Uskokaa tai älkää, olen päättänyt ottaa kaiken ilon irti petettynä olemisesta.
Tarinani lyhykäisyydessään: Olen seurustellut mieheni kanssa viisi vuotta. Muutama vuosi sitten hän petti minua useamman naisen kanssa, joista yksi oli hyvä ystäväni. Masennuin näihin aikoihin niin pahasti, etten jaksanut edes ulos mennä, saatikka käydä koulussa, töissä tai harrastuksissa.
Nyt muutaman vuoden asioita ja elämää miettineenä olen päässyt masennuksen tunteesta eroon ja uskallan jo velvollisuuksien ohella käydä baareissa ja muissa riennoissa. Myös parisuhteessa tuntuu pyyhkivän paremmin kuin koskaan: mieheni kohtelee minua kuin prinsessaa ja näyttää syvästi tuntevan katumusta tekemistään asioista. Hän kierrättää minua kivoissa ravintoloissa ja romanttisilla sunnuntairetkillä. Mieheni tuntuu myös olevan todella hädissään siitä, että lähden jonkun toisen miehen matkaan. Aina kun vähän vilkaisenkin toiseen herrasmieheen (aivan viattomasti tietenkin) hän on piirittämässä ja omistamassa minua. Tällainen huomio tuntuu kaikkien loukkauksien jälkeen erityisen hyvältä…
Parasta tässä kaikessa ovat kuitenkin nämä mieheni entiset petturikumppanit. En tiedä luenko ihmisiä väärin, mutta tuntuu aivan kuin he olisivat minulle silmittömän kateellisia parisuhteestani (en ymmärrä miten tämä on mahdollista, sillä itse en jaksaisi olla kateellinen kenellekään petetylle). Viimekin viikolla toinen näistä naisista tuli yökerhossa kourimaan miestäni ja kun mieheni kieltäytyi kunniasta, niin tämä nainen tuli kertomaan minulle kuinka tyhmä, ruma ja säälittävä ihminen olen, kun seurustelen petturin kanssa. Vielä vuosi sitten olisin varmaan ruvennut itkemään tämän kuullessani, mutta nyt osaan jo ottaa asian huumorilla.
Hyvin moni yhteinen tuttumme tietää kaikista suhteemme ongelmista. Tämä ahdisti minua ennen todella paljon. Viime aikoina kuitenkin todella moni ystävämme (varsinkin miespuoleiset) ovat sanoneet minulle, että he arvostavat todella paljon sinnikkyyttäni ja kypsyyttäni näissä uskollisuusongelmissa. On ihanaa tietää, että kaikki eivät pidäkään minua säälittävänä ja läheisriippuvaisena nössönä.
Tuntuupa hyvältä sanoa, että elämä tuntuu pitkästä aikaa vähän helpommalta :) Älkää hyvät petetyt sisaret ja veljet masentuko, elämä hymyilee vielä teillekin.
Tarinani lyhykäisyydessään: Olen seurustellut mieheni kanssa viisi vuotta. Muutama vuosi sitten hän petti minua useamman naisen kanssa, joista yksi oli hyvä ystäväni. Masennuin näihin aikoihin niin pahasti, etten jaksanut edes ulos mennä, saatikka käydä koulussa, töissä tai harrastuksissa.
Nyt muutaman vuoden asioita ja elämää miettineenä olen päässyt masennuksen tunteesta eroon ja uskallan jo velvollisuuksien ohella käydä baareissa ja muissa riennoissa. Myös parisuhteessa tuntuu pyyhkivän paremmin kuin koskaan: mieheni kohtelee minua kuin prinsessaa ja näyttää syvästi tuntevan katumusta tekemistään asioista. Hän kierrättää minua kivoissa ravintoloissa ja romanttisilla sunnuntairetkillä. Mieheni tuntuu myös olevan todella hädissään siitä, että lähden jonkun toisen miehen matkaan. Aina kun vähän vilkaisenkin toiseen herrasmieheen (aivan viattomasti tietenkin) hän on piirittämässä ja omistamassa minua. Tällainen huomio tuntuu kaikkien loukkauksien jälkeen erityisen hyvältä…
Parasta tässä kaikessa ovat kuitenkin nämä mieheni entiset petturikumppanit. En tiedä luenko ihmisiä väärin, mutta tuntuu aivan kuin he olisivat minulle silmittömän kateellisia parisuhteestani (en ymmärrä miten tämä on mahdollista, sillä itse en jaksaisi olla kateellinen kenellekään petetylle). Viimekin viikolla toinen näistä naisista tuli yökerhossa kourimaan miestäni ja kun mieheni kieltäytyi kunniasta, niin tämä nainen tuli kertomaan minulle kuinka tyhmä, ruma ja säälittävä ihminen olen, kun seurustelen petturin kanssa. Vielä vuosi sitten olisin varmaan ruvennut itkemään tämän kuullessani, mutta nyt osaan jo ottaa asian huumorilla.
Hyvin moni yhteinen tuttumme tietää kaikista suhteemme ongelmista. Tämä ahdisti minua ennen todella paljon. Viime aikoina kuitenkin todella moni ystävämme (varsinkin miespuoleiset) ovat sanoneet minulle, että he arvostavat todella paljon sinnikkyyttäni ja kypsyyttäni näissä uskollisuusongelmissa. On ihanaa tietää, että kaikki eivät pidäkään minua säälittävänä ja läheisriippuvaisena nössönä.
Tuntuupa hyvältä sanoa, että elämä tuntuu pitkästä aikaa vähän helpommalta :) Älkää hyvät petetyt sisaret ja veljet masentuko, elämä hymyilee vielä teillekin.
Vastaukset 1
Vanhimmat
En pystyisi sinnitteleen tollasen miehen kans. Seuraavan riidan tai taantumavaiheen jälkeen en pystyisi luottaan etteikö se pettäisi uudestaan. Olisin jo näyttäny ovea heti ku sain selville pettämisen. Joskus tosin tuntuu ettei sellaista miestä ookkaa, kuka ei pettäisi :( Missä kaikki uskolliset miehet majailee?!?