Piti tulla tänne purkamaan sydäntä ja kysymään neuvoja kokeneemmilta. Olen seurustellut poikaystäväni kanssa reilun vuoden. Kun rakastuin häneen, hän oli savuton. Nyt hän on alkanut polttamaan. Ei joka päivä, mutta melkein. Rakkauttani hänen tupakoimisensa ei tietenkään ole vähentänyt, mutta minusta tuntuu pahalta olla hänen lähellään silloin kun hän on polttanut. Tahtoisin olla siinä, mutta mielestäni tupakka vain haisee pahalle.
Olemme tietenkin puhuneet asiasta ja hän sanoi, että tupakointi on hänelle kausiluonteista. Nyt tuo kausi on kuitenkin kestänyt kaksi kuukautta. Tuona aikana olen itkenyt lukemattoman määrän kyyneleitä, sekä itsekseni että poikaystäväni läsnäollessa. Minulle tulee hirveän paha mieli, kun raskaan koulupäivän jälkeen toivoisin saavani suukon rakkaaltaani, mutta en voi edes hengittää hänen lähellään.
Nyt pyysin, että hän olisi edes muutaman viikon polttamatta ja hän suostui viikkoon. Kun muistutin häntä lupauksestaan olla ostamatta enempää tupakkaa tämän vuoden puolella (hänellä on yksi toppa), hän suuttui. En ollut vaatinut häneltä tuota lupausta vaan kysyin häneltä riittäisikö keskimäärin yksi toppa/2kk ja hän sanoi että riittää hyvin. Sanoin hänelle, että luottamukseni menisi, jos hän rikkoisi lupauksensa. Luulen, että hän ei pysty pitämään sitä vaan rikkoo sen uskoen, että annan anteeksi.
En aio antaa tämän olla meidän erottajamme, mutta vaikeaahan se on, jos ei voi olla toista lähellä ja täytyy surra ja miettiä yrittääkö toinen polttaa salassa vai mitä. Miten te, jotka ette itse polta, mutta sulhasenne polttaa, pystytte olemaan lähellä? Poistaako riittävä rakkaus hajun?
Olemme tietenkin puhuneet asiasta ja hän sanoi, että tupakointi on hänelle kausiluonteista. Nyt tuo kausi on kuitenkin kestänyt kaksi kuukautta. Tuona aikana olen itkenyt lukemattoman määrän kyyneleitä, sekä itsekseni että poikaystäväni läsnäollessa. Minulle tulee hirveän paha mieli, kun raskaan koulupäivän jälkeen toivoisin saavani suukon rakkaaltaani, mutta en voi edes hengittää hänen lähellään.
Nyt pyysin, että hän olisi edes muutaman viikon polttamatta ja hän suostui viikkoon. Kun muistutin häntä lupauksestaan olla ostamatta enempää tupakkaa tämän vuoden puolella (hänellä on yksi toppa), hän suuttui. En ollut vaatinut häneltä tuota lupausta vaan kysyin häneltä riittäisikö keskimäärin yksi toppa/2kk ja hän sanoi että riittää hyvin. Sanoin hänelle, että luottamukseni menisi, jos hän rikkoisi lupauksensa. Luulen, että hän ei pysty pitämään sitä vaan rikkoo sen uskoen, että annan anteeksi.
En aio antaa tämän olla meidän erottajamme, mutta vaikeaahan se on, jos ei voi olla toista lähellä ja täytyy surra ja miettiä yrittääkö toinen polttaa salassa vai mitä. Miten te, jotka ette itse polta, mutta sulhasenne polttaa, pystytte olemaan lähellä? Poistaako riittävä rakkaus hajun?
Vastaukset 22
Vanhimmat
En halua ottaa kantaa tupakointiin vaan siihen, mitä se on aiheuttanut välillenne.
Jos poikaystäväsi ei usko, että tupakka on tosi paha asia sinusta - mitä se kertoo? Hän siis pitää sinua liioittelijana ja turhasta narisijana.
Toisaalta hän saattaa uskoa, että tupakoimattomuus on sinulle tosi tärkeä juttu mutta EI VÄLITÄ.
Kumman valitset?
