yhtä paljon kuin nainen?
Siis jos mies pettänyt vaimoaan ja siten jättää kakkosen , koska ei kestä tilannetta. Vai onko muka miehet tunteettomia täysin?
Onnellinen liitto ei voi olla jos pettää siitä olen ihan varma.Itse sinkku ja aviossa olevan miehen kanssa suhde joka on ihan ok mulle.
Siis jos mies pettänyt vaimoaan ja siten jättää kakkosen , koska ei kestä tilannetta. Vai onko muka miehet tunteettomia täysin?
Onnellinen liitto ei voi olla jos pettää siitä olen ihan varma.Itse sinkku ja aviossa olevan miehen kanssa suhde joka on ihan ok mulle.
Vastaukset 31
Vanhimmat
ovat yhtä sekavia.Sinäkö sitten olet se onnellinen... niin varmaan tavallaan noista kirjoituksistasi päätellen. Ukkomies, jolla on todelliset tunteet ei pelehdi kakkosten kanssa.
kärsii. Olen mies ja petetty ja kärsin ja pirusti. Ja sulle sinkku ja toisen äijän varastaja lopeta toi touhus. sairasta touhua.
varastamaan ketään. Kaikki tapahtuu ihan molempien omasta tahdosta.
tästä asiasta, se on vaan elämää eikä ketään voi pakottaa toista pettämään. Mun mielestä on turha haukkua kakkosia, syy on molemmissa tai ei kummassakaan, tilaisuus vaan joskus tekee varkaan ja se on sitä elämää !
vaikka meillä kaikki ok. Minun kyllä pitäisi lopettaa suhde kakkoseen ehkä sen teenkin.
petät vaimoasi jos teillä on kaikki ok? Huom! Minä en kysele tätä ilkeyttäni, olen vain kiinnostunut tietämään mikä ajaa miehen pettämään vaimoaan jos avioliitossa on kaikki hyvin? Jos avioliitto toimii ja kaikki todellakin on hyvin, eihän silloin pitäisi olla tilaa kolmennelle osapuolelle. Tosin, ihmismielen toiminnat eivät mielestäni ole niin yksioikoisia. Me muut voimme vain arvailla ja spekuloida. Sen takia kysynkin sinulta oikeasti mikä ajaa pettämiseen?
Oma isäni petti äitiäni, mutta siihen oli ilmiselvä syy... kotona alituiseen natkuttava vaimo, joka käytti hyväkseen toisen tunteita. Hyppykäskyn tultua, jos et hypännyt... nukuit sohvalla.
eli kysymyksesi kuuluu, kärsiikö pettävä mies?
Jokainen normaalilla tunne elämällä varustettu ihminen (niin nainen kuin mieskin) kärsii siitä, että joutuu salailemaan ja muuntamaan totuutta. Silloin ei pysty olemaan vilpitön ja avoin, vaan on koko ajan kontrolloitava itseään, niin tunteitaan kuin ajatuksiaan ja tekojaan.
Tunteiden lohkominen ja oman minän pimittäminen sujuu toisilta paremmin. Ne jotka ovat jo pienestä pitäen oppineet "näyttelemään" eli elämään kulisseja. Toisilta huonommin, ristiriita repii pahemman kerran. Ei oikein koskaan voi olla oma itsensä. Missään ei ole hyvä olla, ja uusia tapoja paeta olotilaa tarvitaan. Niitä voivat olla päihteet, ylenmääräinen harrastaminen tai työnteko, ahdistuneisuus ja masennus.
Avioliiton onnellisuus on hämärä käsite, moni mies kuvaa onnelliseksi liittoaan joka on kohtuullisen hyvä. Eli ei välttämättä ole mitään isompia ongelmia, muita kuin hänen tarpeensa pettää.
Mutta jos kysyt kärsiikö mies pettämisestä, eli kun vaimo pettää, vastaus on KYLLÄ. Miehet kärsivät siitä enemmän kuin me naiset.
Karvasta totuutta kertovat naisiin kohdistuvat väkivaltatilastot. Enin osa vakaviin naisten pahoinpitelyistä ja henkirikoksista tapahtuu avioeron yhteydessä. Ennen tai jälkeen ja taustalla on että nainen on pettänyt, tai usko siitä, sekä uusi miesystävä.
niistä pahoinpitelyistä
jotka yleensä tapahtuu kotona ettei ole nainen pettänyt.
