Valta ja siihen liittyvät ongelmat ovat kyllä kummallinen juttu läheisessä ihmissuhteessa. Silloin kun kaikki toimii, valtaan liittyvät kysymykset eivät näy juuri millään tavalla, mutta ongelmien ilmentyessä juuri puolison (liiallinen) vallankäyttö tuntuu ainakin omassa suhteessa muodostuneen jokapäiväiseksi harmiksi.
Meillä on tilanne, jossa persoonaltaan voimakastahtoinen aviopuolisoni on tähän mennessä saanut mielestäni suhteellisen hyvin tahtonsa läpi. Osa syy tähän on se, että olen itse aivan liian kiltti (joku voisi jopa sanoa ovimatto), enkä ole niinkään välittänyt siitä, mitä minä itse haluan suhteessamme. Kuitenkin, nyt iän karttuessa, olen pikkuhiljaa alkanut välittää ja ilmaisemaan omaa tahtoani sekä asettamaan rajoja sille, miten minulle puhutaan, mitä minulta toivotaan jne. Rajojen ilmentyminen on luonnollisesti muuttanut suhdettamme, ja minusta on tullut uuta murrosikää elävä "vittumainen piru".
Huvittavaa muuten ikävässä tilanteessa on se, että tietyllä tavalla elänkin murrosikää kapinoidessani puolisoni toimintatapaa vastaan. Ongelmallista tässä riitelyn lisäksi on se, että puolisolleni on ERITTÄIN vaikeata sopeutua tilanteeseen, jossa ovimattoa ei enää ole. Nyt minä sitten olen kaikkien perheessä olevien ongelmien aiheuttaja, josta pitää päästä eroon... Paskaa tulee niskaan ja välillä oma sietokyky on aika lailla koetuksella. HUH! Ainakin tällainen tilittäminen auttaa hieman.
Meillä on tilanne, jossa persoonaltaan voimakastahtoinen aviopuolisoni on tähän mennessä saanut mielestäni suhteellisen hyvin tahtonsa läpi. Osa syy tähän on se, että olen itse aivan liian kiltti (joku voisi jopa sanoa ovimatto), enkä ole niinkään välittänyt siitä, mitä minä itse haluan suhteessamme. Kuitenkin, nyt iän karttuessa, olen pikkuhiljaa alkanut välittää ja ilmaisemaan omaa tahtoani sekä asettamaan rajoja sille, miten minulle puhutaan, mitä minulta toivotaan jne. Rajojen ilmentyminen on luonnollisesti muuttanut suhdettamme, ja minusta on tullut uuta murrosikää elävä "vittumainen piru".
Huvittavaa muuten ikävässä tilanteessa on se, että tietyllä tavalla elänkin murrosikää kapinoidessani puolisoni toimintatapaa vastaan. Ongelmallista tässä riitelyn lisäksi on se, että puolisolleni on ERITTÄIN vaikeata sopeutua tilanteeseen, jossa ovimattoa ei enää ole. Nyt minä sitten olen kaikkien perheessä olevien ongelmien aiheuttaja, josta pitää päästä eroon... Paskaa tulee niskaan ja välillä oma sietokyky on aika lailla koetuksella. HUH! Ainakin tällainen tilittäminen auttaa hieman.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Ymmärrän sinua erittäin hyvin. Hyvä että silti koitat pitää puoliasi, vaikka se niin raskasta onkin. Tuollaiset (kumppani ym.) "diktaattorit" sais pariterapiaan laittaa. =)
Jotenkin voimat menee välillä.
Lähde pois huonosta suhteesta, niin helppoa se on, jos sen h a l u a a olevan.
Hieman hämäräksi jäi onko miehesi ollut ja on edelleen pääasiallinen aloitteiden tekijä. Silloin kun kumpikin tekee aloitteita, on helpomi asettua toisen asemaan. Muuten menee junttataktiikan puolelle, joka ärsyttää kumpaakin.