Olen ollut yhdessä avopuolisoni kanssa jo jonkin aikaa. Ongelmana on molempien aloitekyvyttömyys. Itse siivoan usein, tiskaan astiat yms. mutta avokkini istuu vain koneella eikä auta minua millään tavalla, vaikka asiasta ollaan kyllä puhuttu. Avokkini aloitekyvyttömyys talouden kunnossapidossa tekee minut katkeraksi ja jollain tavalla aina kostan hänelle tästä murjottamalla ja välinpitämättömyydellä.
En jaksa olla aina nalkuttava akka, joka joka kerta huomauttelee siivoomiseen liittyvistä asioista. Olen siis ruvennut käyttäytymään todella lapsellisesti. Vaikka tiedän, ettei murjottaminen ja mykkäkoulun pitäminen auta mitään, silti se tulee jotenkin alitajuisesti vaikken sitä haluaisikaan.
Kommunikointia olemme yrittäneet pitää yllä, mutta jos ei mene asiat perille niin ei mene. Joten olen siis luovuttanut.
En jaksa olla aina nalkuttava akka, joka joka kerta huomauttelee siivoomiseen liittyvistä asioista. Olen siis ruvennut käyttäytymään todella lapsellisesti. Vaikka tiedän, ettei murjottaminen ja mykkäkoulun pitäminen auta mitään, silti se tulee jotenkin alitajuisesti vaikken sitä haluaisikaan.
Kommunikointia olemme yrittäneet pitää yllä, mutta jos ei mene asiat perille niin ei mene. Joten olen siis luovuttanut.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Miehet on sellasia että niille pitää oikeasti sanoa että tiskaa tiskit, imuroi, käy laittamassa pyykit kuivumaan ym selkeästi ja ytimekkäästi kuin koiralle. Ja päälle makupala jotta mies tietää hyötyvänsä siitä kun tekee niin kuin käsketään.
Naiset taas odottaa että mies tajuaisi tiskata jos tiskit lojuu altaassa mutta ei ne tajua vaan se pitää erikseen sanoa. Sillain asiat toimisi eikä tarvisi mökötellä eikä nalkuttaa. Sanoa vain. Ei pyytää. Eikä hyväksyä kohta vastausta vaan silloin pitää ehkä sanoa ole niin kiltti ja tiskaa kulti nyt heti.
Älä siis huomauttele vaan käske.
No, sillon ku teet jotain, nii pyydä hänet mukaan. Ei hän muuten oikeesti tiiä, mistä hitosta kiukuttelet, koska hän ei välttämättä edes huomaa että siivoat ym!! Eli pyydä mukaan, siinä hän tietää että nyt pitäis osallistua. Tietysti jos hän maksaa esim enemmän kuluja, niin sitten tietysti sulla on enemmän kotihommiakin.
olet. jos kaksi AIKUISTA ihmistä asuu yhdessä ja molemmat käyvät töissä, niin kotityöt jaetaan puoliksi.
olet asiasta hänelle puhunut... tuloksetta. koen että joko älyssä on vika tai sitten pitää sinua vanhempanaan. kumpikaan ei ole hyvä vaihtoehto.
en jaksaisi itse lähteä sanomaan itsestään selvästä asiasta sataa kertaa... joten häipyisin.
Koska tällä hetkellä avomieheni on meistä se, joka käy töissä, minä pääasiassa huolehdin tiskeistä, imuroinnista, pyykinpesusta, pölynpyyhdinnästä, koiran hoidosta jne..
Mutta kultani on silti niin kultainen, että tiskaa silloin kun hänellä on sopiva rakonen siihen, tai myös vaihtoehtoisesti tarttuu imuriin ja innostaa minuakin siivoamaan, jos joskus laiskottaa =)
On totta, että minäkin nurisen joskus enkä ota huomioon sitä, etteivät MIEHET TULE VAIN YKSINKERTAISESTI AJATELLEEKSI.
Eli aloitan mykkäkoulun ja välinpitämättömyyden jos toinen ei tajua jotain tai ei ole edes sattunut kuulemaan, sen sijaan että ystävällisesti siitä huomauttaisin/kysyisin tai uudelleen ehdottaisin/sanoisin.
Pojat on poikia, mut pojat ei osaa poikia.
Tytöt osaa poikia, muttei ilman poikia.
kanssasi samaa mieltä
kuin mikään muu? Munkin avokki istuu istumasta päästyään vaikka koko päivän koneella, tai vaihtoehtosesti kattoo telkkaria, silti hän kyllä tekee kotitöitä ja käy vielä töissä.
Ois välillä kiva tehdä jotain yhdessä ja ihan keskustella asioista, mutta ei, ei lähdetä uimaan, lenkille jne, kun miestä ei kiinnosta. Olen kyllä yrittäny monia monia kertoja.
Toinen ongelma on, että mies kyllä kuuntelee, mutta ei puhu mitään, siis juurikaan, saan puhua itsekseni kuin seinälle, minun pitää erikseen aina kysyä kommenttia.
