Olen onnellisessa asemassa, ainakin toistaiseksi.Minulla on asiat hyvin on töitä lapset muuttanut pois kotoa ja ihana mies ja vieläpä varakas. Myt kun rahaa jää sukanvarteen ja vanhoja säästöjä on kohtalaisesti ei velkaa, niin suvussa ja ystävissä olen huomannut huolestuttavan piirteen, kateuden. Kun teimme kotiimme kalliita hankintoja se ei vielä ollut mitään sit ostimme kalliin auton silloin jo kateus nosti päätään nyt ostimme maatilan ja silloin kateutta ei voinut ihmiset peitellä. Nyt tuntuu että olemme kuin muukalaisia joiden asiat ei kiinnosta oikeesti ketään. Olen niin pahoillani että en osaa edes iloita hankinnoistamme vaan suren sitä kun emme tavallaan kuulu enään joukkoon minulla on muutama ystävä joissa en sitä kateutta huomaa mutta kaikissa muissa kyllä. Yritin varovasti ja vaatimattomasti kertoa maatilan ostosta, ettei se tuntuisi niin hienolta asialta mutta pieleen meni. Me olemme olleet mielestäni tavallisia ihmisiä niinkuin ystävät ja sukulaisetkin mutta aina tarkkoja rahasta, ja nyt sitä on. Seurauksena kylläkin ihmisten kaikkoaminen ympäriltä ja paha mieli. Ystävistäni ja sukulaisista en millään haluaisi luopua.
olen niin
pahoillani
6740
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Et ole vastuussa muiden tunteista. Ole onnellinen siitä, että elämäsi sujuu hyvin ja nauti siitä. Jos toiset eivät voi olla iloisia puolestasi, niin se on heidän ongelmansa. Älä tee muiden tunteista itsellesi ongelmaa, sillä et ole vastuussa niistä.
mitähän ystäviä tuolliaset on joita niin kovasti kaipaat? Jotka eivät osaa iloita sinun onnestasi vaan kadehtivat! Jätä mielestäsi moiset ihmiset, ihminen elää täällä loppujenlopuksi ihan omillaan. Synnyt yksin, elät yksin, kuolet yksin. mihin sinä niitä kateellisia ihmisiä tarvitset kun sinulla kuitenkin on joku, ystävä. Monella ei ole yhden yhtäkään, eikä sukulaisiakaan.
Jos on tarve useammalle niin mene johonkin vapaaehtoistyöhön, sieltä saat sisältöä elämääsi ja kenties uusia ystäviäkin. Väliaikaisia tosin, sillä kaikki täällä on ihan väliaikaista vain.
että kateus syntyy ihan mistä vaan ja E.Leinon sanoin" kel onni on se onnen kätkeköön" pitää sisällään hyvän ohjeen, että jätä kertomatta edes varovaisestikaan elintasonne noususta. Ystäviä yleensä riittää raukalle, muttei onnelliselle, ja vaikka muiden kateus sinua kirpaiseekin koeta kestä.
Jos kuitenkin koet kaipaavasi sukulaisiasi ja ystäviäsi, niin aika varma keino on pyytää heiltä "asiantuntija-apua". Kutsu maatilallesi ja kysele miten he jonkun asian tekisivät paremmin, anna ikään kuin mahdollisuus olla osana mitä teillä on ja kuuntele innoissasi ettei olis millään tullut mieleenkään vetäistä seiniä vaaleanpunaisiksi, mutta olipa hyvä kun sinä keksit ;DDD
Ystävät ja sukulaiset voivat olla todella ihania ja heidän kanssaan voi jakaa omia asioitaan, mutta kun tulee kyse rahasta, niin kateus nousee ja suhde vaarantuu. Suomessa on ihan ok laittaa vaikka you tubeen itsestään intiimin sorttisia kuvia, keskustella ystävättärien kesken seksielämästä, mutta rahasta ei juurikaan puhuta. Ei ainakaan silloin, jos sitä on.
Jos tämän hyväksyy, elämäkin helpottuu.Kateutta on helppo torjua sillä, että ei paljasta olevansa varoissa. Maatilat, autot ja asunnot.. kaikista voi vihjata, että "meneehän niiden maksamiseen useampi vuosi". Älä missään nimessä paljasta, että asuntolaina on maksettu. Mielummin vaikka, että ei sitä enää paljon pitäisi olla jäljellä, niin uskallettiin investoida autoon.
Joo.. toisaalta se on ymmärrettävääkin vai eikö? Niin eihän sitä myöntää sais, heh, ja eiköhän sitä ole pinnan alla paljonkin, vaikka ois kuin helmasynti.
Sitä vaan pitäis kai pysyä omissa porukoissakaan.. hohhoijaa.
Olin tosi ahdingossa - aivan syyttäni! - ja pyysin ystävältä vähän fyffeä lainaan.Hän tasan tarkkaan tiesi tilanteen, ja minut! Että en "kerjää" sieltä sun täältä ja häippäise. Ei antanut. Alkoi kertoa omista suurista menoistaan.
Siinä vaiheessa en ollut vielä käynyt hänen luona koskaan, nyttemmin olen..
Selitys oli että voivoi kun ei oo kuin pieni äitiyspv.raha vaan ja kun en miestään tunne ja ole vielä nähnyt niin..
En ollut käynyt siis heillä enkä tiennyt.. vaikka oltiin me tunnettu, ja pidetty puhelimitse yhteyksiä. Plus hän on käynyt meillä.
Nyt tiiän. On todella monta sataa neliötä, luksusta, lukuisia autoja, ei tartte juosta -50% tarjousten perässä kuten itse teen, ei pihistää mistään, reissuja tehdään alvariinsa, isoja juhlia..
Ja, ei siinä mitään, joillakin on rahaa toisilla ei, ja sanotaanhan sitä että "raha tulee rahan luo", mutta pitääkö leveillä. Tietää tilanteeni tällä hetkellä. Erosin kun pakko oli, ja mies vei vähätkin "pelit ja vehkeet", vaikkei paljoa ollut, mutta nekin. Älkää kysykö miten on mahdollista, narsistille öykkärille on.
Vielä sanoisin että paikkansa pitää se "hyvä antaa vähästäkin paha ei paljostakaan." Itte olen monestikin antanut vähästäkin jne, ja avittanut monesti toisia - saamatta välttämättä itse apua kun ollut tositarve.
On ok että hällä sattuu olemaan ukkonsa ansiosta pätäkkää, eikä töissä. Voisi kai näin ollen olla ainakin hiukka hienotunteisempi, kun tietää tilanteen. Koen että rehvastelee, vaikkei ehkä haluakaan? Juu, tulkaa vaan kaikki nyt haukkumaan, semmostahan se on. Paitsi jollain "köyhyys" palstalla. Että mee töihin jne jne. Menisin justiinsa jos natsais. Lähes mihin vaan. Eipä tästä sen enempää tänne perustelemaan.
jep, olen huomannut tietyn piirteen ns rikkaissa ystävissäni. Heillä on rahaa niin paljon jo että siitä on vaikea lainaa pariakymmpiä kun toisella tiukkaa. Tai jos sen lainan saa on eräpäivä kun pankin laskussa... ikävä myöntää mut kyllä se pistää vihaksi. Ei niitä miljoonia saa mukaan kun täällä kuollaan.