Kun kyykyssä alkaa olla 150 kg tangossa, niin alkaa pelottaa niin perkeleesti. Kädet hikoaa ja sydän hakkaa tangon alle mennessä niin että pitää lyödä mankkua käsiin.
Ei harrastus saisi pelottaa. Miten voitan pelkoni?
Ei harrastus saisi pelottaa. Miten voitan pelkoni?
Vastaukset 21
Vanhimmat
enempiä painoja.
itsellä sama homma en uskalla enää laittaa yli 150kg painoja tankoon kyykätessä.
loukkasin vuosi sitten selän ja ois voinut pahemminkin käydä.
eise oo sen arvosta että tarvii enempi painoja
pääasia että ajaa treeni asiansa.
terveys menee kun alkaa leikkiin painojen kaa.
Luulisin ettei tekniikkaan perehtyneellä, nousujohteisesti harjoitelleella moista esiintyisi.
Etukyykyssä ei pitäisi olla mitään ihmeellistä!
Takakyykyssä keskittyminen pienilläkin raudoilla, mielikuvasuoritus, hengityksen hallinta, pään asento ja katseen suunta.
Painopiste ja selän hallinta täytyy olla tekniikassa itsestään selvyys.
Muutaman kerran olen joutunut yksin kyykätessäni kippaamaan tangon taakse.
Kertaakaan se ei ole jäänyt eteen eikä selkä pettänyt.
Voimatason suhde jalat / selkä.
Jos maksimiraudoilla ei pysty mielikuvassa hahmottamaan onnistunutta suoritusta niin parasta olla yrittämättä.
Kiitoksia. Kyse on siitä, että olen nostanut rautoja pikkuhiljaa ja nyt menee 140 kg muutama toisto ja 150 kg ykkönen. Tuo 150 kg on kuitenkin melkoinen mörkö kun siinä tekniikan on oltava niin täydellinen että se onnistuu.
Treenaamalla voitat pelkosi. Kun rauta on tullut tutuksi vastustajaksi, sitä ei pelkää eikä kunnioita, vaan käskee. Jos tuo 150kg on maksimisi ja olet siihen tyytyväinen, niin anna olla. Jos haluat isompia romuja, tsekkaa treenisi ja muuta sitä niin että ylität tuon ennemmin tai myöhemmin. Itse tein "kattoon" törmätessäni näin: otin pikkasen takasin, kymmenen viistoista kiloa, muutin treeniohjelmaa ja hilasin painoja taas eteenpäin. Kun olin sellaisessa kunnossa ettei asiasta ollut epäselvyyttä, "ylitin" rajan helposti ja ongelma katosi.
Kiitoksia. Olen asettanut itselleni tavoitteeksi 160 kg eikä siihen tunnu olevan lihasten puolelta esteitä. Jostain syystä 150 kg on tullut hirveäksi mörköpainoksi joka pelottaa jo etukäteen. Aikaisemmin tällaista ei ole tapahtunut ykkössuoritusten kanssa koskaan.
Tuo oli siis minun vastaukseni.
Vielä kysymys: voiko tangon ulkonäkö vaikuttaa? 20 kilon levyillä kasattuna 150 kg näyttää jo melkoiselta kun siinä on kolme limppua ja vähän hiluja päälle? Pitää kokeilla kasata painot seuraavaksi 50 kg levyillä ja 15 kg pikkulevyillä jotta ei näytä niin painavalta.
Ensiks toi 160kg. Jos olet kevytrakenteinen kaveri, niin tuo on jo ihan hyvä tulos. Jos olet riskimpi, niin homman pitäisi hoitua ajan kanssa. En tiedä onko enää mistään saatavissa, mutta Kivirannan voimanostokirjanen 80-luvun alkupuolelta oli ainakin mulle hyvä opas voimapuolella. Siinä oli hyvää juttua sarjoista, niiden pituuksista ja tauoista jne. ja pitää tänäkin päivänä aika pitkälle paikkansa. Psykologia vaikuttaa ilman muuta. Itselleni 170kg penkissä oli pitkään kummallinen kynnys, mutta kyllä sekin ylittyi sitten ajallaan eikä esim. 185 tuntunut läheskään niin vaikealta vaikka sitä absoluuttisesti oli. Toisten mielestä valtavat limppurivit ovat miehekkäitä ja antavat fiilistä, mutta itse olen sitä koulukuntaa jonka mielestä on parempi että paino on aina mahdollisimman lähellä keskipistettä. Tällä eliminoidaan keinuntaa jne. Toki on se henkinen puolikin. Kun tangossa on vaan parit limput, niin se ei näytä niin hurjalta kuin jos molemmissa päissä on pitkä jono kiekkoja. Olennaista on se, että treenaat oman tahtisi mukaan ja kuuntelet kroppaasi. Eli ei kannata vaatia mahdottomia silloin kun se ei onnistu, eikä yrittää samaa kuin kaveri. Kaveri voi olla vahvempi tai pikkuisen erilaisella dieetillä, joten ainoa kehityksesi mittari olet sinä itse. Itse ylität omat rajasi ja sitten jossain vaiheessa huomaat missä se seinä oikeasti on. Hyviä treenejä kuitenkin.