Meillä on miekkoseni kanssa ollut samanlaisia ongelmia ja on osittain vieläkin, mutta nyt käsittelemme ne eri tavalla. Olemme siis käyneet parisuhdekurssin, jossa opin itsestäni, miehestäni ja suhteestamme hyvin paljon!
Opin, että kaiken ei tarvitse tapahtua nyt-heti-tässä-mieluiten eilen. Kun PYYDÄN kumppaniani viemään astiat pois olohuoneesta, minun tulee luottaa siihen, että niin tapahtuu. Ja tämä asia saattaa tapahtua todellakin vasta huomenna, vaikka siitä sanon tänä aamuna. Miehillä ja naisilla on siis erilainen aikakäsite (tai jostain tollasesta siellä kurssilla puhuttiin), joka tulee vain hyväksyä. Itse olen nyt tehnyt niin, että kun olen pyytänyt jotain, odotan ainakin huomiseen asti ja sitten vasta sanon asiasta: "Kulta, pyysin sua eilen viemään noi astiat tosta, etkä vienyt, niin voisitko nyt viedä ne?" Toisaalta, ton "...etkä vienyt..." kohdan voisi jättää sanomatta ja vain pyytää häntä nyt tekemään asia.
Lisäksi siivousasia oli meille melkein ylitsepääsemätön, itse kun tein lähes kaikki kotityöt... Kurssilla tajusin, että jos minun mielestäni kotona tarttee siivota neljä kertaa viikossa tai imuroida joka päivä,niin se ei tarkoita että mieheni on samaa mieltä tai että minun tarttisi pakottaa hänet siihen! On yksinkertaisesti MINUN OMA ASIANI, jos MINUN MIELESTÄNI kotona on sotkuista. Miehet eivät näe sotkua samalla tavalla ja opin miehestäni sen, että hän todella on sitä mieltä, että jos tänään imuroidaan, niin ei heti ylihuomenna tartte taas imuroida ja olla tekemässä suursiivousta. Eli asia on MINUN päänvaivani, niin tyhmältä ja loukkaavalta kuin se periaatteessa kuulostaakin, mutta näin se on... Opetelkaa tekemään kompromisseja: Pyydät mieheltäsi, että voisitteko tänään yhdessä siivota. Jos hän vastaa ei/ehdottaa, että mieluummin huomenna, älä räjähdä hänelle vaan muista aikakäsitys ja vastaa räjähtämisen sijaan, että sopiihan se. Kompromissien tekeminen on auttanut minua ja miekkostani eteenpäin ongelmissamme...
Saimme tämän näköisen paperin kurssilta:
Mitä voisi tehdä yhdessä kumppanin kanssa tai häntä varten (ELI NYT NIITÄ IDIKSIÄ YHTEISELLE PARISUHDEAJALLE!!!):
