M iehelläni ja minulla on pari aikuista lasta. Mieheni siskolla on myös suunnilleen meidän lasten kanssa samanikäiset lapset.Monta kertaa olen huomannut,että mieheni siskon lapset ovat mieheni vanhemmille jotenkin paremmat kuin meidän jälkikasvu.Kun lapset olivat pieniä niin aina mieheni siskon lapsia kehuttiin,meidän lapsia ei koskaan.Te,joilla on aikuiset lapset kertokaa onko teillä samantapaisia kokemuksia.Toinen juttu on se,että olen huomannut,että anoppi ei pidä minun sukulaisistani.Jos joskus on pakollisia yhteisiä sukujuhlia,niin anoppi ei edes puhu minun sukulaisteni kanssa.Nämä vaan ovat sellaisia juttuja,että vaistoaa toisen käytöksestä.Jos perheessämme tehdään jotain uusia hankintoja,esim.ostetaan vaikka uusi sohva tai uusi telkkari,niin anoppi ei ole huomaavinaankaan mitään jos hän meillä käy.Jos minä huomaan,että joku on ostanut jotain uutta,niin ilmaisen sen jotenkin,tyylin ompa kivannäköinen tai jotain vastaavaa.Entä pitävätkö isovanhemmat yhteyttä aikuisiin lastenlapsiin,miten on teillä asianlaita? Meillä on niin että jos lastenlapset eivät isovanhemppiin pidä yhteyttä,niin ei myöskään heidän puoleltaan.En tiedä onko kyse kateudesta vai mistä.
suku
taitaa olla pahin
1535
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Paljon mahdollista, että anoppisi on kateellinen. Sinussa voi olla asioita/luonteenpiirteitä mitä anoppi ei näe omassa tytössään vaikka haluaisi. Onhan hän itse tyttärensä kasvattanut. Peittää sen sitten ylihuolehtimiseen ja huomioimiseen työtön perhettä kohtaan. Älä anna asian vaikuttaa vaikka tiedän, että se tuntuu pahalle sinusta äitinä lapsiesi puolesta.
Minun miehellä ei ole siskoa, mutta veli on. Meitä on siis kaksi miniää. Olen aina ollut se tekevämpi ja touhukkaampi miniä. Toinen miniä on sitten ihan vastakohtani. Anoppi on auttanut heitä paljon, mutta yrittänyt salata sen meiltä. Ihan kuin häntä hävettäisi, että toinen poika on ottanut sellasen puolison itselleen. Kun meidän lapsille sattui jotain, sitä päiviteltiin suureen ääneen ja saattoipa anoppi tokaista jotain pahasti lapsillekkin, mutta kun velipojan lapset tekivät jotain epäsopivaa sitä aina hyssyteltiin ja vähäteltiin.
Kyllä se meilläkin on enemmän niin, että lapset pitävät yhteyttä isovanhempiinsa. Olen yrittänyt kaikesta huolimatta opettaa lapsilleni, että isovanhemmat ovat rikkaus elämässä vaikka ei aina sille tuntuisikaan. Joskus tuntuu, että anoppia harmitta kun lapsemme ovat niin hyväkäytöksisiä ja käyvät heitä katsomassa ja kertomassa kuulumisiaan. Toisen pojan lapset kun ovat enemmänkin tuottaneet vain harmia vanhemmilleen.