Tunnen etten saa mieheltä hyväksyntää lähinnä ulkonäöstäni ja pukeutumisesta. Hän ei juurikaan sano että "oletpa hyvännäköinen" tai "näyttää hyvältä" tai "oletpa tyylikäs" tai "olet kaunis". Minusta siis jotenkin tuntuu, etten riitä miehelleni tai että hän toivoisi minun esim. pukeutuvan tyystin toisin. Huoh..
Onko muita saman tunteen omaavia..?
Onko muita saman tunteen omaavia..?
Vastaukset 12
Vanhimmat
Minulla on aivan sama tilanne. Lisäksi itsetuntoani kalvavat sanat, jotka mieheni sanoi keväällä, kun oli yhtäkkiä pakannut kaikki tavaransa ja lähtenyt sillä aikaa, kun olin treenaamassa: "Mä en tunne suhun vetoa." Perusteena oli se, että hän on nähnyt mut pari kertaa maastopuvussa, kun olen ollut lähdössä kertausharjoituksiin. (Eroa hän ei kuulemma tarkoittanut lähtemisellään, ja nyt ollaan kiikun kaakun yhdessä.)
Tiedän, että olen hyvännäköinen (saan tällaisia kommentteja usein) ja sopivasti treenattu, sillä urheilen paljon. En todellakaan ole miesmäinen eikä suoritettu asepalvelus näy mitenkään arjessa. Käytän hameita, korkoja jne. Silti tunnen itseni mieheni silmissä ja hänen lähellään vastenmieliseksi ja rumaksi.
Olen yrittänyt muistaa kehua mieheni ulkonäköä, koska tiedän, miten mukavalta se tuntuu. Hän ilahtuu sanoistani selvästi mutta ei koskaan sano minulle mitään vastaavaa. Eipä ole huvittanut viime aikoina enää juurikaan kehua, ja muualta tulevat kehut tuntuvat kerta kerralta aina vain paremmilta...
mutta sanooko mies ettet riitä? Sanooko mies ettet ole kaunis? Sanooko mies että toivoisi sinun olevan jotakin muuta? Ja kaikista tärkeintä on ...oletko sanonut hänelle että olisi kiva kuulla että hän kehuisi sinua ja kuinka paljon se merkitsisi sinulle? ja vielä ...kehutko itse häntä?
Jotakin faktaa miehistä tässä. Suomalaisen miehen tapihin ei kuulu ylenpalttinen kehuskelu ja sanonta jos on kerran kehunut niin se pätee niin kauan kun toisin ilmaistaan. Eli kun mies sanoo ettet riitä sellaissena kun olet niin et sitten riitä mutta niin kauan riität. Jos haluat mieheltäsi huomiota sinun on sitä pyydettävä ja välillä muistutettava asiasta. Ja aina kun saat kehuja niin osoita miehelle kuinka hyödyllistä hänelle on jos sinua kehutaan. Eli osoitat ihailua miestä kohtaan ja kiität kehuista vaikka antamalla hyvää seksiä sekä olet hyväntuulinen. Näin saat miehen kehumaan itseäsi useimmin. Siinä jotain.
Pahalta kuulisti tuo kehujen kerjääminen.
Teet huomioimisesta kauppatavaraa...
no itse en ole mielestäni kovin häävin näköinen vaikka olen painoa saanutkin pudotettua nyt 6kg ainakin ja kiinteytettyä, mutta ennenkin kuin aloin laihduttamaan, mieheni muisti aina sanoa minulle kuinka kaunis olen, ja jos mennään nykyään juhlimaan jonnekin hän aina kehuu meikkiäni ja vaatteitani ja hiuksiani..no ulkonäköäni hymyillen tyytyväisenä, olen silloin todella onnellinen ja väkisinkin alan hymyillä kuin naantalin aurinko=)
tosin mieheni ei ole suomalainen, mutta on asunut suomessa suurimman osan elämästään.
mieheni on virolainen.
ja pakko se on sanoa että suomalaisessa ja virolaisessa miehessä on eroja.
joten jos mies ei muista kehua ulkonäköänne niin ei hän kovin paljon voi välittääkään...näin olen itse alkanut ajatella..
niin ja ihan vielä tiedoksi..minun ei tarvitse kehuja kerjätä..ei ole koskaan tarvinnut..mieheni kehuu ihan itse omasta tahdostaan...
Johtopäätöksesi voit työntää mihin haluat...
Miehen välittämisestä ei kerro mitään se kuinka lipevästi suu käy...
mutta minä olen löytänyt itselleni vastaavan suomalaisen miehen.
Kyllä parisuhteessa kuuluu toista huomioida niin teoin kuin sanoinkin. Niin minä itsekin kehun rakastani eikä siitä ole mitään vaivaa: sanon vain, mitä oikeasti ajattelen ja samoin tekee mieheni.
