Hei!
Ei ole usein tullut kirjoiteltua tällaisille palstoille, mutta nyt on pakko avautua jonnekin... Olen 27 -vuotias nainen, noin vuoden sinkkuna seikkaillut.
Reilu pari kuukautta sitten tutustuin kolmekymppiseen mieheen. Aluksi olimme ihan kaveripohjalla, mutta sitten kävikin niin, että ihastuimme toisiimme. Uusien tunteiden mukana on tullut kuitenkin myös epävarmuutta ja epäilyksiä.
Epäilyksiä toisen osapuolen tunteiden aitoudesta aiheuttaa etenkin hänen ex-tyttöystävänsä. Mies oli eronnut aivan hiljattain exästään ennen kuin tapasi minut. Hänen mukaansa suhde päättyi siihen, etteivät he enää rakastaneet toisiaan. Tässä kuviossa minua häiritsee kuitenkin se, että mies ja tämä hänen exänsä ovat edelleen hyviä kavereita. Heillä on paljon myös yhteisiä ystäviä ja he käyvät joukolla mm. baareissa. Minua ei näille reissuille ole pyydetty mukaan ja se ruokkii epäilyksiäni miehen ihastumisen aitoudesta.
Kun olemme kahden mies suorastaan palvoo minua ja toistelee kuinka ihana olen ja miten voimakkaasti hän on ihastunut. Mielessä kuitenkin jäytää ikävästi, kun hän mainitsee exänsä, oli asiayhteys sitten mikä tahansa. Ymmärrän, että pitkästä suhteesta toipuminen ottaa aikansa eikä sitä toista osapuolta voi noin vain heittää elämästään ulos. Itsellänikin on takana pitkä suhde, jonka selvittelemiseen meni aikaa.
On kuitenkin ahdistavaa, kun tuntuu, että tällä miehellä ja hänen exällään on niin paljon yhteistä. Sellaista yhteistä mikä tosiaan yhdistää; samat harrastukset, saman alan työt jne. En tiedä onko juuri "erilaisuuteni" syy, miksi minut on jätetty ulkopuolelle "mieheni" kaveriporukasta. Mielestäni ulkonäköni ei ainakaan anna siihen mitään syytä, päinvastoin (tarkoitan, että kyllä minut "kehtaa" mukaansa ottaa). Lisäksi olen sosiaalinen, keskustelutaitoinen, ihan fiksu ja hauskakin. En ymmärrä miksi minä en siihen seuraan kuitenkaan kelpaa? Toisaalta tuntuu todella typerältä ottaa tästä asiasta niin kamalaa stressiä, kun kuitenkin "juttumme" on ihan alussa.
Mutta häiritsee se silti! Haluaisin nauttia yhteisistä hetkistämme, ihastumisen huumasta jne., mutta vaikeaa se alkaa olla.
Olen mieheltä suoraan kysynyt, että onko hän muka valmis jo uuteen suhteeseen. Minulle hän on väittänyt olevansa. Mitä tässä pitäisi tehdä? Pistää koko jutulle piste ja yrittää unohtaa mies, vai vain odottaa ja katsoa mitä tuleman pitää? Onko kenelläkään vastaavasta tilanteesta kokemusta?
Ei ole usein tullut kirjoiteltua tällaisille palstoille, mutta nyt on pakko avautua jonnekin... Olen 27 -vuotias nainen, noin vuoden sinkkuna seikkaillut.
Reilu pari kuukautta sitten tutustuin kolmekymppiseen mieheen. Aluksi olimme ihan kaveripohjalla, mutta sitten kävikin niin, että ihastuimme toisiimme. Uusien tunteiden mukana on tullut kuitenkin myös epävarmuutta ja epäilyksiä.
Epäilyksiä toisen osapuolen tunteiden aitoudesta aiheuttaa etenkin hänen ex-tyttöystävänsä. Mies oli eronnut aivan hiljattain exästään ennen kuin tapasi minut. Hänen mukaansa suhde päättyi siihen, etteivät he enää rakastaneet toisiaan. Tässä kuviossa minua häiritsee kuitenkin se, että mies ja tämä hänen exänsä ovat edelleen hyviä kavereita. Heillä on paljon myös yhteisiä ystäviä ja he käyvät joukolla mm. baareissa. Minua ei näille reissuille ole pyydetty mukaan ja se ruokkii epäilyksiäni miehen ihastumisen aitoudesta.
Kun olemme kahden mies suorastaan palvoo minua ja toistelee kuinka ihana olen ja miten voimakkaasti hän on ihastunut. Mielessä kuitenkin jäytää ikävästi, kun hän mainitsee exänsä, oli asiayhteys sitten mikä tahansa. Ymmärrän, että pitkästä suhteesta toipuminen ottaa aikansa eikä sitä toista osapuolta voi noin vain heittää elämästään ulos. Itsellänikin on takana pitkä suhde, jonka selvittelemiseen meni aikaa.
