Kertokaa kokemuksia ja ajatuksia.
Seurustelusuhde nelikymppisen kanssa alkaa olla tosi asia. Itselläni ikää ei ole vielä kolmea kymmentäkään, joten ikäeroa kertyy yhteensä kolmetoista vuotta ja rapiat. Miehellä on lapsi, mikä on minusta mukavaa, mutta olemmehan varsin eri kohdassa tätä elämää... minä opintojani lopetteleva ja hän keski-ikäinen yhteishuoltaja. Ympäristön reaktiot ovat olleet todella ristiriitaisia ja hämmentäviä, vaikka itsehän tähän asemaan olen hankkiutunut ja itse päätöksistäni vastuun kannan. Mies kohtelee minua hyvin ja kunnioittavasti. Antaa aikaa sulatella kokonaisuutta, mitä arvostan, sillä olen uuden tilanteen edessä mikäli seurustelusuhde vakiintuu. Lapsiakin haluaisin. Mietityttää ja hämmästyttää.
Seurustelusuhde nelikymppisen kanssa alkaa olla tosi asia. Itselläni ikää ei ole vielä kolmea kymmentäkään, joten ikäeroa kertyy yhteensä kolmetoista vuotta ja rapiat. Miehellä on lapsi, mikä on minusta mukavaa, mutta olemmehan varsin eri kohdassa tätä elämää... minä opintojani lopetteleva ja hän keski-ikäinen yhteishuoltaja. Ympäristön reaktiot ovat olleet todella ristiriitaisia ja hämmentäviä, vaikka itsehän tähän asemaan olen hankkiutunut ja itse päätöksistäni vastuun kannan. Mies kohtelee minua hyvin ja kunnioittavasti. Antaa aikaa sulatella kokonaisuutta, mitä arvostan, sillä olen uuden tilanteen edessä mikäli seurustelusuhde vakiintuu. Lapsiakin haluaisin. Mietityttää ja hämmästyttää.
Vastaukset 15
Vanhimmat
itse olen 30.v ja mieheni 44,vuotias. yhdessä jo vuosia,eikä iästä ole ollut ongelmia. tottakai se asettaa omat haasteensa,kun toisella niin paljon enemmän elämänkokemusta,takana avioero yms. aluksi kuuli ihmettelyä,varoitteluja ja oma olo oli tosi hämmentynyt,kun suhde oli alussa. mietin itsekin että onko sitä ikäeroa nyt jo liikaa,mutta tunteet oli niin vahvat että oli vain heittäydyttävä. meillä menee hyvin,eikä kukaan enää kyseenalaista suhdettamme.kun ovat nähneet että oikeaa rakkautta tämä on. lopulta sitä ikäasiaa lakkaa miettimästä.eikä se reilu 10,v lopulta ole paljon.
Omalla kohdalla tuollainentilanne ei toimisi, koska koen, että jo muutaman vuoden itseäni vanhemmat ovat jo aivan eri maailmasta kuin itse olen. Kerroit, että haluat lapsia. Mies on jo 40 eli hänen kannaltaan lapset pitäisi tehdä syht nopeasti. Siis en tarkoita sitä, etteikö hän vanhempana pystyisi saamaan lapsia, vaan sitä, että kovin vanhana ei enää jaksa toihuta lasten kanssa. oma isäni oli 40 kun yksi meistä lapsista syntyi ja kyllä hän jaksoi vielä silloin. Tiedän myös erään josta tuli isä 50-vuotiaana ja tällä hetkellä poikansa on 5-vuotias. Hän ei enää jaksa vilkasta lastaan.
Eli siis sinun pitäisi olla valmis lapseen aika pian, ettei tule ilmiötä jossa itse saat touhuta pääsääntöisesti yksin lapsesi kanssa.
Toinen seikka on sitten tosiaan se, että kuinka eri maailmoissa ja elämäntilanteissa elätte. Jaksaako mies olla kiinnostunut kaikesta sinulle tärkeästä ja toisinpäin?
En sano, etteikö elämänne yhdessä voisi onnistua, mutta luonnollisesti teidän pitää keskustella siitä, mitä kumpikin vielä elämältään toivovat ja jos toiveet menevät ristiin, eihän siitä mitään tule. Tuo tilanne tietysti kuuluu jokaiseen parisuhteeseen eikä vain sellaisiin joissa ikäeroa on enemmän. Jos olet persoona, joka haluaa rinnalleen jotain kypsempää, niin anna mennä vain.