Tuskin mieskään, on vaan sairas mustasukkainen
mieli ja ainoa tapa kommunikoida sanojen loputtua
on nyrkki.
Suomessa kuolee käsittämättömän paöljon
naisia omien rakkaitten miestensä lyönteihin.
Suurin osa ei ole tehnyt muuta kun ns. mäkättänyt.
Naisten verbaalisuus vie meheltä siis
hermot.
Naisille riittää syyksi mäkätykseen
tressi rahoista ja väsymys lasten ja kodinhoidon
yksin hoitamisesta.
Perheväkivallan vuoksi kuolee vuosittain
enemmän ihmisiä kun liikenteessä.
Auttaisi jos niistä tresseistä puolin ja toisin
juteltais.
Miehellä varmasti ei ole siitä kiinni ettei ymmärtäisi vaimon väsymystä, on vaan henkisesti voimat pois kun on tressi myös perheen elättämisestä.
Joku ulkopuolinen perhe-apu keskusteluun olisi hyvä,
monille on vaan myrkkyä ajatella että joku ulkopuolinen sekaantuisi 'meidän perhe asioihin'.
Päästetään se paine liian suureksi.
Uskon että myös stressi kotona ajaa miehiä
ja naisia vieraiden syliin kun sielä ei
murheista puhuta.
Varmasti voi olla ulkopuolisia suhteita vaikka omaa puolisoa rakastetaankin ja tottakai molemmat siitä huonoa omaatuntoa kokee.
Mitä salaamiseen tulee niin sehän on kuin toinen luonto, minkä nuorena oppii sen vanhana taitaa! Joutuu muuntamaan totuutta ykköselle että myös kakkoselle.
Siinä olet oikeassa että useimmiten miehet kärsivät enemmän pettämisestä kuin naiset. Naisethan ovat siihen pitkän evoluution aikana tottuneet, ymmärtävät asian. Monelle miehelle se on maailmanloppua muistuttava tila kun muija ottaa penskat ja lähtee. Tai mitä pahinta joutuu itse lähtemään kodistaan. Jos siinä on vielä joku uusi mies kuvioissa on tunteet varmasti pinnassa.
Kaikkia ei vaimon lähtö pelota, lähtekööt, parempaa eivät kuitenkaan löydä. Fiksut ovat tehneet avioehdon, akka jää nuolemaan näppejään, menkööt kaupungin vuokrakasarmiin asumaan. Elatusmaksut saa, ei muuta.
Kyllä ne naiset rahan päälle ymmärtävät, useimmat ainakin. Kolmio Kontulassa ei kiinnosta, jäävät mielummin omakotitaloon hyvälle alueelle. Pitäähän naisen ajatella lapsiakin!
Jos puhutaan pahoinpitelyistä yleensä, tuo kertomasi pitää paikkansa. Mutta tuo, mistä kerroin, on kerätty rikosseuraamuksista, eli tapauksista joista on tullut tuomio.
Riskitilanteita ovat ne, joissa nainen hylkää miehensä. Usein sitä on edeltänyt juuri vaimon "vieraissa" käynti tai ainakin pelko sellaisesta. Eli nainen on voinut vaikka "rakastua" ja haluaa lähteä.
Miehille tämä on paha paikka. Menee nainen, lapset, koti ja oma maine. Ei edes se helpota tilannetta että mies itse on saattanut pettää. Miehestä tuntuu että ei ole enää mitään menetettävää ja silloin tehdään tuo peruuttamaton teko.
Perheväkivalta on oma lukunsa ja niistähän ei kaikkea tietoa saa. Tosin väkivalta altistaa myös vakavampaan tekoon. Naisten tekemät vakavat rikokset liittyvät taas tähän kuvioon.
Siinä erotessa pitää laittaa vaakakuppiin
se kolmio Kontulassa ja toiseen kuppiin vaikka
se juopottelevan örisevän valehtelevan ukon kuuntelu.
Kumpi on painavampi?
Kolmiossa ois kuitenkin oma rauha lasten kanssa,
ei raha ole kun mammonaa.
Nainen yleensä ajattelee ennen lapsia kun rahaa.
Se on luonnollista.
Itse häivyin en Kontulaan mutta vastaavaan
vuokrakasarmiin ja lapset mukana.