Poikaystäväni tietää, että olisin paljon onnellisempi, jos hän ei polttaisi. Olen itsekin pohtinut sitä, eikö hän tosiaankaan välitä. Pystyy olemaan muutamankin päivän polttamatta, jos haluaa, eli fyysistä riippuvuutta ei ilmeisestikään ole vielä tullut. Ilmeisesti kyseessä on myös se, että hän tekee mitä haluaa ja minun tulee hyväksyä se tai lähteä.
No voi herranjumala, ompa sulla paha ongelma. Taitaa jätkäs pikku hiljaa (toivottavasti) tulla järkiinsä ja jättää sut. Sähän olet nalkuttava, hysteerinen akka. Hoitoon siitä.
Nalkutus EI ole mun juttu. Ihan olemme puhuneet tästä, minä kysynyt hänen mielipidettä asiaan ja hänkin on vaikuttanut siltä, että tulisi vastaan, mutta tekee sitten kuitenkin toisin.
Mä ymmärrän täysin miltä susta tuntuu, vaikkei mulla olekaan sellaista ongelmaa kuin sulla. Ei todellakaan ole nalkuttamista jos sanot poikaystävälles ettet tykkää tupakan savusta. Se on ällöttävää ja todella epäterveellistä!
Mun poikaystävä polttaa joskus tupakan tai pari kun se on kaverinsa kanssa baarissa. Mä suutun sille aina kun se sanoo että on polttanut. Mä pelkään että se rupee polttamaan, vaikka se vakuuttaa ettei ala polttamaan.
Mä olen tehnyt selväksi sen, että jos mun poikaystävä alkaa polttamaan, niin jompi kumpi lähtee veke meijän yhteisestä kämpästä. Siitä asiasta ei tarvii keskustella sanan sanaa. Se on kerrasta poikki jos niin tapahtuu.
Sano sun poikaystävälles, että "Jos sä rakastat mua niin sä lopetat ton tupakan polton". Jos ei lopeta, tai edes yritä lopettaa, niin lopeta sä edes.. nimittäin teijän suhde. Maailmassa on miljoonia ihania miehiä jotka ei polta eikä tule polttamaan. Kyllä niistä riittää sullekin yksi!
Paljon voimia sulle! Pysy lujana! =)
Oli rohkaisevaa kuulla etten ole ainoa, jota asia häiritse. Mä kyllä olen sanonut hyväksyväni täysin muutaman tupakan polton silloin kun hän ottaa olutta tai silloin kun hän tarvitsee "hermosavut". En vain haluaisi, että sitä tapahtuisi niin usein.
Jättämistä mä en haluaisi edes miettiä. Olemme päättäneet pysyä yhdessä, "kunnes kuolema meidät erottaa"- periaatteella. Eikä se tupakkakaan tunnu sellaiselta asialta, jonka vuoksi kannattaisi heittää kaikkea hukkaan. Tosin poikaystäväni sanoi kerran, että viina, tupakka tai toiset naiset eivät mene minun edelle. En tiedä onko sitten unohtanut asian.
Pahinta on kun ei voi nähdä tulevaisuuteen. Paheneeko polttaminen aina vaan, vai lopettaako sitten, kun kasvaa vanhemmaksi. Olen miettinyt myös yhteenmuuttoamme. Minä olisin se joka saisin enemmän tukia ja mielestäni olisi itsestäänselvyys laittaa kaikki rahat puoliksi, mutta toisen tupakoita minä en alkaisi maksamaan. Toisaalta, poikaystäväni tuet eivät riittäisi edes hänen ruokaansa.
Keskustelemme asiasta huomenna. Tiedä sitten mitä tapahtuu.
Olisi itsestäänselvyys laittaa rahat puoliksi? No jos laitatte rahat puoliksi niin ethän sä pysty kyttämään että mihin poikaystäväs laittaa ne rahat, ja on varmaan tosi vaikee arvata mihin ne rahat menee..? Me ei laiteta rahoja puoliksi, ei todellakaan. Mä en rupea poikaystävääni elättämään, aikusta miestä herranjumala. En kylläkään tiedä teijän tilannetta, että opiskeletteko vai kuin, mutta älä rupea liian kiltiksi poikaystävällesi!!! Seuraavaksi se vaatii sua hyväksymään että nämä viina, tupakka ja toiset naiset menevät sun edelle tai ihan mitä vaan..
