Tämä on jotenkin niin vaikea selittää, taitaa kellonaikakin olla osasyynä. Viesti on aika sekava, mutta toivottavasti edes joku ymmärtää.
Tutustuin ensimmäiseen tyttöystävääni viime lokakuussa ja seurustelimme useamman kuukauden. Olimme kaukosuhteessa, toinen asuu lähellä pääkaupunkiseutua, toinen lähellä Tamperetta ja näimme aina viikonloppuisin ja lomilla. Sitten oli vähän pidempi aika kun emme voineet tavata (pari viikkoa) ja kun sitten tapasimme hän oli koko ajan alakuloinen. Tämän kerran jälkeen näin häntä vielä kerran, heti joulun jälkeen. Kun olin päässyt takaisin kotiin hänen luotaan, hän välittömästi kysyi minulta "toimiiko tämä".
Siinä hän sitten kertoi että häntä alkaa ahdistamaan seurustelu, mutta kanssani hän oli seurustellut pisimpään ja sanoi edelleen silti rakastastavansa minua, mutta ei halua "pakottaa" itseään suhteeseen, jotta häntä ja sitten minua sattuisi. Kysyin sitten että "oliko tämä lopullisesti tässä?" ja hän sanoi "ei, tämä on pikemminkin tauko". Murruin täysin. Olin umpirakastunut ja sitten kun olin onnellisimmillani, päivät kuluivat ilmassa leijuen, minut ammuttiin rajusti alas.
Emme tavanneet kahteen kuukauteen ja kun taas tapasimme olimme hänen kaveriporukassa, joimme vähän ja oli hauskaa. Ei mitään puhetta suhteesta tosin, koska olen aika ujo näissä asioissa ja hän ei sanonut mitään, paitsi kännissä ollessaan sanoi että kaikissa miehissään on ollut vikaa, paitsi minussa ja kysyi että miksi me erottiin..
Reilu kuukausi myöhemmin nähtiin taas. Menimme minä, kaverini ja hän hänen perheensä mökille yöksi. Siellä sitten tuli juotua aivan liikaa ja olin sitten sammunut. Kun pääsimme kaverin kanssa kotio, niin sitten seuraavana päivänä kuulin vahingossa kun kaverini kertoi toiselle kaverilleen että olivat siellä sitten panneet kun olin ollut sammuneena. Iski ja kovaa.
Siitä lähtien kun menimme "tauolle" minä vain odottelin että milloin hän sanoo jotain siitä tai milloin sitten uskaltaa kysyö toiselta, ettei vaikuttaisi siltä että hoputtaisi.
Olin ollut aikeissa juuri mennä kysymään siitä kun tämän kuulin. Olin aivan sekaisin.
Menin ja otin sitten puheeksi taukomme ja HÄN EI EDES MUISTANUT PUHUNEENSA KOKO TAUOSTA. Hän on aika "huonomuistinen", mutta miten tuollaisen voi muka unohtaa.. Silloin murruin perusteellisesti. Tauon aikana olin tutkinut itseäni paljon ja miettinyt asiaa ja olin varma että asia lutviutuisi ja että rakastan häntä yhä.
Tämän keskustelun jälkeen on nähty ja puhuttu useammin kuin "tauolle" mentäessä ja viihdymme erittäin hyvin toistemme seurassa.
Olipas pitkästi ja sekavasti sanottu.
Tuon mökkitapauksen jälkeen hän on sitten sanonut seuraavanlaisia juttuja ja olen aivan sekaisin että mihin tässä ollaan menossa, ollaanko menossa mihinkään, mitä helvettiä tapahtuu?
esimerkiksi ollessaan menossa lappiin hän soitti minulle ja sanoi kuinka hänellä on ikävä ja että hänellä on kaulassaan joululahjaksi antamani kaulakoru ja kuinka minun pitää joskus mennä hänen kanssaan lappiin. Sitten sellaisia juttuja heitellyt että "me mennään viiden vuoden päästä naimisiin, päätin sen just" "muutatko mun kanssa asumaan, sä oisit just kiva kämppis (!!tämän siis sanoi tosissaan!!), "perustetaan yhteinen matkailuyritys", monesti kertonut ikävöivänsä minua, haluaisi nähdä usein ja muutakin tuollaista..
