Hyvä esimerkki:
Pariskunta AB asuu pääkaupunkiseudulla 2h kk asunnossa, josta kumpikin joutuu maksamaan tukien jälkeen itse 35,2 e/kk. yhteensä siis 70,4 e/kk.
Pariskunnalle AB tarjotaan 3h k asuntoa. Jos asumiskulut puolitetaan, pariskunta AB joutuisi maksamaan tarjotusta asunnosta tukien jälkeen 136,6 e/kk, josta A:n osuus olisi 71,5 e ja B:n osuus 65,5 e (A ja B saavat erilaista tukea asumiseen).
Mainittakoon vielä, että muuttomatkan pituus on todella lyhyt, eli linnuntietä noin 7 metriä. Asumisaikaa edellä mainituissa asunnoissa on noin vuosi jäljellä.
A ei halua muuttaa tarjottuun asuntoon.
B haluaa muuttaa tarjottuun asuntoon.
A perustelee mielipidettään seuraavasti:
1. Muuttoon menee aikaa ja vaivaa, eikä hänellä ole aikaa eikä haluakaan muuttostressiin.
2. A ei pidä ajatuksesta, että joutuisi maksamaan asumisesta 35,1 e/kk lisää. Ja se on liikaa, koska pariskunta AB pärjää ihan hyvin nykyisessäkin asunnossa.
B perustelee haluaan muuttaa seuraavasti:
1. 3h k asunnossa kummallakin olisi "omaa tilaa" enemmän. Opiskeluiden ja töiden tekeminen olisi helpompaa, eikä toinen häiritsisi toista niin usein. Esimerkiksi A voisi katsoa televisiota, kokata, tai oleilla olohuoneessa kun B tekee koulutöitä ilman että B:n työskentely häiriytyy, kuten nykyisessa 2h kk asunnossa. Samoin B voisi tehdä töitä tietokoneellaan, häiritsemättä A:n aamu-unia. Nykyisessä asunnossa toisen täytyy olla kuin "kusisukassa", jos toinen tarvii työrauhaa.
2. Edelleen B tuo esiin, että 35 euron lisäys kuukaudessa asumismenoissa henkilöä kohti on todella pieni verrattuna tilavammasta asunnosta tulevaan elintason ja asumismukavuuden nousun mukanaan tuomaan hyötyyn. Lisäksi B arvioi, että pääkaupunkiseudulla todella harvat maksavat asumisestaan näin vähän kuin pariskunta AB, asuvat he sitten 2h kk tai 3h k -asunnossa.
Perusteluiden jälkeen B tekee A:lle tarjouksen:
1. B sitoutuu hoitamaan muuton niin, ettei A:n tarvi pistää rikkaakaan ristiin.
2. B sitoutuu vastaamaan asumiskustannusten noususta siten, ettei A joudu maksamaan uudesta asunnosta enempää kuin vanhastakaan.
Tässä vaiheessa A kertoo, että ei halua siltikään muuttaa uuteen tarjottuun asuntoon. koska:
1. Jos A ehkä saattaa muuttaa pois taloudesta AB lähiaikoina, niin tällöin B joutuu yksin jäädessään maksamaan 3h k asunnosta paljon enemmän kuin joutuisi maksamaan asunnosta 2h kk. Eikä A halua, että B joutuu hänen takiaan huonoon tilanteeseen. Eli A ei halua muuttaa uuteen asuntoon, koska ajattelee itseasiassa B:n parasta.
B toteaa tähän, että tietää tämän riskin eroamisesta. B tuo esiin, että A saa tottakai lähteä ihan yhtä vapaasti uudesta asunnosta kuin vanhastakin, jos niin haluaa, ja asuntoon jäävä osapuoli (B) hoitaa siitä eteenpäin vuokranmaksun kokonaan itse ilman mitään "kohtauksia".
A tuo esiin, että toimii näin, koska ajattelee B:n parasta.