Isi jäi kotiin ihmettelemään miksi ei vaimo
ymmärrä hänen machomiehen ihanuuttaan.
Laset ei ole kärsineet erosta, huolen olen pitänyt
että hyvin on lasten asiat.
Yhdessä lasten kanssa tehtiin koti meidän mieleiseksi, ei siihen paljoa rahaa
tarvita.
Kirpputorit ja kierrätyskeskukset on täynnä
hyvää käyttökelposta tavaraa.
Tais jäädä isi nuolemaan niitä näppejä.
Elatusmaksujen lisäksi yh saa myös joka lapsesta
yh-lisän lapsilisän päälle ja vuokrakasarmissa sitä
asumistukea.
Käyn töissä ja ei siis eletä vain elareitten varassa.
Olen yksi esimerkki siitä kuinka voi pärjätä
ilman miehen tuomaa ns. turvaakin.
Nyt keskityn ystäviin ja lapsiin.
Lasten isä varmaan löytää omakotitaloonsa
uuden pyykkärin ja keittiöhenkilökunnan.
on sitten niistä joissa koitetaan
vielä sopia ja molemmat puolisot koittaa
keskustellen välttää tuomiota ja syytteitä.
Siis suurin osa kuitenkin ei ole omasta mielestään pettänyt ja taas mies sillä
epäilyllään itseään puolustaen koittaa selittää
miksi nyrkki heiluu.
Naisetkin kyllä nykyään tarttuu kättäpidempään.
Suurin osa on siis pelkkiä epäilyjä
pettämisestä.
Ei mitään todisteita teosta ja jos olisi todisteita luultavasti se mies olisi syytteessä sen miehen lyömisestä myös joka on vaimoa
hyvänä pitänyt.
että kun ollaan tekemisissä tällaisten asioiden kanssa, niin todisteina on vain kummankin tarina. Vakavat väkivaltarikokset ovat aina yleisen syytäjän alaisia, eikä niistä voi sopia. Silloin ei tutkita niin tarkkaan syitä jotka johtivat tilanteeseen vaan tilannetta itseään.
Samoin on ongelma, että kuinka moni väkivallalla uhattu uskaltaa kertoa koko totuuden? Kertoja voi kieltää itseltäänkin sen.
Osa miehistä tietysti käyttäytyy aggressiivisesti myös sitä toista miestä kohtaan. Usein se menee kuitenkin niin, että vaimo on ensisijainen kohde. Kuvio saattaa jatkua miehen itsemurhalla tai yrityksellä, vähintään itsetuhoisella käyttäytymisellä. Vasta sitten etsitään se kaveri. Tämän voit todeta vaikka niistä useista uutisista.
Miehet syyllistävät ensin naisen, vasta sitten sen toisen miehen - päinvastoin kuin naiset. Se mikä on merkillepantavaa, mies on voinut olla "kiltti", rauhallinen ja esimerkillinen ennen tekoaan. Kukaan ei ole odottanut häneltä sellaista käytöstä.
Kummallista että näistä pettämisen pimeistä puolista niin harva edes uskaltaa keskustella! Kuinka moni miettii näitä etukäteen?
kaikissa tapauksissa ja
vakavammissa tapauksissakin se vaikutaa.
Siis syyttäjä vaan sitten päättää
jättääkö syyttämättä vai syyttääkö.
Jos yhteisesti aviopari tai muu pari tekee sopimuksen, se vaikuttaa syyttäjän päätökseen ja tuomioon.
Ihan läheltä olen seurannut sopimisia joissa
mies on katunut ja vaimo on luopunut
vaatimuksestaan jolloin syyttäjä on vaatinut vain esim lievää sakkotuomiota.
että miehet uskovat naisten antavan anteeksi omien etuuksiensa vuoksi? Laskevatko miehet tämän varaan, että kun on talot ja pelit, yhteiset lapset ja sosiaalisesti hyvä asema, niin pettämisen jälkeenkin nainen jää. Lapsilla on siis hyvä kiristää näinkin päin?
Tämä kyllä selittäisi sen huolettomuuden ja aktiivisuuden, jota miehet osoittavat etsimällä niitä sivusuhteita. Riski ei siis ole sen isompi kuin se, että vaimo riitelee, mököttää ja kyttää jonkun aikaa?