Hyväkuntoinen mies voi tulla isäksi vaikka 70-vuotiaana (esim. Charlie Chaplin), jos sikseen tulee. Ja todennäköisemmin 25-vuotias mies hermostuu vilkkaisiin lapsiin nopeammin kuin 50-vuotias, mutta 50-vuotiaan arvomaailma saattaa olla hyvinkin sellainen, että lastenhoito on naisen asia eikä miehen.
Sinunkin kertomasi perustuu luuloihin eikä omakohtaiseen tietoon.
Lapsella pitää olla oikeus suht. nuoriin vanhempiin, sen tulisi mielestäni olla lähtökohta. Ainakin toisen vanhemman pitää olla lapsentekoiässä. Ja jos vain toinen on, seuraa siitä suurella todennäköisyydellä liitto, jossa yhteistä on vain ne lapset. Ei sekään ihan mahdoton asetelma ole, mutta väkisinkin tulee paljon ristiriitoja, kun eri sukupolvet kohtaavat.
Mitä seitsemän kymppisen lisääntymiseen tulee, on se aika lyhynäköistä ja itsekästä. Ehkä hän on ajatellut olevansa kova jätkä, kun vielä siinäkin iässä. Luonto kumminkin sen on sallinut, joten ei se ainakaan luonnonvastaista ole ollut, vaikkakin järjevastaista.
Lapsena ei ole niin kivaa varttua, jos tietää, että omat vanhemmat eivät suurella todennäköisyydellä tule näkemään omia lapsia ym. aikuisuuden ajan elämää. Se osaltaan lisää turvattomuutta. Lapset aina muutenkin pelkäävät että vanhemmat kuolevat saatikka sitten, että ovat jo valmiiksi haudan partaalla. Toki vanhusten lapset voivat vain kiittää vanhempiaan siitä, että ylipäänsä ovat olemassa ja että oma vanha vanhempi on aikoinaan halunnut lapsia vanhanakin.
..siitä kiinni, millaisia olette ihmisinä. Ikä sinällään ei kerro kaikkea ihmisestä. N.10 vuotta ei ole mielestäni vielä liikaa. Toki asiaa on mietittävä monelta kantilta. Tahtooko mies lisää lapsia jne.? Mutta nämähän ovat asioita , joita mietitään vaikka molemmat olisivat samanikäisiä. Ikäero saattaa tuoda myös syvyyttä suhteeseen koska asioita mietitään ehkä tarkemmin kuin suhteessa jossa "tavallinen" ikäero. Itselläni mies muutamia vuosia nuorempi ja ei meillä ole mitään suuria ongelmia ikäeroon liittyen tullut. Usein moni joka ei ole tiennyt on ollut ihan yllättynyt, että meillä ikäeroa ja vielä noin päin :)
Olen mies. Minun exäni on minua yli 15 ja alle 20 vuotta nuorempi. Ikäero ei ollut meille koskaan ongelma. Sen sijaan se oli sitä kyllä läheisillemme. Suhteemme ei kaatunut ikäeroon.
Huomaa, että aika harvalla ihmisellä on omakohtaista kokemusta isosta ikäerosta. Kyse onkin luuloista ja uskoista ennemmin kuin tiedosta. Kaikki standardista poikkeava pelottaa. Toisaalta 13 vuoden ikäero ei ole kyllä vielä kovin iso.
Loppujen lopuksi ajatus siitä, että esimerkiksi 25 vuotias olisi onnellisin 25 vuotiaan kanssa on aika kaukaa haettu. Miehet kypsyvät monissa asioissa paljon hitaammin kuin naiset. Tällaisia asioita ovat nimenomaan sitoutumista vaativat asiat: perhe, koti, arkistuminen. Useampikin kaverini totesi avioliiton kynnyksellä, että "olisin kyllä odottanut vielä pari vuotta, mutta tämä tuntui olevan niin tärkeää Lyylille." Nuori mies ei yleensä vielä tiedä, mitä haluaa elämältään ja odottaa epärealistisia juttuja, jotain suurta vielä tapahtuvan. Perhe, lapset ja koti ovat yleensä naisen unelmia. Nuoren miehen unelmia ovat naiset, naiset, naiset, urheilu, moottoripyörät, autot, tietokoneet,.... Toisaalta miehen kypsyminen aikuisuuteen vaatii sen lapsen syntymän. Yhtäkkiä onkin joku toinen, jonka edut pitää laittaa omiensa edelle.
Omasta mielestäni, jos olisi pakko sanoa, väittäisin optimaalisen ikäeron olevan 7-20 vuotta niin, että mies on vanhempi, mutta toki samanikäiset tai 25 vuotta eri-ikäiset suuntaan tai toiseenvoivat onnistua siinä missä kuka tahansa, koska suhteet ovat yksilöllisiä. Kun ikäeroa on yli 15 vuotta, alkaa ympäristön ahdasmielisyys konkretisoitua.
