18v nuori mies kaipaisi nyt neuvoa.
Olen nyt seurustellut tyttöystäväni kanssa 3v2kk. Suhteessa on ollut niin ala- ja ylämäkiä, kuten kuuluukin olla. Viime viikkojen aikana on kuitenkin joku muuttunut.
En pidä tyttöystävääni enää erityisen viehättävänä vaan vertailen häntä jatkuvasti muihin, en ikävöi häntä, en ole mustasukkainen mistään ja pelkkä ajatuskin seksistä saa mielen laskemaan. Samalla kuitenkin tekisi mieli käydä kaupungilla tapailemassa ja tutustumassa uusiin naispuolisiin ihmisiin ja katsoa mitä siitä saattaisi syntyä(en ole seurustellut muiden kanssa). Luulen kai pelkääväni, että nuoruus menee ihan hukkaan jos joudun koko ajan miettimään ja kyttäämään omia tekemisiäni, mitä saa tehdä ja mitä ei. Onko tämä nyt ihan normaalia? Kai se on, mutta haluaisin tietää onko muilla ollut samanlainen tilanne, ja jos on, niin miten hoidit asian? Pidittekö taukoa vai erositteko ja myöhemmin palasitte yhteen(vai palasitteko ollenkaan)?
Olemme puhuneet asiasta ja tauon pitäminenkin on mainittu, mutta en mitenkään kykene uskomaan, että palaisimme sen jälkeen enää yhteen. En halua satuttaa Häntä sillä tiedän, että hän rakastaa minua. Mutta rakastanko enää häntä?
Olisin kiitollinen jos joku tämän lukisi ja vielä vastaisi jotain järkevää.
T. Epävarma
Olen nyt seurustellut tyttöystäväni kanssa 3v2kk. Suhteessa on ollut niin ala- ja ylämäkiä, kuten kuuluukin olla. Viime viikkojen aikana on kuitenkin joku muuttunut.
En pidä tyttöystävääni enää erityisen viehättävänä vaan vertailen häntä jatkuvasti muihin, en ikävöi häntä, en ole mustasukkainen mistään ja pelkkä ajatuskin seksistä saa mielen laskemaan. Samalla kuitenkin tekisi mieli käydä kaupungilla tapailemassa ja tutustumassa uusiin naispuolisiin ihmisiin ja katsoa mitä siitä saattaisi syntyä(en ole seurustellut muiden kanssa). Luulen kai pelkääväni, että nuoruus menee ihan hukkaan jos joudun koko ajan miettimään ja kyttäämään omia tekemisiäni, mitä saa tehdä ja mitä ei. Onko tämä nyt ihan normaalia? Kai se on, mutta haluaisin tietää onko muilla ollut samanlainen tilanne, ja jos on, niin miten hoidit asian? Pidittekö taukoa vai erositteko ja myöhemmin palasitte yhteen(vai palasitteko ollenkaan)?
Olemme puhuneet asiasta ja tauon pitäminenkin on mainittu, mutta en mitenkään kykene uskomaan, että palaisimme sen jälkeen enää yhteen. En halua satuttaa Häntä sillä tiedän, että hän rakastaa minua. Mutta rakastanko enää häntä?
Olisin kiitollinen jos joku tämän lukisi ja vielä vastaisi jotain järkevää.
T. Epävarma
Vastaukset 6
Vanhimmat
Ei tuollaista suhdetta kannata jatkaa paitsi korkeintaan ystävyyspohjalta.
Älä sinä tuhlaa elämääsi niinkuin minä tein. 18-vuotiaana pitää mennä ja panna, ja myöhemmin ehtii näitä suhteita miettiä ihan tarpeeksi.
Ainakin jos nyt menet ja nait tarpeeksi, voit joskus sanoa että kyllä mä silloin nuorena sain.
tilanne myös. Seurustelin poikakaverin kanssa muutaman vuoden, mutta jossain vaiheessa alkoi kiinnostus lopahtamaan ja muut kiinnostaa. Siihen johti ongelmat suhteessa ja sitten aloin myös ajattelemaan, että ei tää suhde nyt ole se mitä haluan. Nuorena en halunnut jämähtää tylsään suhteeseen ja halusin eri asioita mitä poikakaverini. Niinpä sitten pidettiin taukoa ja veivattiin suhdetta edes takaisin. Lpulta sitten tuli se lopullinen ero, luojan kiitos, vaikka vaikeaa oli. En osaa oikein neuvoamuuten kuin että mieti onko nykyinen suhde sitä mitä haluat parisuhteelta ja elämältäkin. Mutta eroa ensin ennen kuin alat uusia katselemaan.
tätä nykyaikaa.
-onnelliset yhdessä jo 30 vuotta-
Sulla on vain yksi elämä, ja Sinä olet AINOA ihminen, jonka kanssa sun täytyy elämäsi elää. Sun pitää siis elää se niin, että olet sinut itsesi kanssa, eikö niin.
