Minä olen kyllä jankuttanut asiasta ärsytykseen asti että edes vähentäisi pelaamista mutta tuloksetta. Pelaaminen on ja tulee olemaan mieheni ykkösasia, ikävä kyllä. Se taitaa olla jo pakkomielle, ei osaa eikä halua ajatella muuta. Ei siinä mitään jos silloin tällöin pelaa tunnin tai kaksi mutta kun se on jo neuroottista! Harmittaa tosissaan kun suhteemme kaatuu tähän, kyllä elämässä on oltava muutakin!!
Aika yleistä taitaa olla tuo pelihulluus. Varsinkin jos on pienestä pitäen oppinut pelaamaan. Meillä kotona pelihulluja lapsia riittävästi, toivon ettei heistä tule tuollaisia isiä lapsilleen! Olen yrittänyt puhua heille järkeä, että elämässä pitää olla muutakin kuin tietokonepelit. Tytötkään ei tykkää sellaisista pojista jotka aina pelaa.
Itsekin erosin aikanaan kun mies ei muuta tehnyt kuin töiden jälkeen joko kaukosäädin kädessä tv:n ääressä ja sitten pelaamaan tietsikalla, kaiket päivät. (Pelasi kilpaa lastensa kanssa). (Ja kaukosäätimellä yritti vaientaa minut). Kyllästyin elämään sellaisen muumion kanssa. (Tosin siinä oli takana muitakin ongelmia: puhumattomuus, ulkopuoliset suhteet ym.)
Te olette nuoria ja vauva vasta noin pieni. Ottakaa yhteistä aikaa ja keskustelkaa asiasta vakavasti. Kysy mieheltäsi asiallisesti haluaako hän oikeasti olla sinun kanssasi ja kantaa vastuunsa myös lapsesta, vai haluaako erota ja viettää aikansa pelaten tms. Kerro tunteesi rauhallisesti, kuinka paljon sinua harmittaa ettet saa häneltä huomiota ja aikaa. Keskustelkaa toiveistanne ja puhukaa asioista. Kysy mitä hän haluaisi elämältään. Yrittäkää järjestää myös ihan kahdenkeskistä aikaa jolloin voisitte tehdä jotain kivaa yhdessä.
Alkoiko mies pelaamisen vast akun lapsi tuli vai teittekö klassisen mokan ja hankitte lapsen ilman että kumpikin tajusi mitä ollaan tekemässä ja mitä se käytännössä tarkoittaa?
Miehen olisi kai aika kasvaa peruskoululaisen housuistaan pois ja ottaa vastuu perheestä ja käyttäytyä myös sen mukaan eikä vain oman mielen mukaan.
Kivaa kun poika kasvaa tuosta muutaman vuoden niin iskällä on pelikaveri.. Niin ja sekin on jo tullut nähtyä että todella pieninä nuo himopelaajien lapset oppivat pelaamaan ja ilman ikärajaa..
näin paljon! Vauvan syntymä taisi muuttaa miestä. Voi olla etten minäkään ole pahemmin huomioinut häntä koska kaikki aika menee vauvaa hoitaessa. Liekö sitten huomionosoitusta, ei se puhu! Ei meillä ole ollut yhteistä aikaa ollenkaan ja mies näyttää olevan onnellinen vain pelatessaan, todellisuudesta pakenemista se on. Yhteinen aika voisi olla paikallaan, intohimo väliltämme ei kuitenkaan ole kuollut. Omat haluni kuitenkin latistaa tuo ainainen leikkiminen, mitä voi tehdä kun mies ei kertakaikkiaan osaa puhua?
aika kamalalta kuulostaa sekin:-/. Kerro nyt kuitenkin miehelle mitä pelaamisesta ajattelet ja sitä miten toivoisit että teillä olisi toisillenne aikaa..totta kai hänkin sitä kaipaa jo toivoo, mutta ei ole oikein osoittaa sulle mieltä, jos hoidat vauvaa! Kaiken voi sovittaa yhteen:-).
Hei,
itsekin olen äippälomalla (tyttö 4kk) ja viikot olen yksin, kun mies on viikot toisella paikkakunnalla töissä. Viikonloppuisin mies on kotona ja hoitaa vauvaa, mutta viikot olen yksin vauvan ja kotitöiden kanssa. Minusta sinun kannattaa puhua rehellisesti tunteistasi miehellesi. Hän ei taida arvostaa sinua ja näkemääsi vaivaa? Kerro hänelle, että haluat hänen osallistuvan enemmän "arjen pyöritykseen". Mieti myös hyvät ja huonot puolet suhteessanne. Olisiko sinun ja vauvan helmpompi olla kahdestaan? Miehet eivät joskus tajua yksinkertaisesti, että lapsen hoitaminen käy työstä. Heille täytyy sanoa joskus suorat sanat mutta sievästi ja loukkaamatta. Tsemppiä sinulle, toivottavasti saatte arjen yhdessä toimimaan. Vauvalle on kuitenkin tärkeää, että häntä hoitaa sekä isä että äiti :)
viitsitte vastailla huoleeni. Olen tällä hetkellä etsimässä minulle ja pojalle asuntoa, niin on parempi. Katsotaan josko hän sitten vaikka kenties "heräisi" ja haluaisi jutella asiasta. Nyt hän ei puhu mistään, istuu vain neuroottisena koneella ja on omissa oloissaan. Minua on ruennut oikeestaan jo pelottamaan tuollainen käytös, ahdistaa!