1. Selvitä, mikä on kumppanisi suosikkiromaani ja lue se.
2. Tilaa kumppanillesi jokin tavara, josta hän pitää.
3. Menkää viininmaistajaisiin.
4. Valmista seksikäs ääninauha vain kumppaniasi varten.
5. Selvitä, mistä näytelmästä kumppanisi pitää ja käykää katsomassa se.
6. Opiskelkaa yhdessä uutta kieltä tai tehkää matka maahan, jossa voitte käyttää kielitaitoanne.
7. Menkää yhdessä seuratanssikurssille.
8. Hanki liput mielenkiintoiseen konserttiin.
9. Osta kumppanillesi kotiin jotain erityistä (esim. kukkia).
10. Suunnittele yhteinen risteily.
11. Suunnittele treffit kumppanisi kanssa.
12. Suunnittele viikonloppuloma.
13. Vuokraa jokin erityinen video ja katsokaa se yhdessä.
14. Etsi tai kirjoita runo, joka ilmaisee aitoa arvostusta kumppaniasi kohtaan.
15. Suunnitele yllätysjuhlat kumppanillesi.
16. Suunnittele jokin tapa tehdä kotianne viihtyisämmäksi.
17. Valmista yllätysaamiainen.
18. Kirjoita rakkauskirje ja postita se kumppanillesi.
19. Mene ostamaan kumppanillesi jokin vaate, jossa haluaisit nähdä hänet.
20. Menkää ulos syömään ja suunnitele kysymyksiä, joilla voit selvittää, mikä on kumppanisi elämäntilanne.
21. Hätä kotiin eri paikkoihin pieniä lappusia, joissa on hellyydenosoituksia ja aitoa arvostusta.
Toissa nyt muutamia, mitä voi yhdessä tai kumppania varten tehdä... Ja tarkoitukseni ei ole loukata naisia/miehiä tällä viestillä, vaan kertoa asioita, jotka itse olen kuullut. Itseäni loukkasi, kun kurssinohjaaja minulle sanoi, että se on sinun ongelmasi, jos haluat siivota niin usein, sinun ei tartte silti pakottaa miestäsi tekemään niin. Asiaa ajateltuani, tajusin kyllä, mitä hän sillä tarkoitti... :)
Yksi idea yhteiselle ajalle on "ideaboksi", eli molemmat kirjoittavat lapuille yhteistä tekemistä ja ne laitetaan johonkin kippoon, josta voidaan sitten nostaa lappunen, jotta yhteinen aika ei mene miettiessä, mitä tekisitte. Ja meille todella sanottiin kurssilla, että jos tuntuu, että yhteistä aikaa ei muuten löydy, niin ottakaa kalenteri ja katsokaa sekä sopikaa päiviä, miloin vietätte yhteistä parisuhdeaikaa (parisuhdeajalla tarkoitan nimenomaan aikaa TEILLE KAHDELLE). Joillain se voi olla kerran päivässä tunti, joillain kerran kuukaudessa yksi yhteinen viikonloppu tms. :)
Ja käyttäkää niitä kompromisseja huomioiden kuitenkin se, että parisuhteesa on myös ikuisia ristiriitoja, joista ei päästä yli, ali eikä ympäri. Silloin asia on vain hyäksyttävä ja sen asian kanssa elettävä turhia mukisematta. :)
Annan vielä yhden esimerkin kompromissista: Työpäivien jälkeen meitä molempia ärsytti, kun toinen alkoi heti kyselemään, miten pvä meni (tuokin kysymys on muuten kumppanin huomioimista ja tärkeä kysmys, vaikka vastaus olisikin että ok.!!!) jnejne. Sovimme sitten, että työpäivän jälkeen tulee olla omaa aikaa puoli tuntia, jolloin molemmat saavat olla omissa oloissaan ja vaikka toinen olisi päässyt aikasemmin kotiin, hän antaa silti toiselle sen oman puolituntisen. Toki sitä nyt sanotaan heippa kun tullaan kotiin ja voi pusun antaa, mutta sitten lepohetki. Ja meillä tämä toimii niin, että puolituntisen jälkeen kysytään miten pvä meni. Jos toisesta tuntuu, että tarvitsee vielä hetken omaa aikaa, hän kertoo, että kuule, antasitko vielä vartin omaa aikaa ja toinen ei saa suuttua. :) Ja näin homma etenee...
Toivottavasti saatte jotain irti tästä tekstistä. :)
Meillä ollaan jotakuinkin samassa jamassa. Ymmärrän, että poikaystäväni on ihan tyytyväinen lian keskellä, mutta toisaalta hänen välinpitämättömyys on jo sitä luokkaa (viimeisetkin astiat ovat pinttymässä hänen pöydällään), että hän tekee arjesta minulle raskaampaa kuin sen tarvitsisi olla. Toisaalta mä mahdollistan sen kun en jaksa viikkoa tai kahta odotella, että voin käyttää lautasia.
On ihan ymmärrettävää vaan murjottaa ja pitää mykkäkoulua, kun tuntuu epätoivoiselta ja epäreilulta, eikä toinen vain välitä. Ei kenenkään tarvitse kestää epäreilua kohtelua.
Mutta mä en ole vielä luovuttanut, koska tiedän, että hän on masentunut ja uskon, että hän on jotenkin tuudittautunut omaan pikkumaailmaan, jossa hän hakee välitöntä mielihyvää pelaamisesta, kun ei jostain syystä itse näe, että sitä voi saada muualtakin. Uskon, että tästä vielä yhdessä selvitään, minä yritän kaikkeni saadakseni hänet puhumaan ja innostumaan muustakin kuin koneella olosta. En usko, että hänkään toivoisi KOKO elämänsä olevan vain tietokoneella istumista, luulen, että hänkin haluaa oppia monia asioita ja harrastaa esim. liikuntaa. Olen itsekin ollut masentunut maatessani sängyn pohjalla parikin vuotta, toivoen etten enää koskaan heräisi. Olin silloin aivan yksin. Samalla elättelin toivoa, että ehkä joku voisi kuitenkin vielä auttaa mua.
Jos poikaystäväni nyt innostuisi muustakin elämässä, luulen, että silloin hänellekin siivous on vain pieni osa arkea, joka nyt vaan tehdään, että voidaan tehdä sitten kivempia asioita. Ehkä kuulostan täydeltä höperöltä, mutta en vielä ole yrittänyt kaikkea. Aion vaatia häneltä aikaa ja tietokoneettomia päiviä, että voidaan tehdä enemmän yhdessä jotain. Nalkuttamisen sijasta voisin vaikka yllättäen ostaa tortilla-juttuja ja vuokrata molempia kiinnostavan leffan.
Vaikka eroaisimmekin lopulta, haluaisin ennen sitä sanoa aivan kaiken suoraan, kaiken mistä haaveilin meille tapahtuvan, mitä ihmettelin, mutten ymmärtänyt. Kinuaisin häneltä vastauksia.
Anteeksi, tästä tuli vaan nyt mun omaa monologia... En tiedä, mitä kaikkea ajattelet avokistasi. Minä näen poikaystävässäni paljon hyvää, mikä on vaan nyt jotenkin piilossa.
Joka tapauksessa toivon, että löydätte yhdessä hyvän ratkaisun.