No miten olis aluks vaikka varmistusraudat..?
On toki jo käytössä.
kyykkiä maksimeillakin, siis oikeet kunnon varmistajat ketkä ei kaiva nenää ku toinen kyykkää. eihän toi pelko lähde ky kyykkäämällä, itsellä toi kyykky on se liike jossa uskaltaa tehdä vaikka kuinka ja perkeleesti, tuntuu siltä, että mitä enemmän lataa malmia tankoon ni sitä paremmalta se tuntuu, olen toki kyykkäillyt melkein 10v, joten tossa vuosien varrella se varmuus on tullut nostamiseen. kyykky lähemmäs 300kg. hommaat ne kamut tangon päihin ja rysäytät tangon täyteen rautaa ja nostat meneen ni kyllä ne apinat tippuu niskasta, muuta keinoo ei oo!
turvaraudat?
Turvaraudat on jo.
Paniikkihäiriökö se vaivaa? Yleensä ottaen pelko voitetaan kohtaamalla se, ainakin punttipuolella. 150 on vain 150, eikä sulle käy mitenkään, vaikka se jääkin alas.
Näinhän se onkin, mutta mun pääkoppa ei sitä vain suostu hyväksymään. Tiedän hyvin että ongelma on mun mielessä, mutta tuo hikoilu ja pelko iskee päälle vaikka kuinka katsoisi niitä turvarautoja ja sanoisi itselle että mitään ei tapahdu vaikka kaatuisi eteen.
Vähän riippuu onko tuo 150 maksimirauta vai sarjarauta. Jos kyseesä on maksimirauta, parhaiten auttaa aikaisemmin mainittu takaisinpäin vetäminen ja paremmin harjoitelleena yrittäminen.
Jos kyseessä on sarjarauta, voi koittaa myös menetelmää, jossa otatkin selvästi vähemmän toistoja kuin aikaisemmni ja menet sillä tavalla yli haamurajan. Muutaman onnistumisen 150 yläpuolella pitäisi auttaa saamaan pelko hallintaan.
Kiitos neuvoista. Kyse on nykyisestä maksimiraudasta. Aikaisempien maksimirautojen kanssa ei ole tällaista pääkoppaongelmaa ole koskaan ollut joten siksi ihmettelen. En halua tehdä ykkösiä millään puolikyykyillä joten painan kyykyn pohjaan asti ja jostain syystä tämän painon kanssa tuo hirvittää.
En tekisi syväkyykkyjä ollenkaan. Polvet joutuu turhan koville kovissa syväkyykyissä. Opettele oikea voimanostokyykky ja tee sitä. Moni jääkiekkoilija ja jalkapalloilija on rikkonut polvensa syväkyykyissä pomppuillessaan, kun on haettu sitä elastisuutta, nopeutta ja koko lihaksen mitan treeniä. Tämä on toki vain oma mielipiteeni. Tässäkin on monta koulukuntaa.
Et ole yksin mielipiteinesi.
Etukyykyn hain aina pohjajoustoilta.
Rinnalle oli hyvä kääntää perse lattiaa hipoen.
Joskus liputettiin kosketuksen vuoksi hylätyksi.
Varsinkin tempaus.
Ilman pohjapomppua en oikeastaan osannut kyykätäkään.
Silloin ei huomannut mitään mutta 15-vuotta myöhemmin meni toinen polvi puukotukseen.
Klonksuminen jäi.
Toinen klonksuu leikkaamattakin.
Huom!
En harrastanut voima- vaan olympianostoja enkä ollut edes hyvä.
82,5:ssä enkka 325kg, 100 100 125 yhden kerran.
kuin noi vajaat urheilija pyllistykset!! on huomattavasti kuluttavampaa polville se että pysäytetään polvet vajaaseen kulmaan ja siitä nostetaan kuin se että antaa kyykyn mennä niin alas ku menee ja sieltä polkaisee! sama asia ku teet penkkiä, jos jätät tangon sentin rinnasta ni on saatanasti raskaampaa ja kuluttavampaa nostaa niin.
Ei se syväkyykky ainakaan anatomisesti terveellisempi oo, mut voihan se joillekin sopia paremmin et pompitaan ku peppi pitkätossu peppu maassa. Mulle se ei sopinu, eikä niille joita mä aktiiviaikoinani tunsin. Mut jokainenhan treenaa oman kroppansa mukaan, eiks niin?
Kantsii erottaa myös syvä- ja pohjakyykky!
Pohjajoustoilta vai pysäyttäen.
Ei ollut haittaa aktiiviaikana mutta 15-vuoden jälkeen!
Tai ehkäpä vain mielikuvittelen omat polvenit?
Hiton huono tuuri tuttavienikin suhteen!
Eräälle on rustattu tekonivelet polviin.
Jospa hänkin mielikuvittelee?
Kukin tulkoon uskollaan autuaaksi!