Kesäkylällä kun lähtee baariin niin kyllä joutuu mielenkiintoisiin tilanteisiin. Samoilla maisemilla pyörinyt hra Äkkirikas tai muu autoharrastaja sattui samalle tiskille ja jopa kääntyi puhe autoiluun. Kertoilin hälle, että meikäläisen Suzuki Jimny on ihan melkoinen menemään maastossa, vaikken mistään off roadista ole sen enempää kiinnostunut kun noita koneita on maalainen saanut ajaa ihan töikseen.
No tämäpä hummeripoika siihen, että se se keskikoon hummeri vasta on jotain. Niin kuin tosimies ainakin.
Sovittiin ajettavaksi jopa metsätaival kahden metsäautotien kääntöpaikan välillä, matkaa noin kilometri, toinen valitsee puolet reitistä ja toinen sitten. No suskassahan on vähemmän hienouksia kuten puuttuvia lukkoja yms, mutta ajattelin maastoajokokemuksen tasoittavan tilannetta.
Siis metsään. Ensimmäinen koitos on pääsy tieltä metsän puolelle, oivoi, hummerin matka on katketa alkuunsa kun lyhyt peräylitys on silti melkein liian pitkä ja pyrstö raapii pahasti ojan reunan karkeaa soraa. Matka jatkui hitaasti kun odottelin paksukaisen vekslaamista puiden välissä, eihän se nyt sovi. Maavarassa on muutaman sentin ero, mutta käytännössä ero on mitätön H2:n suurten pyörävälien takia eli Jimny väistää pyörälinjan alle jäävät mättäät ja kivet yhtä hyvin. Pyörien joustot ovat molemmissa mahtavat. Lukottomalle tekee eniten haittaa pari kiveä ja liukkaat puunjuuret, mutta tämä on juuri se kohta jossa kokemus tasoittaa tekniikan.
Toisella puoliskolla toivon, että polttaisin tupakkaa, siihen kun on aikaa. Hummeri nyt vaan näyttää olevan liian iso ja kankea maastoon.
Lopullinen pesäero tulee viimeisen sadan metrin matkalla: möhkäle tarttuu kuin täi tervaan kun kohdalle tulee niittymäinen kosteikko. Eihän se ole ihme kun painoa on yli 3,5 kertaa kuin toisella, mutta pyöräkoko eroaa paljon vähemmän.
Onneksi oli kaveri lopulta huumorimies ja ihmetteli vain kovasti keskikokoisen traktorin vetovoimaa; "menee vaan ja hummeri vaijerissa perässä".
Ei päässyt köyhä kyykkyyn.
No tämäpä hummeripoika siihen, että se se keskikoon hummeri vasta on jotain. Niin kuin tosimies ainakin.
Sovittiin ajettavaksi jopa metsätaival kahden metsäautotien kääntöpaikan välillä, matkaa noin kilometri, toinen valitsee puolet reitistä ja toinen sitten. No suskassahan on vähemmän hienouksia kuten puuttuvia lukkoja yms, mutta ajattelin maastoajokokemuksen tasoittavan tilannetta.
Siis metsään. Ensimmäinen koitos on pääsy tieltä metsän puolelle, oivoi, hummerin matka on katketa alkuunsa kun lyhyt peräylitys on silti melkein liian pitkä ja pyrstö raapii pahasti ojan reunan karkeaa soraa. Matka jatkui hitaasti kun odottelin paksukaisen vekslaamista puiden välissä, eihän se nyt sovi. Maavarassa on muutaman sentin ero, mutta käytännössä ero on mitätön H2:n suurten pyörävälien takia eli Jimny väistää pyörälinjan alle jäävät mättäät ja kivet yhtä hyvin. Pyörien joustot ovat molemmissa mahtavat. Lukottomalle tekee eniten haittaa pari kiveä ja liukkaat puunjuuret, mutta tämä on juuri se kohta jossa kokemus tasoittaa tekniikan.
Toisella puoliskolla toivon, että polttaisin tupakkaa, siihen kun on aikaa. Hummeri nyt vaan näyttää olevan liian iso ja kankea maastoon.
Lopullinen pesäero tulee viimeisen sadan metrin matkalla: möhkäle tarttuu kuin täi tervaan kun kohdalle tulee niittymäinen kosteikko. Eihän se ole ihme kun painoa on yli 3,5 kertaa kuin toisella, mutta pyöräkoko eroaa paljon vähemmän.
Onneksi oli kaveri lopulta huumorimies ja ihmetteli vain kovasti keskikokoisen traktorin vetovoimaa; "menee vaan ja hummeri vaijerissa perässä".
Ei päässyt köyhä kyykkyyn.
Vastaukset 2
Vanhimmat
hienoa kun vielä huumor mielessä asijoeta ratkotaa, sitte vaa sauna lämmitä ja sitte ne ajot vasta alakaakki...
Peukut!
Jimny on vaan aikas hyvä auto!
Hieno kirjoitus!