Siinä, että mies on vanhempi on myös usein hyötynäkökohtia taloudellisesti (toki sydämen pitäisi päättää eikä järjen - ainakin minun mielestäni). Tämä helpottaa esimerkiki opiskeluja ja lastenhankintaa/hoitoa.
Seksuaalinen yhteensopivuus on myös parempi, jos mies on jopa selvästi naista vanhempi. Ongelma on oikeastaan siinä, että nuoret miehet ovat niin hätäisiä ja fyysisiä kaikessa tekemisissään. 20-30 vuotiaalle miehelle seksi on usein sittenkin prein fyysinen asia varsinkin sitten, kun uutuudenviehätys on mennyt. Iän myöt mies oppii nauttimaan tunnelmasta. Tässä asiassa ikäero voi olla huomattavakin, koska yksikään mies ei tule kokemuksen myötä huonommaksi rakastajaksi. Fyysiset rajoitukset tulevat miestä vastaan vasta ylipainon tai sepelvaltimotaudin myötä. Tietenkin ulkoinen viehätysvoima olestusarvoisesti laskee iän myötä miehelläkin, mutta...
Mitä viisasta voisin sanoa sinulle? Ehkä sen, että parisuhteen tärkein kulmakivi on ystävyys ja kunnioitus. Se, että todella kuuntelet ja tiedät, mitä toinen elämältä haaveilee. Minun mielestäni sinun pitäisi kuunnella sydäntäsi: Oletko onnellinen hänen lähellään, saako hän sinut tuntemaan olosi naiselliseksi, saako hän sinut nauramaan, onko sinun hyvä olla hänen lähellään - ja sitten kysyt jokaisessa kohdassa miksi. Elämässä täytyy olla monesti varovainen ja joskus rohkea ja joskus peräti uhkarohkea. Vain riskinotto tuo voiton – tai tappion. Ikuinen varovaisuus ei johda minnekään.
Kuuntele sydäntäsi.
Todella hyvä kirjoitus. Olet harvinaisuus miesten joukossa.
Puoliso on vajaa 10 vuotta vanhempi, olen siis päälle kolmekymppinen mies. Keskinäisessä kanssakäymisessä ikäero ei näy mitenkään, aikuisia tässä kuitenkin jo molemmat ollaan. Oikeastaan ympäristökään ei ole ainakaan ääneen sanonut mitään "epänormaalista suhteestamme". Pahin kummajainen oli etenkin suhteen alkuvaiheessa omassa päässä: mitä muut ajattelevat?
Huomioni kiinnittyi kahteen kohtaan, vaikka muuten monissa asioissa olen ihan samaa mieltä: kuuntele sydäntäsi, jossain asioissa pitää olla rohkea ym.
MUTTA: "Seksuaalinen yhteensopivuus on myös parempi, jos mies on jopa selvästi naista vanhempi." Niin varmaan miehen kannalta joopa joo. Ajatus on menneiltä vuosisadoilta, jolloin käytäntö oli, että naiset naitettiin vanhoille ukoille, vaikka ne haaveilivat oman ikäisistään, mutta tyytyivät sitten kohtaloonsa, kun ei ollut vaihtoehtoja. Tuskin noin voi yleistää. Melkein kuin afgaanimies olisi äänessä. Puhu vain omasta tai en tiedä kenen puolesta puhut. Minua ainakin ällöttää ja on aina ällöttänyt/loukannut semmoset itseäni 15-20 vanhemmat miehet, jotka ilmaisevat kiinostustaan. Ja mitä tyttöjen kanssakin on juteltu, on samanlaiset tuntemukset hyvin yleisiä. 99% ns. normaaleista naisista ei koskaan vartavasten tunnusta haaveilevansa itseään noin paljon vanhemmista miehistä. Sanoisin kyllä, että nuorella naisella on jotain pahoja ongelmia, jos se vapaaehtoiesti ottaa 15-20 vuotta vanhemman ukon. Naisella on ollut huono isäsuhde (etsii isää), nainen on selvästi köyhemmästä kulttuurista (ei muuta vaihtoehtoa) tai muu selitys (esim. se reilusti vanhempi ukko on tosi hyvä tyyppi, joka saa kaikkien naisten päät sekaisin, tai sitten mies on joku presidentti tms). Harvoin on kumminkaan niin, että tyhjätasku tauno saisi 15-20 nuoremman naisen. Vai oletteko tavanneet?