Tämä lauseesi kertoo, että sisällä tiedät, mitä pitää tehdä, vaikket ääneen osaakaan sitä vielä sanoa: "Olemme puhuneet asiasta ja tauon pitäminenkin on mainittu, mutta en mitenkään kykene uskomaan, että palaisimme sen jälkeen enää yhteen. En halua satuttaa Häntä sillä tiedän, että hän rakastaa minua. Mutta rakastanko enää häntä?"
Minusta kuulostat ikäiseksesi varsin järkeävästi asioita harkitsevalta ja tästä tytöstä paljon välittävältä ihmiseltä. Mietit etukäteen, miten tyttö reagoisi jos eroatte ja se todistaa, että vaikket (enää?) rakastaisi, niin välität hänestä silti vielä :-) Ja tottakai välität, Teillä on 3v2kk takana yhteistä taivalta. Siihen mahtuu paljon kaikkea, enimmäkseen varmaan hyvääkin.
Olette kuitenkin tosi nuoria, ja olen samaa mieltä, ettei pidä jättää elämää kokematta ja sitoutua liian aikaisin. Enkä nyt tällä tarkoita, että pitää mennä panemaan jokaista nättiä tyttöä, mutta kyllä elämänkokemusta kannattaa hankkia ennenkuin sitoutuu loppuiäkseen.
Jos pari on alkanut alle 20-vuotiaana seurustella, niin jossain vaiheessa jommalle kummalle iskee se "juoksuaika", jos ei sitä ole nuorena saanut kokea. Ja esim. kolmekymppisen on paljon vaikeampi löytää "juoksuseuraa" kuin nuorten, koska muut kolmekymppiset ovat juoksunsa juosseet ja onnellisesti parisuhteissa.
Jotta tyttö voi säilyttää itsetuntonsa ja itsekunnioituksensa, ja jotta Sinä voit katsoa itseäsi peiliin, eroa ensin, ennenkuin lähdet kokeilemaan muita!
Selvästi välität tytöstä ja siksi yritä tehdä erosta mahdollisimman helppo tytölle. Mut on jätetty monta kertaa eikä kaikki ole olleet hyviä eroja. Yksi ero on ylitse muiden. Sattui niin perhanasti, mutta jälkeenpäin ajatellen mies kohteli mua tosi hyvin, vaikka jättikin. Ja koska jätti.
Hyvä erokin sattuu, tottakai, kun tyttö vielä rakastaa sinua. Muista, että olet juuri särkemässä ihmisen sydämen, ja paljolti sinun käytöksestäsi riippuu, miten pitkään tyttö suree ja kuinka pitkälle elämään hän kantaa ajatuksia tästä erosta. Teidän yhteisen historian takia haluat varmaankin tehdä mahdollisimman hyvän hänelle. Toivottavasti hänkin tajuaa jossain vaiheessa, että tää oli itseasiassa hyvä ero. Se ei kyllä tapahdu heti!
Kuulostele itseäsi, niinkuin jo nyt teet, että olet varma mitä teet. Sun täytyy olla varma ja vakuuttava. Mieti ensin mitä aiot sanoa ja sitten puhu tytölle. Kerro, että olet ajatellut tätä asiaa ja sinusta on epäreilua jatkaa seurustelua, molempien kannalta epäreilua, koska sinun tunteesi ovat muuttuneet häntä kohtaan. Että rakastat ja kunnioitat häntä edelleen, mutta et enää kuten tyttöystävää, vaan kuten jotain läheistä naista, kuten siskoa. Tää on ollut pahin mahdollinen lause mun elämässäni kuulla, mutta sen myötä tajusin heti, että eihän me sitten voida mitenkään jos mies ajattelee must yhtä lämpimästi kuin siskostaan! :-(
Eron syyn kertominen on tärkeää. Mikään ei satuta niin paljon jätettävää, kuin että jättäjä sanoo, että en nyt oikeen tiedä mikä on, mutta ei nyt jatketa seurustelua kuitenkaan. AINA PITÄÄ KERTOA JOKU SYY. Vaikket oikeasti tietäisikään sitä syytä. Mutta, inhorealisti ei pidä myöskään olla ja satuttaa toista turhaan. Jos syy on "en pidä sua enää viehättävänä, ja haluaisin tutustua uusiin tyttöihin" ÄLÄ sitä sano! Parempi on sanoa, että "tunteeni sua kohtaan ovat muuttuneet ja vaikka olen yrittänyt, en saa niitä käännettyä takaisin". Totuushan on, ettei ihminen voi kontrolloida tunteitaan. Joka tapauksessa tee selväksi, että TÄMÄ ERO EI OLE HÄNEN SYYTÄÄN eikä se johdu mistään mitä mitä hän on tehnyt tai jättänyt tekemättä, tämä johtuu vain sinusta (ota siis syy, vaikka oikeasti syy olis jossain muualla).
Anna eroilmoituksen jälkeen tytölle aikaa selvitä ensishokista. Hän alkaa itkeä ja mahdollisesti huutaa. Hän saattaa pyytää vielä yhtä mahdollisuutta. Pysy lujana. Olet päätöksesti tehnyt ja se on hyvä päätös (tätä älä sano, mutta itselles voit vakuuttaa, koska tyttö voi yrittää kovastikin, ettet jättäisi häntä.)