B reagoi tähän kertomalla, että toivottavasti A muistaa ajatella myös B:n parasta siinä vaiheesssa kun A ehkä muuttaa pois taloudesta AB ja tämä muutos aiheuttaa B:lle mielipahaa ja surua todella paljon.
B kertoo ettei ymmärrä A:ta.
A kertoo ettei ymmärrä B:ta.
Tässä vaiheessa volyymi on kova ja eleet vahvoja.
Aikalisän jälkeen A ja B sopivat, että eivät riitele tästä asiasta, koska asiahan on aika pieni ja kumpikin asuntovaihto ehto on "ihan hyvä". B tuo esiin, ettei haluaisi A:n muuttavan pois taloudesta AB, vaan olisi todella kiitollinen, jos A jäisi asumaan talouteen AB. Tärkeintä B:lle on että A ja B asuvat yhdessä.
Jatkossa A:n ja B:n on kuitenkin vaikea keskustella asiasta ja keskustelu on edellä olevan kertausta.
Miten A ja B oppisivat ymmärtämään toisiaan?
Pariskunta AB asuu pääkaupunkiseudulla 2h kk asunnossa, josta kumpikin joutuu maksamaan tukien jälkeen itse 35,2 e/kk. yhteensä siis 70,4 e/kk.
Pariskunnalle AB tarjotaan 3h k asuntoa. Jos asumiskulut puolitetaan, pariskunta AB joutuisi maksamaan tarjotusta asunnosta tukien jälkeen 136,6 e/kk, josta A:n osuus olisi 71,5 e ja B:n osuus 65,5 e (A ja B saavat erilaista tukea asumiseen).
Mainittakoon vielä, että muuttomatkan pituus on todella lyhyt, eli linnuntietä noin 7 metriä. Asumisaikaa edellä mainituissa asunnoissa on noin vuosi jäljellä.
A ei halua muuttaa tarjottuun asuntoon.
B haluaa muuttaa tarjottuun asuntoon.
A perustelee mielipidettään seuraavasti:
1. Muuttoon menee aikaa ja vaivaa, eikä hänellä ole aikaa eikä haluakaan muuttostressiin.
2. A ei pidä ajatuksesta, että joutuisi maksamaan asumisesta 35,1 e/kk lisää. Ja se on liikaa, koska pariskunta AB pärjää ihan hyvin nykyisessäkin asunnossa.
B perustelee haluaan muuttaa seuraavasti:
1. 3h k asunnossa kummallakin olisi "omaa tilaa" enemmän. Opiskeluiden ja töiden tekeminen olisi helpompaa, eikä toinen häiritsisi toista niin usein. Esimerkiksi A voisi katsoa televisiota, kokata, tai oleilla olohuoneessa kun B tekee koulutöitä ilman että B:n työskentely häiriytyy, kuten nykyisessa 2h kk asunnossa. Samoin B voisi tehdä töitä tietokoneellaan, häiritsemättä A:n aamu-unia. Nykyisessä asunnossa toisen täytyy olla kuin "kusisukassa", jos toinen tarvii työrauhaa.
2. Edelleen B tuo esiin, että 35 euron lisäys kuukaudessa asumismenoissa henkilöä kohti on todella pieni verrattuna tilavammasta asunnosta tulevaan elintason ja asumismukavuuden nousun mukanaan tuomaan hyötyyn. Lisäksi B arvioi, että pääkaupunkiseudulla todella harvat maksavat asumisestaan näin vähän kuin pariskunta AB, asuvat he sitten 2h kk tai 3h k -asunnossa.
Perusteluiden jälkeen B tekee A:lle tarjouksen:
1. B sitoutuu hoitamaan muuton niin, ettei A:n tarvi pistää rikkaakaan ristiin.
2. B sitoutuu vastaamaan asumiskustannusten noususta siten, ettei A joudu maksamaan uudesta asunnosta enempää kuin vanhastakaan.