Vaimo käsitetään siis pakollisen osiona perhettä, joka tekee "kodin" miehelle. Hän siis ei välttämättä ole se elämän keskipiste, rakastettu tai intohimon kohde? Pääasia on että arkielämä sujuu moitteetta ja sitten tarvittaessa etsitään se rakastajatar, joka on NAINEN?
Nämä salataan sitten naisilta? Ollaan jotenkin yläpuolella naisten "romanttisesta" maailmasta.
Miten paljon miehet tekevätkään itselleen pahaa kieltäessään omat todelliset tunteensa salailemalla ja peittämällä ja johtamalla harhaan. En ole vuosiin ihmetellyt miksi juuri keski-ikäiset miehet sairastuvat depressioihin, sydänvikoihin, verenpaineeseen tai alkoholismiin.
mutta se koskee vain lievää perheväkivaltaa. Murha, tappo, tapon yritys ja törkeä pahoinpitely (oli se kotona tai "pihalla" on aina syytäjän alaisia, niistä ei sovita.
Tapettu vaimo ei voisikaan mitään enää sopia.
Anteeksi mkun sekoilen asioissa.
Lain mukaan kuitenkin aina pitää olla mahdollisuus sopia riidat.
Tietusti tappo on eri tapon yrityskin on syyttäjän päätös onko ollut todella
yritys tahallisesti tappaa.
Tuskin kukaan sitä ainakaan poliisille sanoo että meinasin sen tappaa vaan puhuu vahingosta ja sillon siitä voi sopia jos toinenkin osapuoli on samaa mieltä.
Kaikista kamalimmalta tuntuu kun joskus kasvoista
näkee vaimolla ettei uskalla muutakun olla
halukas sopimaan.
että vaimo pettää. Vaan nimenomaan jos mies pettää vaimoaan kärsiikö hän siitä?
Usein tuntuu että miehillä tunteet jää sivuun kun heillä alkaa himot hyrräämään . eli he unohtavat aviovaimon tunteet ja sen kakkosen tunteet.
Väkivaltarikokset ovat aina syyteharkinnan alaisia. Niitä ei voi sopia.
on perheväkivaltarikosten kärkimaita, valitettavasti. Kuitenkin perheväkivallan seurauksena kuolee lähes yhtä paljon miehiä kuin naisia. Kun nainen tappaa miehensä, hän usein on ollut itse perheväkivallan uhri jo pitkään.
Itse jättäisin miehen ensimmäisestä lyönnistä. Mielestäni on mahdotonta sanoa:
"...kuolee käsittämättömän paöljon
naisia omien rakkaitten miestensä lyönteihin"
Ihminen, joka pahoinpitelee, lyö, EI todellakaan rakasta. Pahoinpitelijän mukaan syy hänen väkivaltaisuutensa on AINA jossain muualla kuin hänessä itsessään. Ja juuri hänessä itsessään se syy on.
eron yhteydessä on se, että mies on osoittautunut mustasukkaiseksi, holhoavaksi, omistushaluiseksi, väkivaltaiseksi jo avioliiton aikana. Ihminen, joka osaa käsitellä tunteitaan normaalisti, osaa tehdä niin myös kriisitilanteissa.
ei tarkota ettei tuomiota siitä tulisi.
Jos ihmiset siis uhri ja tekijä
haluavat sopia siihen on lain suojaama oikeius.
Tästä olen sitten ihan varma kun olen ollut
paikalla kun on syytetty pyytänyt anteeksi ja uhri on tietysti myös ollut paikalla.
Sovitteluista menee aina tieto syyttäjälle ja se voidaan katsoa lieventävän tuomiota.
ehkä sana käsittämätön oli sitten liikaa
kun naisia kuitenkin kuolee kotona
väkivallan vuoksi n.30 joka vuosi.
Miehiäkin pahoinpidellään hengiltä,
mutta enimmäkseen kaduilla.
En osaa ajatella kumpi on sitten merkittävämpää.
Kodin pitäisi olla turvapaikka kaikille.
luin, että nimenomaan perheväkivallan seurauksena kuolee vuosittain siinä 50 naista ja 50 miestä. Tieto ei kyllä ollut viime vuodelta.