On kuitenkin ahdistavaa, kun tuntuu, että tällä miehellä ja hänen exällään on niin paljon yhteistä. Sellaista yhteistä mikä tosiaan yhdistää; samat harrastukset, saman alan työt jne. En tiedä onko juuri "erilaisuuteni" syy, miksi minut on jätetty ulkopuolelle "mieheni" kaveriporukasta. Mielestäni ulkonäköni ei ainakaan anna siihen mitään syytä, päinvastoin (tarkoitan, että kyllä minut "kehtaa" mukaansa ottaa). Lisäksi olen sosiaalinen, keskustelutaitoinen, ihan fiksu ja hauskakin. En ymmärrä miksi minä en siihen seuraan kuitenkaan kelpaa? Toisaalta tuntuu todella typerältä ottaa tästä asiasta niin kamalaa stressiä, kun kuitenkin "juttumme" on ihan alussa.
Mutta häiritsee se silti! Haluaisin nauttia yhteisistä hetkistämme, ihastumisen huumasta jne., mutta vaikeaa se alkaa olla.
Olen mieheltä suoraan kysynyt, että onko hän muka valmis jo uuteen suhteeseen. Minulle hän on väittänyt olevansa. Mitä tässä pitäisi tehdä? Pistää koko jutulle piste ja yrittää unohtaa mies, vai vain odottaa ja katsoa mitä tuleman pitää? Onko kenelläkään vastaavasta tilanteesta kokemusta?
Vastaukset 11
Vanhimmat
Pieni mustasukkaisuuden herättely saa miehen joko heräämään tai laittamaan homman poikki.
Eli järjestä itse jokin vastaava kuvio, joka vähän herättelee äijää. jos hän näkee sinut kiinni pitämisen arvoissena, niin hän ymmärtää keskittyä sinuun. - Jos ei, niin tilanne ainakin ratkeaa.
No älä todellakaan ala "virittelemään" mitään "kuvioita". Tota tehtiin siihen aikaan kun pojat istu ostarilla mopojensa päällä ja räki ringissä.
Asiat menee vielä oikeesti solmuun moisesta saippuaoopperapsykologiasta.
Puhu asiasta ihan suoraan. Sano, miltä tuntuu (ilman riidanhaastoa ja paatosta) ja katso sen jälkeen miehen reaktio asiaan, tekojen tasolla.
Jos mies edelleen rakastaisi exää romanttisessa mielessä, niin hän ei voisi olla hänen kanssaan kaveri. Todennäköisesti pitää paikkansa, että ovat vain kavereita ja rakkaus heidän väliltään on loppunut, mikä tekee ystävyyden mahdolliseksi.
..minä en ymmärrä noita ns. kaverijuttuja ex:n kanssa. Itse en hyväksyisi omalla kohdalla, epävarmuus söisi oman suhteen jossain vaiheessa loppuun. Jos kuvioissa olisi lapsia, asian voisi jotenkin ymmärtää, mutta silti hyväksyisin yhdessä olon vain lasten kautta, ei esim ex ja mies kahdestaan jossain baarissa. Toki jos työn puolesta "joutuvat" yhteisiin juttuihin, niin sillehän ei mitään voi. Mutta silloinkin suhde vain työsuhde.
että mies ei kutsu sinua mukaan koska olettaa että tuntisit olosi vaivautuneeksi exän seurassa? Oletko ilmaissut suoraan sen että tahtoisit tavata ystäväporukan? Hän saattaa toimia niinkuin ajattelee sinun toivovan, jos toiveita ei ole suoraan ilmaistu.
***
Hän varmaankin tosiaan yrittää toimia kuten olettaa sinun ajattelevan. Kerro ajatuksesi ilman suurta draamaa ja kerro myös että tuo ex-kuvio häiritsee sinua hiukan. Jos mies sitten ottaa sinut mukaansa ja esittelee kaikille, myös exälle, voit varmasti unohtaa huolesi :-)
Kuulostaa vähän samantyyppiseltä hommelilta, mikä minulla ja "exällä" on meneillään. Eli seurusteltiin aika pitkän aikaa, ja työn kautta tavattiin. Vähän yli kaks kuukautta sitten meni "lopullisesti" sukset ristiin, mutta silti ollaan vietetty esim. juhannus yhdessä ja muitakin yhteisiä juttuja on ollut. Ja tottakai meillä on edelleen myös seksiä, ja edelleen mietitään, olisiko "se" sittenkin tässä. Mies on tavannut muitakin, mutta ei kuulemma ole minun veroisiani, sen takia kai yhteyttä pitääkin ja minun seuraani kaipaa, vaikka onhan minullakin uusia virityksiä. Saa nähdä, miten meidän käy, ainakin nähtävästi jokin vetää meitä koko ajan yhteen, vaikka eroon yrittäisikin.
En silti sano, että tilanteesi olisi sama. Voihan mies todellakin olla vaan kaveri exänsä kanssa, ja hankalaahan sitä on vältelläkin, jos kaveriporukka on yhteinen. En silti usko ihan heti, että mies olisi kanssasi valmis suhteeseen... Onko miehesi aina hypännyt suhteesta uuteen? Onko hänessä mitään pelimiehen merkkejä??