"Loppujen lopuksi ajatus siitä, että esimerkiksi 25-vuotias olisi onnellisin 25- vuotiaan kanssa on aika kaukaa haettu." Ei ole yhtään kaukaa haettu... Riippuu paljon nuoresta miehestäkin, millainen arvomaailma hänellä on, miten on kasvatettu jne. Siinä iässä miehelle käy myös itseään vanhempi nainen, kun kerran ovat niin samanikäsiä. Tiedän nuoria miehiä, jotka ovat kummasti aikuistuneet, kun ovat isäksi tulleet, vaikka aiemmin ne autot sun muut olivat ykkösasia. Eikö se enemmän ole niin, että siinä iässä molemmat ovat yhtä ihanan nuoruuden hehkeitä ja kelpaavat sen puoleen toisilleen.
Viiminen kappaleesi oli kaunis, mielestäni tosi ja hyvä:" Ehkä sen, että parisuhteen tärkein kulmakivi on ystävyys ja kunnioitus. Se, että todella kuuntelet ja tiedät, mitä toinen elämältä haaveilee. Minun mielestäni sinun pitäisi kuunnella sydäntäsi: Oletko onnellinen hänen lähellään, saako hän sinut tuntemaan olosi naiselliseksi, saako hän sinut nauramaan, onko sinun hyvä olla hänen lähellään - ja sitten kysyt jokaisessa kohdassa miksi. Elämässä täytyy olla monesti varovainen ja joskus rohkea ja joskus peräti uhkarohkea. Vain riskinotto tuo voiton – tai tappion. Ikuinen varovaisuus ei johda minnekään.
Kuuntele sydäntäsi." Anna vaan lisää tällaisia kauniita ohjeita. Niitä on kiva lueskella.
Kiitos Mennis viisaasta kirjoituksestasi.
Kiitos myös muille kommentoijille.
Sitä mieltä minäkin olen, että täytyy rauhassa katsoa ja tunnustella, miltä meistä tuntuu ja kaikki muu on toisarvoista.
Katsotaan kuinka käy :)
Anna mennä vaan, sinä et tule olemaan se häviäjä.
Jos mies pysyy kunnossa, kaikki on ok.
Mutta totuus on myös se, että nelikymppisenä nainen vasta itsensä ja seksuaalisuutensa. Silloin sopii toivoa, että mies on säilyttänyt seksuaalisuutensa ja voimansa sekä nuorekkuutensa. Jos ei ole, päädyt helposti vieraaseen sänkyyn...
Mutta se on miehen ongelma, ei sinun ongelmasi.
Mutta totuus on myös se, että nelikymppisenä nainen vasta itsensä ja seksuaalisuutensa.
Eli siis nainen on kasvanut itsekseen ja on seksuaalisesti vahvimmillaan noin nelikymppisenä.
Se on naisen paras ikä.
Ystäväni menee elokuussa naimisiin ja heillä on ikäeroa 13v. Heillä kummallakaan ei ole lapsia mutta varmaan niitä tulee aikaa myöten kun molemmat niitä haluavat. =) Mies on lähes neljäkymmentä enkä näe siinä mitään pahaa jos vaan ihmiset viihtyvät yhdessä niin miksi suhde ei voisi toimia. Olen siinä samaa mieltä että vaikka olisi samanikäiset niin saattaa olla ettei suhde toimi ollenkaan.
Hei,
Mielestäni ikäerossanne ei ole mitään pahaa. Olette kuitenkin järkeviä ja hyvänikäisiä aikuisia ihmisiä. Ei teillä kuitenkaan NIIN KOVIN erilaiset elämäntilanteet ole, mitä voisi olla esimerkiksi ikäerosuhteessa jossa nainen esim. juuri täysi-ikäinen ja mies jo reilusti vanhempi. Itse olen myös ikäerosuhteessa. Mieheni minua 15vuotta vanhempi, mutta loistavasti on toiminut. Itse olen 22vuotta ja mieheni 37v. Kolme yhteistä vuotta on takana ja hyvin on mennyt.
Itsestäsihän se on kiinni, miten haluat jatkaa. Ei kannata kuitenkaan muiden mielipiteiden ohjailla omia päätöksiäsi, mikäli itse haluat suhteeseen :)
Tsemppiä!
Minulla ja miehelläni oli 14 vuotta ikäeroa. Suhteen alussa se ei haitannut, mutta vuosien myötä ikävuosi kuilu välillämme alkoi haitata ja päädyimme eroon. Nyt minulla on itseäni 2 vuotta vanhempi kumppani ja tunnen olevani samalla vuosikymmenellä.