Jos tupakointi häiritsee sua niin ei se ole mun mielestä mikään turha syy jättää. Jos meinaat elää poikaystäväs kanssa koko loppuelämän, niin meinaatko koko loppuelämän kestää sitä tupakan savua ja altistaa teijän mahdolliset tulevat lapsetkin tälle savulle? Kestätkö poikaystäväs tupakkayskää, mahdollista syöpää ym. sairauksia joita tupakka aiheuttaa? Sittenkö elätät koko perheen kun poikaystäväs makaa kotona työkyvyttömyyseläkkeellä?
Voi tuntua tosi kaukaselta nyt, eikä nää nyt oo mitään satavarmoja asioita, mutta näitäkin asioita kannattaa miettiä ennen teijän huomista keskustelua..
Kaipa mä olen liian kiltti, mutta en mä nyt alkaisi rahojani poikaystävälle suoraan antamaan. Ruokaanhan kaikki meidän rahamme menisikin. Opiskelemme molemmat, poikaystäväni saisi reilut 100 euroa opintotukea, koska on lukiossa ja alle 18, minä 100 euroa enemmän. Sen takia minä rahat puoliksi laittaisin, koska 100 euroa ei kyllä poikaystävälleni edes pelkkään ruokaan riittäisi, hyvä jos 300 meille molemmillekaan.
Sen verran hienotunteinen poikaystäväni onneksi on ettei minun aikanani polta, muta kyllähän sen haistaa koko loppupäivän jos päivällä koulussa polttaa useamman tupakan. Tietenkin olen miettinyt myös lapsiamme, tahtoisinhan että isä ja äiti olisivat heille terveen elämäntavan esimerkkinä.
Mutta en todellakaan tiedä onko poikaystävälläni nyt aikomusta jatkaa polttamista koko loppuelämän vai aikooko jättää sen joskus pois. Eihän määrät nytkään päätähuimaavia ole (about toppa/viikko, ehkä vähän vähemmän), mutta häiritsee silti, varsinkin jos vielä pahenee. On kyllä itsekin puhunut, että aikoisi lopettaa kokonaan, kun aloitti urheiluharrastuksen ja tulevaisuuden ammattisuunnitelmienkin kannalta savuttomuus olisi parempi juttu.
Ja vielä, poikaystäväni tosiaan on vielä nuori, joten en tiedä pitäisikö sitä edes pelätä, että tuota polttamista jatkuisi koko loppuelämän, varsinkin kun fyysistä riippuvuutta ei ainakaan vielä ole syntynyt.
oli paras neuvo mitä voi antaa, ainakin minun mielestä.
Jos ei voi tupakointia (sietää)niin antaa mennä
tollasen naisen.
Eihän sitä voi toista ihmistä alkaa määräämään kaikissa.
Joka näyttää olevan tässäkin tapauksessa se koko asian juuri.
Mene ja teet suuren palvelun poikaystävällesi.
Minä olisin iloinen jos tollainen nainen olis minulla. Sais kyllä lähtee ei minua määräillä mitä minä teen tai jätän tekemättä.
Onnea kovasti ??
Johan minä olen sen sanonut ettei minulle ole niin väliä, polttaako poikaystäväni joskus olutta ottaessaan, "hermosavuja" tarvitessaan tai vaikka huvikseen. Jos minä en sitä haista, kaikki on hyvin. Ongelmia tulee vasta siinä vaiheessa kun haluaisin olla hänen lähellään, mutta en yksinkertaisesti voi, koska haju tuntuu minusta pahalle. Eikä kyseessä ole mikään kuvitelma, että minusta tuntuu pahalle. Jos hän on polttanut esimerkiksi yhden tupakan, ei minulla ole ongelmaa olla hänen vierellään.
Parisuhde ei ole hyvällä pohjalla, jos toista alkaa määräilemään. En minä alkoholistakaan pidä, mutta en kiellä poikaystävääni lähtemään "juomaan" ystäviensä kanssa. Ei tulisi mielenikään. Onneksi tuota ei kuitenkaan tapahdu kovin usein. Parisuhde ei ole hyvällä pohjalla silloinkaan, jos pohja on "minä teen mitä haluan, lähde tai jää". Parisuhde on joustamista puolin ja toisin ja kyllä ainakin meidän suhteessamme MOLEMMAT ovat eri asioissa joustaneet, jotta olemme päässeet molempia tyydyttävään ratkaisuun.