Ens kerralla kun hän on tämän porukan kanssa lähdössä, niin kysy jos voit tulla mukaan! Jos hän kieltää, niin kysy miksi ei..jos on myönteinen, niin lähde mukaan=) Ei tuo kivaa kyllä ole, että eksän kanssa pyöritään vanhoissa porukoissa, koska ois luonnollisempaa, että sinä olisit mukana siinä porukassa. Sama se, vaikka on uusi suhde, niin sitähän uutta ihmistä sitä juur ihalutaan esitellä ystäville!
kysyisin suoraan miksi ei pyydä mukaan, kun kerta te seurustelette. jos vastaus on esim. ettet viihtyisi jne. niin hommassa on jotain salattavaa. silloin on vanhassa kiinni ja eipä kannata jatkaa.
Minulla ja exälläni oli aikoinaan hieman sama lähtötilanne. Ihan uskomatonta, miten paljon kestin rakkauden nimissä, uskoin miehen vakuuttelut ja se oli jopa helppoa, koska hän oli niin ihana minulle muuten. Hän myös kertoi avoimesti menneestä elämästään mikä tosin joskus oli loukkaavaa, mutta hänestä sai sen kuvan ettei hän salaa mitään, hän vaikutti siis rehelliseltä. Tosiasiassa hän vain naamioinut valheensa muuhun rehellisyyteen, jätti kertomatta aika oleellisia asioita keskittyen muihin.
Parin vuoden jälkeen sain sattumalta tietää mitkä olivat tämän miehen exän todelliset motiivit. Saada mies jättämään minut ja hankkimaan perhe hänen kanssaan. Tällöin olin tietysti raivoissani ja idiootti kun olin, uskoin että nainen oli se aloitteellinen ja prässäävä osapuoli. Ajattelin että mies oli vain imarreltu että ex haluaakin hänet takaisin. Hän laitti välit katki kokonaan, hän itsekin sanoi ettei ole oikein tavata häntä enää kun hän haluaa muuta. Ei kuulunut exästä enää mitään vuoteen. Kunnes avasin eräänä kauniina päivänä koneen ja näin siellä sellaista mistä koko valheiden vyyhti paljastui. Ihan suhteemme alusta asti mies oli salannut minulta asioita. Ex oli koko ajan yrittänyt yhteenpaluuta, mutta mies hannannut koska minun kanssani hän ilmeisesti kuitenkin halusi olla..mutta oli silti vielä liian kiinni exässään. Miehellä myös kiire saada lapsia, enkä minä halunnut heti siihen hommaan ryhtyä..täytyyhän toinen tuntea kunnolla ensin! Niin kai se takaisin kinuava ex silloin kellon tikityksen puolesta houkutti. Niin sairasta, lapsellista ja yleistä.
No mies jäi kiinni, itki kuin hullu kuukauden päivät..myös ex-tyttöystävä sai tietää että meillä olikin paljon vakavempi suhde kuin mitä hän oli miehen jutuista käsittänyt. Kävimme pariterapiassa, mutta huomasin että miehen oma tunne-elämä on niin sekaisin ettei siinä pariterapia auta vaan yksilöterapia, johon hän ei ollut valmis. Ja nyt kun olemme eronneet, mies roikkuu minussa edelleen, olisi valmis tekemään mitä vaan ja muka nykyään voi luottaa..ties kuinka monta kertaa hän sanoi niin suhteemme aikana, vaikka pyöritti kahta naista elämässään. Nyt on vihdoin päässyt exästä yli, mutta nyt on sitten minun vuoroni. Ja miehellä samanaikaisesti haku päällä baarissa..vaikka sanoo rakastavansa minua ja haluavansa olla vain minun kanssani..tällaisen paskan jälkeen kehittyy kyllä sellaiset tuntosarvet, etten enää ikinä suostuisi olemaan tuollaisessa tilanteessa missä sinä nyt olet. Vainoharhainen ei kannata olla, vaan on tehtävä itselleen selväksi mitkä ovat ne omat rajat ja kuinka paljon annat toisen niitä venyyttää. Älä tee sitä oman hyvinvointisi kustannuksella. Exän ei pitäisi kuulua enää tämänhetkiseen elämään jatkuvalla kanssakäymisellä, jos suhde on käsitelty ja siitä on päästy yli. Hieman eri asia on, jos on yhteisiä lapsia ja siihen liittyviä kohtaamisia sovussa.
Syystä että se minunkin mieheni on juuri tuollainen vakuuttava, kiltinoloinen ja huomioonottava mies, minäkin olen mennyt lankaan kerran jos toisenkin... Olin kauan aikaa niin kiinni hänessä, ja edelleenkin viihdyn hänen seurassaan ja seksi on loistavaa, enkä ole parempaakaan löytänyt, niin siksi tämä kuvio. Tietenkin sitä välillä miettii, voisiko suhde toimia, mutta pakko se on varmaan uskoa, että perusluonne tuskin koskaan muuttuu...