Tässä vaiheessa A kertoo, että ei halua siltikään muuttaa uuteen tarjottuun asuntoon. koska:
1. Jos A ehkä saattaa muuttaa pois taloudesta AB lähiaikoina, niin tällöin B joutuu yksin jäädessään maksamaan 3h k asunnosta paljon enemmän kuin joutuisi maksamaan asunnosta 2h kk. Eikä A halua, että B joutuu hänen takiaan huonoon tilanteeseen. Eli A ei halua muuttaa uuteen asuntoon, koska ajattelee itseasiassa B:n parasta.
B toteaa tähän, että tietää tämän riskin eroamisesta. B tuo esiin, että A saa tottakai lähteä ihan yhtä vapaasti uudesta asunnosta kuin vanhastakin, jos niin haluaa, ja asuntoon jäävä osapuoli (B) hoitaa siitä eteenpäin vuokranmaksun kokonaan itse ilman mitään "kohtauksia".
A tuo esiin, että toimii näin, koska ajattelee B:n parasta.
B reagoi tähän kertomalla, että toivottavasti A muistaa ajatella myös B:n parasta siinä vaiheesssa kun A ehkä muuttaa pois taloudesta AB ja tämä muutos aiheuttaa B:lle mielipahaa ja surua todella paljon.
B kertoo ettei ymmärrä A:ta.
A kertoo ettei ymmärrä B:ta.
Tässä vaiheessa volyymi on kova ja eleet vahvoja.
Aikalisän jälkeen A ja B sopivat, että eivät riitele tästä asiasta, koska asiahan on aika pieni ja kumpikin asuntovaihto ehto on "ihan hyvä". B tuo esiin, ettei haluaisi A:n muuttavan pois taloudesta AB, vaan olisi todella kiitollinen, jos A jäisi asumaan talouteen AB. Tärkeintä B:lle on että A ja B asuvat yhdessä.
Jatkossa A:n ja B:n on kuitenkin vaikea keskustella asiasta ja keskustelu on edellä olevan kertausta.
Miten A ja B oppisivat ymmärtämään toisiaan?
Vastaukset 8
Vanhimmat
siltä, että vastustus muuttoa kohtaan johtuu jostain muusta, kuin pelkästään siitä, että muutto nyt sattuu olemaan miehistä erittäin vastenmielistä touhua.
Olet kuitenkin tarjoutunut ylittämään itsesi, jotta tämä homma saataisiin hoidettua ja perustellut sen järkevästi.
Mieti kuitenkin vielä, ratkaiseeko uusi asunto niitä ongelmia, joita parisuhteessanne selvästi on jo nyt, asuessanne vanhassa asunnossa. Sanoit, että henkilö A on ilmoittanut mahdollisesti jättävänsä sinut. Suljetko ehkä silmäsi pahimmalta ja haluat näin muuttaa olosuhteita, jos vaikka asiat muutenkin muuttuisivat paremmiksi?
Älä pakene nykyisiä ongelmianne laittamalla ajatuksiasi muuttopuuhiin, vaan keskity mieluummin nykyhetkeen ja ratkaise jo olemassa olevia ongelmia. Aloita muuton suunnittelu uudelleen, kun olet varma, että haluat muuttaa yhdessä A:n kanssa (olithan B???) ja että hän haluaa sitä myös.
Muussa tapauksessa muuttaminen ei ainakaan vahvista parisuhdettanne - vaikea kuvitella että sinunkaan mielialasi paranee roudattuasi yksin tavarat toiseen kämppään toisen mököttäessä vieressä.
Anteeksi realismi, onnea matkaan! :)
"vaikuuttaa siltä, että vastustus muuttoa kohtaan johtuu jostain muusta, kuin pelkästään siitä, että muutto nyt sattuu olemaan miehistä erittäin vastenmielistä touhua. "
Mies haluaa muuttaa. Nainen ei halua. Olisi mukavaa tietää mikä on tuo oikea syy vastustaa muuttoa.
"Olet kuitenkin tarjoutunut ylittämään itsesi, jotta tämä homma saataisiin hoidettua ja perustellut sen järkevästi."
Samaa mieltä olen minäkin.
