Mitä voin tehdä enää.Puolisoni on psyyk sairas.En voi häntä jättää koska se on taloudellisesti mahdotonta.Välillämme ei ole mitää sellaista enää jota ihminen kaipaisi.Ei kosketusta ei "sitäkään".Mitä voin tehdä tässä tilanteessa.Minäkin kaipaan jotain.Mutta se on vaikea toteuttaa.Ja ympäristö,kukaan ei hyväksyisi jos minulla olisi joku.Olen onneton ja elämänhalu on hävinnyt.Minusta ei ole toisen jättäjäksi.Joku ratkaisu pitäisi löytyä.Maksullista en halua.
Vaikeus
kaikki loppuko?
4481
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Viimeinen virke paljasti sinut: maksullista en halua. Koko valituksen ajan oli kyse vain seksistä.
Ensin et voi muka taloudellisista syistä erota (totta: omaisuus menee puoliksi). Olet kauhean onneton, kun sinulla on SAIRAS puoliso. Täältä haet moraalista hyväksyntää lähteä pettämään. Minusta SE on moraalitonta. Aikuinen ihminen kantaa vastuun vääristäkin teoistaan eikä syytä niistä puolison sairautta.
En ole henkilö jonka elämää hallitsee seksi.Mutta kyllä kai normaali elämä senkin asian kohdalla olisi kaikille oikeus.Tämä ei ole niin yksinkertaista kuin kuulostaa.Tietty vastuu painaa ja ehkä sääli.Mutta jotain on tehtävä,jos en ole nyt tyytyväinen.Pitkä prosessi.Arvasin että heti syylistetään tästä.Jopa moraalitonta haikailla jotain.En syytä puolisoa mistään.
miten vanha sinä olet? Ensin luulin sinua vanhemmaksi, mutta sitten aloit puhua "oikeudesta onneen ja seksiin". Eihän sellaisia olekaan. Jokainen vähänkin elämää nähnyt tietää, että elämä on tosi epäoikeudenmukaista.
Alkuperäisessä tekstissä ärsytti se, että et ole itse valmis tekemään asian eteen mitään uhrauksia. Sinä pelkäät taloudellisia menetyksiä. Tietysti niitä erotessa tulee. Et myöskään halunnut erota vaan senkin pitäisi järjestyä sinun vain levitellessä käsiä. Ei se kuule sillä tavalla mene. Itse täällä on omasta onnestaan jokaisen huolehdittava ja siitä pyydetty hinta maksettava. Eikä auta itku markkinoilla, sanoi mummoni ja oli harvinaisen oikeassa.
Hei luin kirjoituksesi ja mieleen tuli oma entinen elämäni. Eli elin ja olin sairaassa parisuhteessa missä mies oli psyykkisesti sairas. Kaikki jatkui liian kauan ja olin siinä sivussa tuhota myös oman elämäni. Suhteemme kesti yli 10v. En ole katunnut että jätin mieheni ja aloitin elämäni uudestaan. Emme enään rakastaneet toisiamme eli yhteiselämä oli surkeaa. Oltiin vain yhdessä kun ei osattu lähteä eri teillekkään.
Nyt kun olen ns normaali parisuhteessa niin kaikki on ihanaa, ns normaali vastoinkäymiset eivät tunnu miltään kaiken sen rinnalla mitä koin 10 vuoden aikana.
Toivon että uskaltaisit tehdä ratkaisun itsesi hyväksi, joskus täytyy olla itsekäs.
Minä olen nyt kolmekymppinen ja jos oisin jäännyt ex suhteeseeni niin koskaan en olisi voinnut saada lapsia jne joten se on suuri hinta elämästä ainakin minulle.
Ja älä välitä näiden ihmisten arvosteluista tai kommenteista että olisit vain haikailemassa seksin tms perään. Nämä ihmiset ovat niitä jotka eivät kestä totuutta ja he yleensä haikailevat kaiken perässä kuten seksin, mutta normaali ihminen pystyy tuntemaan ja tietämään mitä elämältään haluaa.
Onko miehesi sairastunut suhteenne aikana vai aikaisemmin ?? Minun ex oli kärsinyt mielenterveys ongelmista jo ihan lapsuudessa, mutten ollut asioista tietoinen ihan niiden oikeilla nimillä.
Tietenkin saattaa olla moraalisesti väärin jättää toinen jos hän sairastuu mutta jos elämä ei ole enää elä´mää niin pitääkö siis molempien sairastua ja kärsiä ja lakata elämästä.
Nämä ihmiset eivät ymmärrä mitä on asua ja elää psyykkisesti sairaan kanssa. Joten älä ota itseesi jos sinua moralisoidaan, vaan ajattele vain omaa hyvin vointiasi.
Esim: seurasin läheltä erään ystäväni elämää skitsofreenisen puolison kanssa ja kyllä se oli aika karmeaa ollakseen totta. Lopulta he erosivat sillä ystäväni oma elämä alkoi kärsiä puolison sairauden takia. EI KAIKKEA TARVITSE KÄRSIÄ. Onnea elämälle !!!!!