Onnellisia loppuja?

Tuohon asiaan kaatui oma pitkä suhteeni, keskustelu ikävistä asioista puuttui täysin. Eihän mitään epäkohtia voi korjata, jos ei niitä tuo esille. Toinen ei välttämättä edes huomaa mitään. Ovatko kriisinne siis yheisiä vai sinun henkilökohtaisia mietitäkausiasi?

Mikäli ne ovat yhteisiä, olette niitä varmasti jollain tapaa työstäneet. Jos samat aiheet kuitenkin toistuvat jatkuvasti, ettekä osaa sopia niitä kompromissin omaisesti, niin on otettava uusi lähestymistapa. Jos taas kriisit ovat sinun henkilökohtaisia ajatuksiasi, niin puhu ihmeessä niistä puolisollesi, ennen kuin on liian myöhäistä!

En menisi sanomaan, että 7 vuotta on pitkä aika parisuhteessa. Mutta meidän suhteessa on ollut niin paljon tosi vaikeita asioita ja niiden yli on silti päästy. Avioliitto meinasi kariutua jo ensimmäisen vuoden jälkeen, koska ei osattu puhua hankalista asioista. Sillon jouduttiin vakavan keskustelun eteen, josta opittiin se että parisuhteessa kolme tärkeintä asiaa on 1. puhua 2. puhua ja 3. puhua.

Kriisejä tulee aina, mutta tärkeintä on että on halu päästä siitä yli ja kumpikin on valmis tekemään töitä sen eteen

Sanot, että miehesi käyttää liikaa alkoholia eli se on TODELLINEN vaaran merkki! Ja tämän voin kokemuksella sanoa!

Seurustelin teinirakkauteni kanssa reilusti yli kymmenen vuotta ja armeijasta alkaen hänen viinan käyttönsä lisääntyi ja lisääntyi. Rakastin kyllä minäkin häntä, mutta järki sanoi, että ei siitä mitään tule, kun monta vuotta yritettiin ja yritettiin, mutta muutosta ei tapahtunut. Niinpä vihdoin lopetin suhteen ja päivääkään en ole katunut, hän juo kuulemma vieläkin entiseen malliin.

Löysin uuden miehen, seuruteltiin vuosia ja nyt ollaan onnellisesti avioliitossa.

Varoitan sinua! Jos mies ei halua vähentää/lopettaa viinan käyttöä, niin sinun rakkaus, avioliitto eikä varsinkaan lapset siitä riippuvuudesta häntä paranna. Alkoholin kanssa ei ole kyse kriisistä, vaan pahasta riippuvuudesta, jolla on paljon lieveilmiöitä. Harkitse siis tarkkaan, oletko valmis rakentamaan hänen kanssaan tulevaisuuttasi.

1. puhua
2. kuunnella
3. ymmärtää
4. pyytää ja saada anteeksi

Jos homma tyssää jo tohon ensimmäiseen, ennuste ei ole valitettavasti kovin valoisa

Itse uskon myös ikuiseen avioliittoon ja vaikeuksien voittamiseen yhdessä. Silti olen sitä mieltä, että vaikka kuinka olisi periaatteita, jos homma ei toimi, siihen ei kannata uhrata koko elämäänsä. Kumpikin saattaa tulla onnellisemmaksi jonkun toisen ihmisen kanssa. Ulkopuolinen ihminen ei kuitenkaan pysty sanomaan teidän suhteestanne kannattaako sitä jatkaa.

Suhteessa kuuluisi kummankin olla perusonnellinen, mitä nyt välillä tulee huonoja päiviä. Monilla pareilla nuo huonot päivät tuppaavat johtumaan samoista ongelmista, eikä sille oikein mitään voi... Potuttaa ihan vietävästi, että taasko se tekee noin ja tuntuu ettei jaksa nähdä toista silmissään ja sitten tulee helposti riitaa. Pysähdyn monesti silloin miettimään, että onko sittenkin itselläni jokin ongelma ja monesti voinkin todeta, että minulla on kodin ulkopuolisia eli työhuolia, olen yliväsynyt tai kyllästynyt ja sitten järjestän itselleni jotain mukavaa virikettä tai virkistystä -ihan omin päin. Omasta onnellisuudestaan kannattaa ottaa itse vastuu. Kun on itse onnellinen, ei ärsyynny turhista jutuista.