Juttelemme tänään, mikä olisi paras ratkaisu. Eilen itsekseni vielä mietin, että ehkä se saattaa jopa ero tulla. Illalla sain poikaystävältäni viestin, että ei aio antaa meidän erota, sillä rakastaa minua niin paljon. Siltä pohjalta on hyvä lähteä keskustelemaan, kun tietää, että yhdessä pysytään tapahtui mitä tapahtui:)
Olen joitain vuosia sitten valmistunut, opiskeluaikana seurustelin/asuin yhdessä vakavammin pariin otteeseen. Voin kertoa että kahden opiskelijan taloudessa rahat tulevat olemaan todella tiukassa ja se tulee rassaamaan suhdetta. "Pari toppaa" tuntuu ruokarahoissa aikalailla. Mielestäni sinun ei pitäisi alkaa aikuista miestä elättämään, hän voi ottaa opintolainaa tai pyytää vanhemmiltaan. Vähän jakaminen on useamman vuoden ajan on todella rasittavaa. Mieti kun sinun rahasi eivät riitä shampooseen/leipään, mutta yhteisiä rahojanne laitetaan tupakkaan! Jos ette laita "rahojanne yhteen" pysyy molemmilla enemmän vastuu niiden käytöstä. Olen kyllä huomannut että tämä on ainoa tekijä miten miespuoliseen otuksen saa jotain rotia rahankäytön suhteen.
Olemme siis valmistuneet ja nyt molemmilla on töitä. Edelleen molemmat maksavat oman puolensa ja loppurahoilla saa kukin tehdä aivan mitä lystää. Miehelläni on aivan käsittämättömiä juttuja joihin hän saa kulutettua kaikki rahansa, mutta kuluttakoon vaan. Kun on maksanut oman osuutensa kodin kuluista. Sama pätee minuun, ei tule mitään käninää shoppailuista.
Ja siitä hajusta vielä. Kuule, tupakka on vielä hyvä haju. Kun mies kasvaa ja kehittyy täyskasvuiseksi (lukiopoika on vielä kasvuiässä), kehittyvät myös hänen luontaiset hajunsa.
(Tupakka on vaarallista, kallista ja epäekologista, ne on vakavampia huolia)
En tietenkään antaisi laittaa yhteisiä rahojamme tupakkaan. Käytännössähän kaikki menisi niin, että poikaystäväni antaisi vähät tukensa minulle ja minä ostaisin ruoat. Se vajaat 100€ kun ei hänellä varmasti ruokaankaan riittäisi. Mutta ollaan kyllä muutenkin vähän mietitty olisiko yhteenmuutossa vielä mitään järkeä. Lainaa emme vielä haluaisi ottaa kun sitä pitää kuitenkin ottaa sitten kun lähdemme toiselle paikkakunnalle opiskelemaan. Naimisiinkin olisi tarkoitus mennä heti kun se vain on sallittua, joten sittenhän ne rahat olisivat yhteisiä, mutta ei niitä silloinkaan tupakkaan käytettäisi. On mun poikakaveri sen verran viisas, että taitaa ymmärtää sen mitä ne maksaa :)
Saanko antaa vielä yhden neuvon kun nyt otit puheeksi: älkää helvetissä menkö naimisiin ennenku ootte asunu vähintään pari vuotta yhdessä ja todella huomanneet että sovitteko yhteen. Kun pari on ollut vähintään 3 vuotta yhdessä niin vasta silloin huomaa onko heillä yhteistä tulevaisuutta. Kiva sitten parin avioliittokukkauden jälkeen huomata että "Ehkei tää nyt ollukaan se jonka kanssa haluan viettää koko loppuelämän" ja lähde sitten avioeroa hakemaan..
No onnea vaan jos todella pystyt katsomaan ettei mene sentin senttiä yhteisiä rahoja poikaystäväs tupakkeihin. Hullukshan siinä vaan tulee kun pitää kattoa joka euronsa perään..