Ole ystävällinen, mutta pysy lujana, sinä olet päätöksesi tehnyt. Se nimittäin auttaa tyttöä, että olet varma siitä mitä teet. Se osoittaa, että kunnioitat häntä etkä leiki hänen tunteillaan, vaikka jätätkin. Minä oman suuren surun hetkellä erossa muistan ajatelleeni, että kun mies on kerran noin varma, ei mikään mitä teen saa hänen päätään kääntymään. Miksi siis edes yrittää.
Sun täytyy siis miehekkäästi kestää ne kyyneleet. Joudut mahdollisesti toistamaan mitä olet sanonut. Paljon riippuu siitä miten erohetkellä toimit, miten hän erosta selviää. Hän saattaa tulla itkien halaamaan. Halaa, mutta ajattele että siinä on matikanopettajasi tms. eli älä helli, vaan halaa mutta vetäydy sitten irti nätisti.
Anna tytölle aikaa. Älä lähde jättämistilanteesta, vaan anna tytölle aikaa reagoida. Kuuntele mitä tyttö sanoo. Jos hän haluaa jutella, juttele. YRITÄ VASTATA TYTÖN jokaiseen kysymykseen. "En tiedä" voi kuulostaa hirmuisen loukkaavalta, kun olet juuri särkenyt toisen sydämen. Mulle ainakin aikanaan oli tärkeää kuulla monta kertaa eron syy ja se, että mies oli varma mitä tekee.
Mies on myöhemmin kertonut, että mun jättäminen oli kamalaa, koska hän tiesi särkevänsä mun sydämen, eikä olis sitä halunnut tehdä, mutta että siinä sen sanottuaan ja mun itkun nähdessään hän jotenkin vaan tiesi, että tää oli todellakin oikea ratkaisu. Jos hän olis antanut mulle toivoa jäädä roikkumaan, olisin tuhannen prosentin varmuudella jäänyt. Minähän rakastin miestä! Ja olisin kuluttanut omaa elämääni ihan turhaan, koska se oli miehen päätös eikä sitä voinut muuttaa.
Tää mies sanoi silloin mulle hyvin viisaasti:" Haluaisin rakastaa sua kuten ennenkin, mutta tunteeni ovat ajan myötä muuttuneet ja olen siitä pahoillani, mutta näin on käynyt. Rakastan ja kunnioitan sua, mutta kuten läheistä ystävää tai siskoa. Ja tässä tilanteessa ainoa oikea mitä voin tehdä, on lopettaa meidän seurustelu. Sinä ansaitset olla vapaa voidaksesi löytää sen ihmisen, joka rakastaa sua niinkuin ansaitset tulla rakastetuksi, naisena."
Tällä tavalla mies ei vienyt multa itsekunnioitusta, vaan päin vastoin osoitti paljon kunnioitusta ja rakkauttakin tavallaan mua ja mun tunteita kohtaan. En halunnut tämän jälkeen kuullakaan miehestä pitkään pitkään aikaan. Hän olis halunnut kuulla mitä mulle kuulluu KAVERINA (hän siis korosti tätä mikä oli hyvä, ei antanut toivoa suhteen uusimisesta), mutta sanoin, että jos todella välität, annat mun toipua niin kauan kuin aikaa tarvitsen. Meni melkein vuosi, kunnes olin toipunut miehestä. Otin sitten yhteyttä ja tapasimme, kavereina ja sitä olemme edelleen. Monen exän kanssa en todellakaan ole kaveri, koska jättäminen oli niin kurjasti tehty.
Tästä tuli nyt kovasti tällänen jättämisjuttu, siltä varalta, että tarviit jättämisneuvoja...?
;-) Tsemppiä toivotan sulle. Kuuntele sydäntäsi niin tiedät tekeväsi oikein.
Hyvää kesän jatkoa!
Oli kyllä asiallisin (ja pisin:) vastaus mikä tähän mennessä on tullut, kiitos siitä. Neuvot oli erittäin hyviä ja viestiä oli helppo lukea, nyt pitää vain miettiä tulenko niitä neuvoja tarvitsemaan. Viikko tai pari, jos ei ajatukset päässä muutu niin näitä neuvoja tullaan varmaan tarvitsemaan.
Kiitän
kuulostaapi hieman siltä että tunteesi ovat alkaneet haalistua.. sehän on aivan yleistä suhteissa jotka ovat alkaneet hyvin nuorina. sitä katsos aletaan "kasvamaan erilleen". tuota noin..ethän sä voi jäädä siihen suhteeseen sen takia että sun tyttöystävä rakastaa sua jos sä itse et enää tunne samoin. se on väärin teitä molempia kohtaan. puhut vain tyttöystävällesi rehellisesti tuntemuksistasi vaikka se sattuis kuinka,koska erot ei ole koskaan kivuttomia. ja kuka sen tietää palaatteko vielä yhteen vai ette.. koskaan ei pidä luvata mitään sellaista mistä ei voi olla varma..ja elämässä kun ei ole mitään niin varmaa kuin kuolema. voimia teille!