Keskustelemista voi opetella, joko asiantuntijan avulla tai lukemalla parisuhdekirjoja. Meidän liittomme vahvuus on nimenomaan siinä, että kaikesta voidaan puhua ja ongelmat selvitetään heti. Minulla on vähän taipumusta mököttämiseen eli en aina osaa aloittaa keskustelua pahasta mielestäni (on vaikea kertoa toiselle, kun ei välttämättä tiedä heti itsekään mistä on kyse), mutta mies vaatii keskustelemaan ja asiat selviävät aina. Vaikka asioista oltaisiin loppujen lopuksikin eri mieltä tai toinen olisi halukas muutokseen, mutta sitä mieltä ettei heti pysty siihen, niin tunne on silti hyvä, kun tietää että toinen välittää minun tunteistani ja tarpeistani.

Minun mielestäni parisuhteen kulmakiviä on se, että viihdytään keskenään sekä kotona että kodin ulkopuolella. Vaikka ei välttämättä esim. tehtäisi mitään yhdessä, on tunne, että on mukava olla kotona toisen kanssa (minäkin istun monesti koneellani ja mies touhuilee omiaan, mutta tuntuu mukavalta että toinen on paikalla...). On kuitenkin hyvä jos tarvittaessa löytyy jokin yhteinen kiva juttu, johon kummatkin lähtevät mielellään mukaan (katsotaan yhdessä elokuvaa, lähdetään luontoon, mennään elokuviin, ulos syömään tms.), sellaisella saa haettua piristystä arkeen.

Kovin filosofisia keskusteluja ei varmaan monikaan pari päivittäin harrasta, mutta minusta on huono merkki, jos ei koskaan jutella muusta kuin mitä pitäisi hakea kaupasta tms. Unelmista, yhteisistä tai henkilökohtaisista tavoitteista puhuminen lähentää.

Minusta siitä tietää, että on löytänyt Sen Oikean, kun päällimmäisin tunne on se, että kukaan ei voisi olla itselle sopivampi puoliso, kaikkine vikoineen päivineen. Sellainen hyväksynnän tunne on minusta ihana, että tietää saavansa olla oma itsensä, vaikka ei ihan täydellinen olekaan... Jos huumorintaju, ja kiinnostuksen kohteet liippaavat kummallakin läheltä toisiaan, niin se on minusta myös hyvä pohja liitolle. Samanlaisia ei tarvitse luonteeltaan olla, mutta toista pitää pystyä ymmärtämään.

P.S. Tiedätkö mikä on miehesi alkoholinkäytön taustalla, onko hän jollain lailla tyytymätön elämäänsä vai onko hänelle jäänyt nuoruuden kännäysputki päälle?

miksi kaikki aina kysyvät että mistä tietää onko sen oikean kanssa?

Tekee mieli vastata, että siitä ettei kysy tuota.

Mulla on takana muutama suhde ennen tätä avioliittoa ja kyllä ne tuntuivat erillaiselta, vaikka rakastin heistä jokaista. Ja jokainen suhde kaatui juuri tuohon asiaan mistä kaikki täällä puhuvat, kykeneväisyyteen puhua. JOtenkin koin, ettei niissä ollut sitä sellaista ymmärrystä ja hyväksyntää jotta olisi osannut puhua. MIetin usein mikä on oikein ja sitouduin sitoutumiseen, en suhteeseen saatika sitten mieheen.

Nyt elän mieheni kanssa ja silloinkin kun olen onneton, olen onnellinen. Omassa elämässä voin olla masentunut, vihainen ja vailla suuntaa, mutta hän tuo minulle onnea, voin kertoa kaikesta hänelle. Jakaa, vaikka se kuullostaa kornilta.

Minusta kuullostaa että sinulla itselläsi on kriisi. Ehkä et ole vielä itsenäistynyt kokonaan? Sanoit että olet seurustellut koko aikuisikäsi, kuinka hyvin tunnet itsesi?

Omat salatut toiveet ja suunnat elämässä ovat tärkeämpiä kuin uskoisi.

Tiedät itse mitä haluat, turha miettiä mitä muut ajattelee, ala selvittää omaa päätäsi, niin tiedät mitä tehdä oman suhteesi kanssa.

älä pelkää.

Mahtavaa, että on ihmisiä, jotka jaksavat aidosti kiinnostua ventovieraan huolista. Viestit auttoivat todella. On totta, että asiat pitää selvittää ensin itsensä kanssa. On myös totta, että itse kunkin olisi syytä katsoa peiliin, eikä vaan odottaa, että muut ihmiset tekisivät jotain minun onneni eteen. Nyt on jo parempi olo, täytyy katsoa mihin tämä vie.