Olen aina ihmetellyt joidenkin ihmisten valitusta siitä, että kehuminen on lipevää jne. Tuskin kukaan on "lipevä" enää 7 vuoden seurustelun jälkeen. Suhteen eteen tarvitsee tehdäkin jotain, että se pysyy hyvänä ja meillä molemmin puolinen huomiointi on pitänyt suhteemme antoisana näinkin kauan.
ei varmasti kerro, mut pikku vinkkinä eipä sitä saakkaan hiljasuudella mitään.ei kehujn tarvi olla mitään ylenpalttista länkytystä mut sillon tällön ei voi olla itsetunnolle niin hallaa sanoa jotain nättiä?kyllä mä haluan mun rakkaan tietävän kun se näyttää erikoisen hyvältä,tai ku tulee se fiilis et ai kun rakastan sitä,ja haluan myös kuulla sen siltä välil.uskon et suurin osa meistä naisista (miehistäkin) haluaa samaa.mun logiikkaa tässä:)
Ehkäpä en suomalaisena miehenä ole tottunut kuulemaan kehuja, niiden vastaanottaminen olisi varmaan aika vaivaannuttavaa...
Kyllä se itsetunnolle tekee hallaa tuollainen omaneduntavoittelu ja kaupankäynti.
Hiljaisuudella ei varmaankaan saa mitään, mutta mieluummin sitten ilman...
Mieheni on tasan kerran sanonut että olen kaunis, koska minä kysyin häneltä että oikeasti mitä mieltä hän on ulkonäöstäni kun ei koskaan sano mitään ja aloin olla jo epätoivoinen tuon saman riittämättömyyden tunteen kanssa. keskusteltiin ja hän totesi, ettei jotenkin uskalla sanoa tullaisia asioita kun parissa edellisessä suhteessa on joutunut pahasti pettymään...
eksäni taas sanoi usein minua kauniiksi, joten olihan tuo eräänlainen yllätys kun nykyinen ei osaa ilmaista itseään samalla tavalla. Itselleni taas on aika helppoa sanoa hänelle että näytätäpäs hyvältä tms. mutta olen hyväksynyt sen, että mieheni ei vain ole sellainen älytön kehuja tyyppi. Sanoo hän kuitenkin joskus joitain vaatteitani hyvännäköisiksi ja joskus tulee kommenttia tyyliin "vau" joten en jaksa niuhottaa...kyllä oma mies aina naistaan pitää kauniina...
Tuo huomion puute on tuttu tosiasia. Muuta vikaa ei liitossa oikein ole, kaikki näyttää ulospäin mallikkaalta. Tutut varmasti ihmettelisivät, jos valittaisin tuosta.
Niinpä en valita, vaan toimin toisin. Tätä en suosittele välttämättä sinulle, mutta voit miettiä omaa vaihtoehtoasi. Tapailen satunnaisesti toista miestä, jolta saan kaiken tuon huomion. Hänkin on naimisissa ja tuntee olonsa hyväksi seurassani. Suhteemme ei perustu seksiin (jota emme ole harrastaneet)vaan yhdessäoloon ja toisen huomioimiseen.
Nyt joku siveyden sipuli tietysti runttaa minut sinne maan alla sijaitsevaan kuumaan paikkaan, mutta en välitä. Minulla on yksi elämä elettävänä ja aion nauttia siitä, tuottamatta kuitenkaan tarkoituksella muille harmia. Avioliittooni olen edelleen sitoutunut, enkä edes harkitsisi eroa.
olen ollu kimpas mun miehen kanssa 3,5 v.mä kuulen hyvin harvoin mitään kaunista mun äijän suusta.(haukkuminen ja arvostelu on sen mieleen enemmän.)mä en sais olla toisen sukupuolen kaa missään tekemisis,se kyllä saa kouria ja flirttailla ja kehuu toisia naisia aina.suurin syy on todennäköisesti sen oma huono itsetunto(halu tehä musta mustasukkanen)..?mut kyl se syö,ja paljon.olen mä sille sanonu et ois kiva kuulla sun suusta kohteliaisuuksii tähänki suuntaan,mutta ei.ja sille täytyis aina olla kertomassa miten paljon rakastan sitä jne..älä sä ainakaan sit paikkaa sitä puutosta niin et kehut sitä liikaa(sit ei arvostusta tule aineskaa) ja toi pukeutuminen..pidä pääs,mä olen pukeutunu ikäni erilailla ja suhteen alkuvaiheessa kuulin vaikka minkälaista nimikettä mun tyylistä.sanoin että jos ei kelpaa saa lähtee.kukaan ei tule sanomaan mulle mitä mä aamul laitan päälle,eikä pitäs sullekkaan tulla.sä olet just se mikä olet,pidä kiinni siitä