Ihmettelen sitä mitä ihmiset oikein tällaisilta väkivaltaisilta suhteiltaan saavat/odottavat. Mikä tekee sen niin tarpeelliseksi, että siinä pysytään, vaikka henki on uhattuna? Rakkautta se ei ole ainakaan. Pelkoa ja riippuvuutta mieluummin.
Siis mitä sovitaan? Jos rikoksesta nostetaan syyte (se voidaan nostaa, vaikkei uhri haluaisi), siitä joko tulee tuomio tai sitten ei. Mikään ei tietenkään koskaan estä syyllistä pyytämästä anteeksi. Mutta korvausasiat ovat sellaisia, joiden kanssa on oltava tarkkana. Hyvin usein syytetty on varaton. Jos hän haluaa pyytää anteeksi JA sopia jotain naurettavan pieniä korvauksia aiheuttamastaan haitasta tai vammasta, niin se ei käy. Mikäli taas syytetty on hyvin varakas ja haluaa sopia tai "ostaa" itsensä vapaaksi, niin se taas jossain tapauksessa käy. Raha ratkaisee....
Sovittelun tarkotus on
uhrin ja rikoksen tekijän kohtaaminen,
ei tuomion välttäminen tai ostaminenitsensä vapaaksi on varmaan ihan eri tapahtuma.
Rikos tapauksissa syyttäjä päättää vaikuttaako
se rikoksen tekijän ja uhrin kohtaaminen sillon
kun on yleisensyyttäjän alaisesta rikoksesta kyse.
On varmasti kummallekkin ihan psyykkisesti
mieleenpainuvaa istua kasvotusten sellasen jäljeen.
Vaikuttaa molempiin siis rikoksen tekijään ja
uhriin.
Ei tietenkään kukaan estä pyytämästä anteeksi,
mutta se kohtaaminen voi olla vaikea järjestää.
Raha ei tässä tapauksessa ratkase.
Uhri saa mahdollisuuden katsoa tekijää
turvallisesti silmiin. Ei tarvii pelätä siis
kohtaamista, tämä on psyykkisesti tärkeetä.
Rikoksen tekijä voi kertoa mikä
oli mielessä kun vaikka löi ja kertoa katuuko tekoaan.
Niistä ei keskusteluja nauhoteta tai kirjata
kaikkea paperille eikä sielä
syytetä että kun teit näin tai noin oletkin itse syyllinen.
Sovittelu on maksuton palvelu siis
varattomallakin siihen on mahdollisuus.
Alunperin on alettu sovittelemaan
nuorten rikoksia.
Nykysin kaikilla on jo tähän oikeus ja
sovittelun jälkeen menee poliisille
ja syyttäjälle tieto että on tapahtunut
sovittelu ja uhri on mahdollisesti
ymmärtänyt tekonsa vakavuuden.
Sitten voi syyttäjä tehdä päätelmänsä
syyttääkö vai eikö?
Ei sielä pöydän yli rahasummia rikaskaan
ojentele.
Ei se oo tarkotus vaan tarkotus on esim että tekijä näkee mitä on saanut aikaan
ja se vaikuttaa aina tekijän psyykkeen.
Se tilanne on kyllä kaikkea muutakun naurettava.
Ei miehen aina tarvitse osoittautua erityisen väkivaltaiseksi.
Muutama tarina, joissa kumpaakin miestä kuvattiin rauhallisiksi ja leppoisiksi. Edes juovuksissa eivät rähisseet.
Avioliittoa takana pitempään (n.20v), miehen ikä (terveys) ja alkoholinkäyttö johtivat siihen ettei oikein ottanut enää eteen. Tästä turhautuneena nainen hankki rakastajan. Sitten eräänä iltana otettiin yhdessä kaljaa ja vaimo kertoi rakastajastaan. Mitään pahempaa riitaa ei syntynyt, vähän sanailua ja vaimo meni nukkumaan. Mies märehti aikansa sohvalla, haki komerosta retkikirveen ja löi teräpäällä vaimoaan otsaan. Lähti juopottelemaan kaverin luo, osti lisää viinaa ja meni kotiinsa harkiten itsemurhaa. Rohkeus ei riittänyt ja mies käveli poliisille tunnustamaan.