"Mieti kuitenkin vielä, ratkaiseeko uusi asunto niitä ongelmia, joita parisuhteessanne selvästi on jo nyt, asuessanne vanhassa asunnossa. Sanoit, että henkilö A on ilmoittanut mahdollisesti jättävänsä sinut. Suljetko ehkä silmäsi pahimmalta ja haluat näin muuttaa olosuhteita, jos vaikka asiat muutenkin muuttuisivat paremmiksi?"
Henkilö A otti erilleen muuttamisen esiin, vasta siten kun B oli tehnyt vastaehdotuksen, että B hoitaa muuton ja maksaa asumismenojen lisääntymisen yksin. B ei voinut välttyä ajatukselta, että erilleen muuttoa käytettiin niin sanottuna strategisena ydinasepelotteena. Lainaus kuvitellusta A:n käsikirjasta: "Jos et saa tahtoasi läpi keskustelutilanteissa, uhkaa erolla, niin saat tahtosi läpi."
"Älä pakene nykyisiä ongelmianne laittamalla ajatuksiasi muuttopuuhiin, vaan keskity mieluummin nykyhetkeen ja ratkaise jo olemassa olevia ongelmia."
Kumpa A kertoisi mitä ovat nämä oikeat nykyhetken ongelmat, niin heti B koittaisi ratkaista niitä. Nyt tilanne on se että edes A ei taida tietää mitä nuo olemassaolevat ongelmat ovat. Ja vaikka tietäisikin, hän ei halua tuoda niitä esiin, koska B alkaisi ratkaisemaan niitä. Sen sijaan se mitä A taitaa haluata, on epätöivossa piehtarointi tuhkan päälle sirottelu.
"Aloita muuton suunnittelu uudelleen, kun olet varma, että haluat muuttaa yhdessä A:n kanssa (olithan B???) ja että hän haluaa sitä myös."
A ja B:hän asuu jo nykytilanteessa uhdessä. Miten voi olla niin vaikeaa asua yhdessä kolmiossa jos kaksiossakin on voitu elää?
"Muussa tapauksessa muuttaminen ei ainakaan vahvista parisuhdettanne - vaikea kuvitella että sinunkaan mielialasi paranee roudattuasi yksin tavarat toiseen kämppään toisen mököttäessä vieressä."
Vahvistaako se sitten että B tuntee olevansa uhkailun ja ylikävelyn uhri ja ettei A ole edes yrittänyt ymmärtää B:tä. B:n koko päivä tähän mennessä on mennyt asian mukanaan tuomaan vitutukseen ja todennäköisesti menee vielä pari päivää. Vahvistaako se sitten parisuhdetta kun taas illalla keskustellaan (=riidellään) laitetaan ruuaksi pastaa vai riisiä?
"Anteeksi realismi, onnea matkaan! :)"
Hei mikä teidän mielestä olisi KOMPROMISSI?
Vaikeaksi meni.
Miten olis parin päivän erillään (yksin) olo? Vai onko siihen käytännön mahdollisuuksia?
Tai sitten yhteinen irtiotto arjesta - lähdette viikonloppuna johonkin muualle kämpästänne, viettämään laatuaikaa ja puhumaan ongelmistanne.
Mielestäni voisit keskittyä täysin siihen, että saatte sen puheyhteyden aikaan, vaikka se vaatisi mitä. Kyllä parin tulee voida keskustella asioista ja tunteistaan keskenään. Sopikaa vaikka että olette hermostumatta, vaikka toinen sanoisi mitä. Tiedän, kuulostaa hullulta, mutta toimii.
Toivottavasti olet täällä vain hakemassa rohkaisua, etkä odottelemassa valmista ratkaisua. Sinun tulee itse tietää mikä tilanteessa on parasta ja tämän saat selville kysymällä siltä toiselta henkilöltä ja neuvottelemalla hänen kanssaan.
Se vaatii kyllä työtä, jos toinen tosissaan uhkailee erolla saadakseen tahtonsa läpi. Ei ole hänen toiminnassaan liikaa hurraamista, jos ihan rehellisiä ollaan. Ymmärrän suuttumuksesi...
