"Olen hiljainen kuin vesi yöllä,
sillä minulla on suru.
Olen nöyrä kuin anteeksisaanut,
sillä ilo on minut jättänyt.
Kaikissa huoneissani vaalii
suru lähteneiden lintujen lauluja,
ettei ikäväkin kuolisi,
etten jäisi yksin."
Siinä se.Kaikki mitä just nyt pystyn tuntemaan..
Tai ei.. Siitä puuttuu lohduttomuus. Kyyneleet, suolaiset pisarat jotka ei mua voi pelastaa. Pahinta on että se oli mun oma syy, itte aiheutettu.. Mun syy mun syy mun syy.
Päätimme ystävättäreni kanssa yllättää poikaystävämme hauskoilla "kipsipeniksillä". Ostin kondomeja joihin ne ajattelimme valaa. Valitettavasti ei onnistunut..
Mut mun mies löysi kuitin kortsuista. Pelästyin jostain syystä ja sanoin ettei se ole mun, etten tiedä miten se mulle on päätynyt. VIRHE!
Myöhemmin (pari tuntia) kerroin totuuden. Hän sanoi vain "just". Sen jälkeen ei mitään.. Vastasi vain joo ku sanoin et lähden kotiin. Sitä ennen oli antanut olla lähellä,ihan kiinni. Noustessaan silitti kevyesti kättä. Kun lähdin ei sanonut edes moi.
Kotona lähetin tekstarin missä pyysin anteeksi. Hän sanoi ettei ole vihainen, pettynyt vain. Meni luottamus muhun eikä kuulema enää voi jatkaa..Sano viel lopuksi et rakastaa mua,et on surullista ku näin kävi.
Luulin et rakkaus on jotain paljon suurempaa, kestävämpää. Ettei se ihan pieneen kaadu. Mut ehkä tää ei ollut pientä. Ehkä mun rakas uskoo et tosissaan petän sitä. Enhän mä voisi! Mä rakastan sitä enemmän ku elämääni, enemmän ku itteäni, enemmän ku mitään..
En tiedä mitä tehdä. En kai saa häntä ikinä takaisin.. Ja se sattuu, se musertaa mua, en pysty hengittämään.. En pysty tekemään mitään.
Täytyy vielä mennä hakemaan tavaroita sen luota. En voi olla toivomatta et hän olis "tullu järkiinsä". Et nähdessään mut tajuais ettei voi heittää pois mitään näin hienoa. Toiveajattelua. Enhän mä ole mitään hienoa..
Mutta jos se mua rakastaa niin miksi sitten se mut jättää? osaako joku sen mulle kertoa? Vai onko viel mahdollisuus..
sillä minulla on suru.
Olen nöyrä kuin anteeksisaanut,
sillä ilo on minut jättänyt.
Kaikissa huoneissani vaalii
suru lähteneiden lintujen lauluja,
ettei ikäväkin kuolisi,
etten jäisi yksin."
Siinä se.Kaikki mitä just nyt pystyn tuntemaan..
Tai ei.. Siitä puuttuu lohduttomuus. Kyyneleet, suolaiset pisarat jotka ei mua voi pelastaa. Pahinta on että se oli mun oma syy, itte aiheutettu.. Mun syy mun syy mun syy.
Päätimme ystävättäreni kanssa yllättää poikaystävämme hauskoilla "kipsipeniksillä". Ostin kondomeja joihin ne ajattelimme valaa. Valitettavasti ei onnistunut..
Mut mun mies löysi kuitin kortsuista. Pelästyin jostain syystä ja sanoin ettei se ole mun, etten tiedä miten se mulle on päätynyt. VIRHE!
Myöhemmin (pari tuntia) kerroin totuuden. Hän sanoi vain "just". Sen jälkeen ei mitään.. Vastasi vain joo ku sanoin et lähden kotiin. Sitä ennen oli antanut olla lähellä,ihan kiinni. Noustessaan silitti kevyesti kättä. Kun lähdin ei sanonut edes moi.
Kotona lähetin tekstarin missä pyysin anteeksi. Hän sanoi ettei ole vihainen, pettynyt vain. Meni luottamus muhun eikä kuulema enää voi jatkaa..Sano viel lopuksi et rakastaa mua,et on surullista ku näin kävi.