Pari oli eronnut mutta ero ei ollut erityisen riitaisa. Nainen oli löytänyt uuden miehen ja muutti välittömästi hänen luokseen. Ex sai tavata lapsiaan joka toinen viikonloppu. Eräs kerta kun mies tuli tapaamaan lapsiaan, nainen kertoi lasten olevan mummolassa. Samalla mies havaitsi naisen olevan raskaana ja tuli ilmi että raskaus oli alkanut jo avioliiton aikana ja uusi mies oli isä. Mies meni autolleen ja haki kiväärin jolla ampui naisen pihamaalle. Jäi odottamaan poliisia paikalle.
Näitä tapauksia jouduin seuraamaan sivusta. Kukaan ei olisi voinut aavistaa etukäteen mitään. Eikä kukaan osaa sanoa osaako käsitellä äärimmäisiä tunteitaan kun vasta sitten kun ne sattuvat omalle kohdalle, "vintti" vain pimenee.
Sen verran edelliseen keskusteluun, että kun rikoksesta on vähimmäisrangaistuksena vankilatuomio, niin sitä ei juuri voi sovitella. Tuomion toki voi saada ehdollisena, mutta painavin syin. Sellaisen ruumiinvamman tuottaminen josta seuraa pysyvä vammautuminen, on törkeä. Ne jotka paranee nopeasti, ovat lieviä. Se joka on hakattu lopuksi ikää vaikka pyörätuoliin, tuskin haluaa mitään sovittelua!
Sovitteluun on
kuitenkin mahdollisuus kaikilla.
Esim pariskunta, miehellä
ns.joskus hiukan päreet palaa ja
kotonakin aina pyytelee aneeksi
vaimoltaan mutta kun nyt tuli lyötyä
niin että vaimo vietiin ambulanssilla
sairaalaan ja sieltä
hän uskalsi vain turvakotiin lähteä.
Ei uskaltanut omaa niestään nähdä.
Tämä on muuten oikeasti sattunut
ja ollut sovittelussa.
Se tilanne sielä sovittelussa on
helpompi kun ei tarvi naisen tai uhrin olla
yksin.
Siel ei haeta syyllistä miksi mies löi,
vaan jutellaan ihan miten selvitetään
jatkossa pärjäämistä.
Pidän melko pysyvänä vammana jatkuvaa
pelkotilaa ja unettomuutta kun ei ole varma
herääkö sieltä enää. Katkenneet hampaat ja
mustelmat ja ruhjeet on eri asia.
Ei sinne tosiaan ketään laahata väkisin sovitteluun sehän on vapaaehtonen, mutta
molempien sinne pitää haluta. Mahdollisuus
kerrotaan kuitenkin ja se
että se voi ei kuitenkaan välttämättä
vaikuttaa tuomioon.
Kyllä sielä huomaa sen miehen ilmeistä
että se on jo melkein rangaistus kun kasvotusten istuu mustelmaisen pikkuvaimonsa kanssa.
Sielä on mukana puolueeton henkilö siis
sovittelija.
Paikka jossa sovitellaan on myös kodin ulkopuolella.
Ihmeen paljon kylmimpäänkin naistenhakkaajaan
se tilanne vaikuttaa ja toivottavasti myös
vaikuttaa niin ettei ole enää
niin helppoa lyödä.
Tässä tapauksessa josta puhuin vaimo lupasi kotiin tulla takasin jos mies menee
hoitoon ja koittaa parantaa omaa
mustasukkasuuttansa esim terapiassa.
Tällä miehellä oli myös maine tärkeä
varsin hyvällä pallilla istuva
ja hyvin koulutettu siis.
Onhan noita kauhutarinoita, mutta onneksi suurimmalla osalla ihmisistä on järki päässä. Itse olen "seurannut" vain hyvänlaatuisia eroja. Uskottomuuteenkin on osattu suhtautua oikein, ilman rähinöitä.
Tämä esimerkki josta puhuin
ei johtanut eroon.
Siksihän siinä vaimo pyysi miheltään
että hakisi apua terapiasta ja
että kävisivät juttelemassa ulkopuolisen henkilön luona.
Voisi melkein sanoa että onnellinen
loppu sille tarinalle.
hyvä, että tuodaan julki onnellisiakin tarinoita. Kaikkihan lähtee itsestä. Toista ei voi pakottaa olemaan suhteessa, joka ei häntä tyydytä. Jos älyää ajoissa kuunnella mikä kumppanin mielestä suhteessa mättää ja tehdä kuten hän toivoo, niin siitä aukenee yleensä itsellekin parempi elämä.