Niin no, me ollaan molemmat sillä kannalla, etä jos naimisiin menee, niin siinä myös pysyy. Emme usko siihen, että rakkaus vain loppuisi tai jostain syystä huomaisimme ettemme sovikaan toisillemme. Jos tulisi tilanne, että avioliitto on menemässä karille, täytyy suhdetta hoitaa yhdessä puhumalla. Aika tiivisti olemme tämänkin vuoden seurustellet, joten kyllä ne toisen pikkuviat on tullut esille... Mutta oikeassa olet siinä, että kyllä kannattaa toiseen tutustua, myös niihin vikoihin, ennen kuin naimisiin menee.
Se raha-asia on tietty paha juttu. Mutta kyllähän siinäkin pitää vaan luottaa toiseen. Enkä minä vielä edes tiedä aikooko poikaystäväni jatkaa savuttelua loputtomiin. Illalla olen sitten viisaampi.
Ite seurustelin poikaystävän kanssa 2 vuotta ennenku muutettiin yhteen, nyt asuttu reilu vuosi yhdessä. No huomaahan kumppaninsa pikku viat ym. tyhmät tavat vaikka näkeekin vain silloin tällöin. Mutta kyllä meillä oli aluksi totuttelemista yhdessä asumiseen, vaikka olikin ihana muuttaa yhteen. Kun muuttaa yhteen niin tulee aivan uusia puolia kumppanista esille vaikkei sitä aluksi uskoisikaan ja ei siinä voi toisen tapoja ja tottumuksia kauheasti muutella..
Esim. mä olen hirveä siisteysfriikki ja mun poikaystävällä on sellanen "ihana" tapa että se laittaa kaikkia mahdollisia tavaroita olohuoneen pöydälle ja jättää ne siihen, kun haluaisin että olisi suht siistissä kunnossa se pöytä kun me kuitenkin syödään siinä pöydässä. Poikaystäväni ei myöskään ymmärrä miksi pitäisi siivota (imuroida, pestä WC, vaihtaa lakanat) kerran viikossa, hän ei siivoaisi varmaan koskaan jos asuisi yksin.
Kuulostaa ehkä pikkujutuilta mutta kyllä ne rupeaa vaivaamaan itse kutakin kun aikaa kuluu.
On hienoa että ajattelette niin että avioliitossa pysytään kun siihen mennään, mutta ei se aina ole niin helppoa käytännössä. Ikinä ei voi tieää mikä on tilanne vaikka 20 vuoden päästä. Suomessa puolet avioliitoista päättyy eroon, eikä niitä eroja varmaan tehdä ihan hetken mielijohteesta tai pienen asian takia..
Tietenkin teillä voi olla upea avioliitto edessä ja kun tiedätte että suhdetta tulee hoitaa, niin ei teillä varmasti kauhean huonosti voi mennä. Muistatte vain nuo ohjeet koko loppuelämänne =)
Saanko kysyä minkä ikäisiä olette ja kuinka kauan seurustelleet?
Poikaystäväni on 16 ja minä 18. Tietysti olemme sen verran nuoria, että on vaikea uskoa meidän olevan tosissamme. Tai ainakin minun ystäväni eivät edes usko, että olisimme yhdessä 5/10 vuoden kuluttua. Olemme seurustelleet reilun vuoden, josta viimeiset puoli vuotta olemme "asuneet" joko meillä tai heillä. Poikkeuksena viime yö, jolloin molemmat halusimme ajatella asioita rauhassa. Tekstiviestit kyllä lentelivät illallakin...
Niin, se yhteenmuuttokin on ajankohtainen vasta sitten kun poikaystäväni lapsilisä loppuu eli vajaan vuoden päästä. Naimisiinmenosta sen verran, että kun suhteemme alkoi, minä lähdin mukaan ajatuksella "katsotaan nyt mitä tästä tulee", jo ikäeromme vuoksi. Poikaystäväni ilmoitti heti alussa määrätietoisesti vievänsä minut vihille ja perustavansa perheen minun kanssani. Enkä ole uskaltanut vastaankaan laittaa;)
Onhan noissa miehissä vikansa, kuten myös meissä naisissa, mutta on ne sen verran rakkaita ettei niitä voi vastustaa :)
Kyllä mä uskon että olette tosissanne, ei siinä mitään. Mutta poikaystäväs on aika nuori vielä, ei ole varmaan kauheasti nähnyt maailmaa ja on niin sekaisin susta (siis niinku sillai positiivisesti)että on luvannut viedä sut vihille vaikkei ole nähnyt maailmaa..