Mutta jos se yhtään lohduttaa, niin naisia et tule koskaan täysin ymmärtämäänkään. Eikä se ole välttämättä sinun ymmärryksestäsi kiinni...
On se niin erikoinen tämä "kaikki-vaikuttaa-kaikkeen-toimintamalli"...;)
"Toivottavasti olet täällä vain hakemassa rohkaisua, etkä odottelemassa valmista ratkaisua."
Olen täälä purkamassa paineita. Tekisi mieli huutaa silmät suuttumusta salamoiden ja hampaita näyttäen tavaroita heitellen ja jäseniä pullistellen morsiammelle että "minä rakastan sina senkin saatanan kaunistus. Mutta sinua on niin helvetin vaikea ymmärtää. Luulen että teet kaiken vain minua kiusatakseni."
Viime kerralla muuten kun kultamussukkani oli yhtä käsittämätön idiootti, kirjoittelin paineitani keskusteluryhmään ja kerroin provosoituneena kärjistettyjä yleisiä mielipiteitäni naisista mm. liittyen heidän kyvyttömyydestään toimia johtotehtävissä ja haukuin muutoinkin menne tullen idiooteiksi... Harmi vaan, että keskustelupalstan ylläpitäjä oli sitä mieltä että "purkautumiseni" sisältö on ehdottomasti kanneltava nuoren naisesimieheni tietoon. No potkuthan siitä tuli. Yllätys yllätys. Olis vaan silloin pitänyt vetää morsiantan silloin ns. lekalla turpaan, eikä kirjotella nettiin... Olispahan ainakin työpaikka säilynyt.
"Sinun tulee itse tietää mikä tilanteessa on parasta ja tämän saat selville kysymällä siltä toiselta henkilöltä ja neuvottelemalla hänen kanssaan."
Entäpä jos toinen ei suostu kirveelläkään kertomaan 1) mikä on vikana 2) mitä asioille pitäs tehdä 3) mikä on oikea suoritus.
Se vaan jauhaa, että "ei näille voi tehdä mitään, nyt kaikki on myöhästä ja pilalla lopullisesti, ei tästä koskaan mitään tule."
Ja se neuvottelu menee tyyliä, tehdäänkö niinkuin minä määrään? Vaihtoehdot: a) tehdään => hyvä, sinun mielipiteillesi ei ole enää mitään tarvetta, nyt olet minun pikku koiranpentuni, jonka tehtävänä on viihdyttää minua ja tehdä kaikki niinkuin minä sanon. Tai b) ei tehdä => no hyvä, sitten erotaan, jätänkin oman asuntohakemuksen, ja ai niin olen muuten pettänyt sinua kolme kertaa, tai jotain muuta yhtä rakentavaa.
Lekaako naamaan? Omaan, toisen vai molempien?
Ehdottomasti on parempi purkaa paineitaan kirjoittamalla, kuin tekemällä jotain konkreettista pahaa.
- muussa tapauksessa asunto seuraavaksi 15 vuodeksi järjestyy itsestään; sijainti, koko, vuokra sekä sisustus eivät ole sinun päätettävissäsi.
Oletko koskaan itse miettinyt, että sinulla voisi olla parempi olla yksin? Minä olin edellisen suhteen jälkeen niin kauan yksin, kunnes koin, että seurusteleminen tuo elämääni jotain lisää ottamatta mitään entistä pois.
Oletko tosissasi työpaikan menetyksen suhteen, kuulostaa uskomattomalta...?
Jos nainen ei halua keskustella kanssasi missään olosuhteissa, hän on itsekeskeinen, kakaramainen ja lapsena alistettu vallanhimoinen pirulainen, josta sinun kannattaa hankkiutua eroon. Jos hän ei tee elettäkään hyvinvointisi eteen ja voi hyvin ainoastaan saadessaan pompottaa sinua, miksi rakastat tätä naista? Ulkonäön takia? Pillun toivossa? Pelkäät että et saa ketään muuta, vaikka sinunlaisellesi täyspäiselle ihmiselle varmasti olisi muitakin ottajia (varmasti sinua kohtaan parempia).