Luulin et rakkaus on jotain paljon suurempaa, kestävämpää. Ettei se ihan pieneen kaadu. Mut ehkä tää ei ollut pientä. Ehkä mun rakas uskoo et tosissaan petän sitä. Enhän mä voisi! Mä rakastan sitä enemmän ku elämääni, enemmän ku itteäni, enemmän ku mitään..
En tiedä mitä tehdä. En kai saa häntä ikinä takaisin.. Ja se sattuu, se musertaa mua, en pysty hengittämään.. En pysty tekemään mitään.
Täytyy vielä mennä hakemaan tavaroita sen luota. En voi olla toivomatta et hän olis "tullu järkiinsä". Et nähdessään mut tajuais ettei voi heittää pois mitään näin hienoa. Toiveajattelua. Enhän mä ole mitään hienoa..
Mutta jos se mua rakastaa niin miksi sitten se mut jättää? osaako joku sen mulle kertoa? Vai onko viel mahdollisuus..
Vastaukset 6
Vanhimmat
Miehesi ei ole rakastanut sinua ollenkaan, ja nyt sai hyvän syyn jättää sinut? Arvelisin sen ainakin noin... Ei miehesi muuten noin pienestä suuttuisi, vaan olisi nauranut päälle. Tietenkin otan huomioon sen, että sinun ei olisi pitänyt valehdella siitä, että kuitti ei ole sinun...
Tulostapa tuo kirjoituksesi paperille ja vie ex-kumppanillesi, tai laita postissa menemään.. Luulisi hänen tuosta tajuavan, että rakastat häntä yli kaiken ja ikävöit häntä!!! =)
Joo, Nanna*82 antoi hyvän neuvon. Kirjoita vaikka hänelle paperille tuo sama kirjoitus. Kun hän on sen lukenut, hän antaa varmasti anteeksi. Muuten hän ei sinua rakasta ja hän vain tarvitsi "hyvän" syyn lopettaa suhde.
Annoin sen lukea ton jutun. Siitä seuras pitkä keskustelu,kipeä ja osaltaan nöyryyttävä mulle (kuka nyt nauttisi siitä et joutuu tunnustamaan tehneensä väärin ja tyhmästi..?). Mut nii, sano mulle kun halasin häntä ennenku lähin kotiin eilen et "älä itke, kaikki on ihan hyvin."
Toivon vain että kaikki todellakin on hyvin..
Sä et taida olla ainoa jolla on tollanen juttu mielessä:( Mullon vähän eri homma mutta silti mä en voi ikinä ymmärtää miksi ihminen voi jättää jos kerta rakastaa:(? Mut jätettiin jonku ihan käsittämättömän syyn vuoksi, tai pikkusyiden.
Rakastan tuota ihmistä ihan mielettömän paljon,rakastan sitä enemmän ku omaa elämäääni,enemmän ku itteäni..kuten säki sanoit.
Mä en pysty muuta kuin itkemään, ja tiedän ettei tää paha olo menen näin pois. Mutta tuntuu etten pysty tekemään mitään, en yhtikäs mitään.. muuta ku ajattelemaan mitä niin väärää muka olen tehnyt että mua rankastaan näin? En ole pettänyt, olen pitäny miestäni hyvänä,kannustanu,rakastanu..kaikkea. Mutta ei taida riittää.. mitä siihen vielä tarvitaan:( Tiedän etten tule ikinä rakastaan ketään näin paljoa. Siks kai olenkin surullinen ku tiedän etten voi ikinä enää saada tällästä onnea mitä mulla oli sen kanssa.
Eikai rakkaus ole aitoa ollutkaan jos se ei kestä erilaisia ala- ja ylämäkiä. Mä tiedän kuitenkin sen, että meidän rakkaus on ollut sitä aitoa, enkä aio päästää tästä irti näin helpolla.
Mä ainakin jättäisin moisen kanan, kipsipeniksiä?
Haaaaahahahahaaaa.....
Tässä on kaksi selvää mahdollisuutta, joko tosiaan petät sitä, ja kirjoitat tänne tuon juttusi, vähän niinkuin luot itsellesi alibin, tai sitten tosiaankin olet niin kädetön että uskot voivasi letruun kortsuun kaataa kipsiä, ja lopputulos on sitten peniksenmuotoinen kipsipatsas...
Mikä ihmeen jätkäkaveri sulla muuten on joka yllättyisi iloisesti kipsipeniksestä???
Outoa porukka, ansaitsette varmaan toisianne...
Voi hitsi, kiitos kun piristit päiväni, tämä oli huvittavaa.