Kun olen hänen luonaan hänen yksiössään (kun en muuttanut hänen kanssaan koska kouluni on helsingissä ja se opiskelupaikka on minulle tärkeä), niin öisin nukun hänen vieressään.
Puoli vuotta sitten menimme "tauolle". Neljä kuukautta sitten hän sanoi ettei muista puhuneensa mistään tauosta. Ja silti rakastan häntä yhä, en meinaa saada öisin unta kun ajattelen häntä ja miten minä saisin hänet takaisin. Tiedän. Hän oli vasta ensimmäinen tyttöystäväni, mutta perkele soikoon, hän vain on niin ihana ihminen..
Pitäisikö tässä enää edes yrittää lähestyä ja miten toisesta voi päästä yli.. Luulisi että 6 tai 4 kuukautta riittäisi edes hälventämään tunteet, mutta tuntuu että ne lähinnä lujittuisivat ja vahvistuisivat. Tauolle menemisestä lähtien olen kärsinyt univaikeuksista (en voi olla ajattelematta häntä) ja minulla on jonkinlainen syömishäiriö.. Painoindeksi on nyt 18.4. Ennen se oli toista.
Tämä on niin säälittävä ja epätoivoinen viesti.. Mutta en tiedä enää mitää tehdä, en ole missään vaiheessa tiennyt ja luulen että mielenterveys tässä kohta menee...
Tutustuin ensimmäiseen tyttöystävääni viime lokakuussa ja seurustelimme useamman kuukauden. Olimme kaukosuhteessa, toinen asuu lähellä pääkaupunkiseutua, toinen lähellä Tamperetta ja näimme aina viikonloppuisin ja lomilla. Sitten oli vähän pidempi aika kun emme voineet tavata (pari viikkoa) ja kun sitten tapasimme hän oli koko ajan alakuloinen. Tämän kerran jälkeen näin häntä vielä kerran, heti joulun jälkeen. Kun olin päässyt takaisin kotiin hänen luotaan, hän välittömästi kysyi minulta "toimiiko tämä".
Siinä hän sitten kertoi että häntä alkaa ahdistamaan seurustelu, mutta kanssani hän oli seurustellut pisimpään ja sanoi edelleen silti rakastastavansa minua, mutta ei halua "pakottaa" itseään suhteeseen, jotta häntä ja sitten minua sattuisi. Kysyin sitten että "oliko tämä lopullisesti tässä?" ja hän sanoi "ei, tämä on pikemminkin tauko". Murruin täysin. Olin umpirakastunut ja sitten kun olin onnellisimmillani, päivät kuluivat ilmassa leijuen, minut ammuttiin rajusti alas.
Emme tavanneet kahteen kuukauteen ja kun taas tapasimme olimme hänen kaveriporukassa, joimme vähän ja oli hauskaa. Ei mitään puhetta suhteesta tosin, koska olen aika ujo näissä asioissa ja hän ei sanonut mitään, paitsi kännissä ollessaan sanoi että kaikissa miehissään on ollut vikaa, paitsi minussa ja kysyi että miksi me erottiin..
Reilu kuukausi myöhemmin nähtiin taas. Menimme minä, kaverini ja hän hänen perheensä mökille yöksi. Siellä sitten tuli juotua aivan liikaa ja olin sitten sammunut. Kun pääsimme kaverin kanssa kotio, niin sitten seuraavana päivänä kuulin vahingossa kun kaverini kertoi toiselle kaverilleen että olivat siellä sitten panneet kun olin ollut sammuneena. Iski ja kovaa.
Siitä lähtien kun menimme "tauolle" minä vain odottelin että milloin hän sanoo jotain siitä tai milloin sitten uskaltaa kysyö toiselta, ettei vaikuttaisi siltä että hoputtaisi.
Olin ollut aikeissa juuri mennä kysymään siitä kun tämän kuulin. Olin aivan sekaisin.
Menin ja otin sitten puheeksi taukomme ja HÄN EI EDES MUISTANUT PUHUNEENSA KOKO TAUOSTA. Hän on aika "huonomuistinen", mutta miten tuollaisen voi muka unohtaa.. Silloin murruin perusteellisesti. Tauon aikana olin tutkinut itseäni paljon ja miettinyt asiaa ja olin varma että asia lutviutuisi ja että rakastan häntä yhä.