Kyseenalaista koko suhteenne olemassaolo seuraavilla argumenteilla
- miksi seurustelet kanssani
- miksi vain sinun mielipiteelläsi olisi merkitystä
- jos jätän sinut, koetko menettäväsi mitään
Jätä se ihminen. Älä elä kurjuudessa, hajotat vielä itsesi turhan takia.
Meinasin itse tappaa itseni kerran yhden naisen takia, mutta tulin onneksi järkiini ja poistin oma-aloitteisesti tämän ihmisen ajatuksistani ja elämästäni. Nyt seurustelen onnellisesti tasavertaisena mitä ihanimman naisen kanssa.
Edelleen onnea matkaan...:)
Hei!
Olen tullut siihen tulokseen, ettei maailmassa ole mitään niin hankalaa kuin ihmissuhde. Lopulta esimerkki voidaan yksinkertaistaa ja silti pitäytyä totuudessa. Vene kaksi soutajaa.
a) niin kauan kuin molemmat soutaa omaas suuntaansa vene pyörii paikalllaan
b) jos van toinen soutaa toinen ei tee mitään vene kulkee hitaasti soutajan suuntaan
c) jos molemmat soutavat samman suuntaan, päästään nopeasti johinkin päämäärään ja silloin vuorotellen voidaan levähtää ja suunta pysyy samana.
Mikään ei ole niin turhauttavaa kuin paikallaan pyörimen. Me suomalaiset naiset otamme usein miehen roolin valitettavasti. Etsitään vahvaa miestä, mutta sitten ei kuitenkaan luoteta hänen tekemiinsä päätöksiin...Edes noin vähäpätöisessä asiassa.
Ehkä siinä siittenkin on järkeä, että jos kompromissiratkaisuun ei päästä, niin mies päättää.... En tarkoita sairaita yksilöitä vaan normaaleja ihmisiä, joissa päätösissä ei kuitenkaan ole kysymys elämästä ja kuolemasta. Eipä tarvistis niin usein mennä kapakkaan lohtua hakemaan kun sais olla mies kotonaan. Eli ihanne olis, että mies kuuntelee naista (oikeesti kuuntelee ja punnitsee mitä hän sanoo) sen jälkeen lopullinen päätös on miehen... Yleensä meillä menee hyvin, jos linjaus on tämä. Jos minä alan hyppiin mieheni silmille, joka yleensä tekee järkevät päätökset niin siitä seuraa vaan kauhea soppa ja vaikka saisinki tahtoni periksi ei kukaan loppujen lopuksi tullut siitä onnelisemmksi...
No niin. Muuton dead line oli ja meni.
Tulos: jäätiin kaksioon.
Prosessi:
Aamulla riideltiin, A halusi jäädä kaksioon ja minä B halusin kolmioon.
Klo 14 oli sovinnollisempi vaihe. Sovittiin että nähdään kahvilassa.
KLo 16 tavattiin kahvilassa, istuttiin 2 tuntia ja puhuttiin. Kummatkin ymmärsi toisiaan ja tunnelma oli hyvä => A suostui muuttamaan kolmioon koska asia oli B:lle tärkeä.
klo 20 tilanne oli muuttunut niin ettei A enää halunnutkaan muutaa kolmioon. Tilanne pysyi samana loppuillan ja seuraavan aamun.
Mitä tästä opimme?
Olisiko B:n pitänyt heti saadessaan myöntävän vastauksen kolmioon muuttamisesta kiirehtiä ilmoittamaan vuokrananatajalle, että otetaan kolmio ja tullaan saman tien allekirjoittamaan sopimus?
Veikkaisin ainakin näin, koska heiluu kun papan vanha kaappikellon viisari puolelta toiselle.
Taitaa tyttöä alkaa hirvittämään suhde tai se mihin se on menossa. Ehkä hän ei vielä sitä itse ymmärrä, mutta merkit on jo ilmassa.
Näinhän me naiset yleensä... valitettavasti.