Ei vaan kannata hätiköidä asian kanssa, naimisiin ehtii vaikka viiden vuoden päästä. Oikeesti, seurustelkaa ihan rauhassa ja kattokaa mitä tulee. Nauttikaa tästä hetkestä älkääkä liikaa miettikö naimisiin menoa =) Tietysti teistä (varsinkin sun poikaystävästä) tuntuu tosi ihanalta ja ootte varmasti tosi rakastuneita jne. mutta järki käteen silti. Ei se oo mikään pikku juttu mennä naimisiin..
Yritä vaan nyt ensin saada poikaystäväs luopumaan siitä pahasta ja epäterveellisestä tavastaan. Tupakoinnista ei ole mitään hyötyä, päinvastoin. Mua ainakin vaan säälittää sellaset ihmiset jotka polttaa. Maksavat siitä että kuolevat, kuolemaan pääsee ilmaiseksikin..
Ajattele mitä kaikkea voisitte vaikka yhdessä ostaa niillä rahoilla jotka sun poikaystävällä menee tupakkaan! Jos ostaa askin päivässä vuoden ajan, niin niillä samoilla rahoilla pääsee viikoksi etelään, miettikääpä sitä! No sun poikaystävä ei ehkä näin paljoa polta, mutta rahaa se on sekin..
Sun poikaystävä on ehkä niin nuori ettei se ymmärrä tupakoinnin vaaroja ja sitä turhuutta. Sun tehtävä on kertoa se sille. Tietenkään ei saa määräillä tai pakottaa, mutta puhua saa aina =)
Taidat itse tupakoida..
Itse en tupakoi, mutta mieheni tupakoi. Olemme seurustelleeet kohta kolmisen vuotta. Minua ei haittaa että hän polttaa, ei mieheltä voi kaikkea kieltää. Kovin kauan kun paasaat hänen tupakan poltostaan niin voi tulla ero!!! Kyllä minuakin välillä inhottaa tupakin savu, onneksi mieheni kuitenkin näin viikolla polttelee päivällä, joten haju ei minua haittaa kun olen töissä.. Se on vain kestettävä, ja kyllä sen kestää jos todella rakastaa toista. Ei kukaan meistä ole täydellinen!!!!!!!!!!!!!!!!!!!
Kyllä sitä yhdessäollessa vain on opeteltava sietämään niitä toisen huonojakin puolia (ja muistettava, että niitä löytyy itsestäkin..). Sellaiseenkin ihmeeseen olen törmännyt, että ketjupolttaja lopettaa tupakoinnin, vaikka kumppani tupakoi! Elämässä voi sattua kaikenlaista :).
Juteltiin asiasta eilen. Tai ei siitä hirveästi juttelemmista ollut. Kysyin kullaltani, aikooko hän tosiaan nyt jatkaa polttamista. Tein selväksi, että minun rakkaus ei tietenkään muuttuisi. Hän oli itse jo aikoja sitten päättänyt lopettaa. Ei kuulemma ole varaa polttaa, rahan, terveyden eikä ihmissuhteiden puolesta. En siis minä vaikuttanut asiaan, ainakaan pelkästään. Oli suuttunut minulle sen takia, kun hänen mielestään minun olisi pitänyt tietää se, ettei hän aio ruveta polttamaan vakituisesti. Kerroin hänelle, etten voi lukea hänen ajatuksiaan vaan hänen täytyy puhua minulle.
Mutta kaikki on siis selvitetty, eikä mitään hätää alunperin edes ollut. Eipähän ainakaan tarvitse miettiä, mihin yhteiset rahat opiskeluaikana menisivät.
Tuota tuota mites tän nyt ilmaisin ymmärrän kyllä
ongelmasi tupakan hajun suhteen haisee minustakin pahalta mutta . täs ihan simppeli vihje
käske sen äijän syödä purkkaa aina tupakan jälkeen . ja pessä hampaat heh jos ei tää auta ala ite käyttään nuuskaa eiköhän se järkytä ukkoas heh heh