Tämän keskustelun jälkeen on nähty ja puhuttu useammin kuin "tauolle" mentäessä ja viihdymme erittäin hyvin toistemme seurassa.
Olipas pitkästi ja sekavasti sanottu.
Tuon mökkitapauksen jälkeen hän on sitten sanonut seuraavanlaisia juttuja ja olen aivan sekaisin että mihin tässä ollaan menossa, ollaanko menossa mihinkään, mitä helvettiä tapahtuu?
esimerkiksi ollessaan menossa lappiin hän soitti minulle ja sanoi kuinka hänellä on ikävä ja että hänellä on kaulassaan joululahjaksi antamani kaulakoru ja kuinka minun pitää joskus mennä hänen kanssaan lappiin. Sitten sellaisia juttuja heitellyt että "me mennään viiden vuoden päästä naimisiin, päätin sen just" "muutatko mun kanssa asumaan, sä oisit just kiva kämppis (!!tämän siis sanoi tosissaan!!), "perustetaan yhteinen matkailuyritys", monesti kertonut ikävöivänsä minua, haluaisi nähdä usein ja muutakin tuollaista..
Kun olen hänen luonaan hänen yksiössään (kun en muuttanut hänen kanssaan koska kouluni on helsingissä ja se opiskelupaikka on minulle tärkeä), niin öisin nukun hänen vieressään.
Puoli vuotta sitten menimme "tauolle". Neljä kuukautta sitten hän sanoi ettei muista puhuneensa mistään tauosta. Ja silti rakastan häntä yhä, en meinaa saada öisin unta kun ajattelen häntä ja miten minä saisin hänet takaisin. Tiedän. Hän oli vasta ensimmäinen tyttöystäväni, mutta perkele soikoon, hän vain on niin ihana ihminen..
Pitäisikö tässä enää edes yrittää lähestyä ja miten toisesta voi päästä yli.. Luulisi että 6 tai 4 kuukautta riittäisi edes hälventämään tunteet, mutta tuntuu että ne lähinnä lujittuisivat ja vahvistuisivat. Tauolle menemisestä lähtien olen kärsinyt univaikeuksista (en voi olla ajattelematta häntä) ja minulla on jonkinlainen syömishäiriö.. Painoindeksi on nyt 18.4. Ennen se oli toista.
Tämä on niin säälittävä ja epätoivoinen viesti.. Mutta en tiedä enää mitää tehdä, en ole missään vaiheessa tiennyt ja luulen että mielenterveys tässä kohta menee...
Vastaukset 3
Vanhimmat
Olet tavannut ihanan tytön ja rakastunut. Hänkin välittää sinusta ja haluaa viettää aikaa kanssasi. Kuitenkin hän on vielä nuori, eikä ole valmis vakavaan suhteeseen-vakava seurustelu ahdistaa häntä. Kenties hän haluaa pysyä vapaana ja kokea muutakin, sen huomaa jo siitäkin että hän päätyi ystäväsi kanssa yhteen, vaikka olit paikalla. Hän haluaa olla kanssasi yhdessä silloin tällöin ja tapailla, mutta pitää vapautensa. Jos tämä sopii sinulle, voitte hyvin viettää aikaa yhdessä, mutta mitään vakavaa tyttöystävää et hänestä välttämättä saa koskaan. Mitään yhteenmuuttoa ei tässä tilanteessa kannata ajatellakaan.
Nainen taitaa olla yksinkertaisesti vain tyhmä. Älä haaskaa aikaasi, tuollaisen kanssa tulee ongelmia jatkossakin loputtomiin.
Nainen pompottaa sua törkeästi ja sä olet lammasmaisesti pompoteltavissa. Jos tyttö oikeasti tykkäisi susta, panisiko se sun kaveripiiriä läpi ja olisiko se susta erossa hetkeäkään? Mä en antais kohdella itseeni noin. Hankkiudu eroon tommosesta lumppukasasta.
Itse asiassa.. se mikä siinä naisessa on niin ihanaa jäi mulle hiukan epäselväksi?