Osaisko kukaan auttaa hädässä?? Lopetin 4 vuoden suhteen koska tunteeni miestä kohtaan ovat muuttuneet, välitän hänestä mutta en rakasta niinkuin parisuhteessa pitäisi. Suhteen lopettamisesta on nyt yli kuukausi, mies on masentunut ja juo PALJON viikonloppuisin. Lauantaina näin hänet, hän oli todella sekaisin jne.. yritin puhua järkeä mutta ei.. Hän on sanonut minulle että haluaa jatkaa ja jos ei saa minua, lopettaa elämän. Ei kuulemma ole mitään muuta elämässä enään... Tuntuu ettei hän ole syönyt ja nukkunut pitkään aikaan, kuulin että hän on laihtunut 8 kiloa.. pelottaa hänen puolesta. Onko kellään ollut samaa tilannetta??
Miten mä saan hänet tajuamaan että maailmassa on muitakin ihmisiä jotka välittää ja rakstaa häntä?? ja kuinka hän saa elämästä kiinni uudelleen?
Miten mä saan hänet tajuamaan että maailmassa on muitakin ihmisiä jotka välittää ja rakstaa häntä?? ja kuinka hän saa elämästä kiinni uudelleen?
Vastaukset 6
Vanhimmat
No et kuule varmaan mitenkään.
Annat vaan sen olla ku kerran jätit...
Kyllä se ajan kanssa pärjää ja jos sillä on ystävät auttamassa..
Sun läsnäolo voi ehkä vaan pahentaa tuskaa..
Tai saada sellasen käsityksen että oot vielä mahdollisesti kiinnostunu..
Vaikka ne sanookin ettei jaksa enää elää niin harva todellakin itsensä tappaa!!
Kiitos vastauksista, mä en soittele sille enkä lähetä viestejä. Mut se soittelee mulle ja lähettää viestejä.. oonko mä vaan vastaamatta??
Riippuu vähän että mitä se sinulle kirjoittaa!
Puheluihin en menis vastaamaan enkä kyllä mihinkään viesteihin missä hän kirjoittaa mitä tuntee tai että rakastaa sinua..
Mutta viestissä voi tietenkin moikata ja kuulumisia vaihtaa silloin tällöin...
Ihan kohteliaisuuden takia..
Jos sekin rupeaa tuntumaan ahdistavalta ja huonolta vaihtoehdolta niin kannattaa lopettaa.
Niin, paras keino tossa varmaan se, että oot mahdollisimman vähän tekemisissä hänen kanssaan. Ei näkemisiä, tekstareita, puheluita yms. Jos yrität auttaa häntä tuossa tilanteessa, niin hän voi tosiaan saada turhan toivon kipinän, että välität hänestä tositosi paljon ja tilanne saa lopulta vaan takapakkia. Ja mitä pidempään poissa silmistä, niin sitä nopeammin myös poissa sydämestä.
Ja tuo itsarilla uhkailu on jo aika säälittävää. Kukaan ei oo vastuussa tuolla tavalla toisen elämästä, jokainen tänne syntyny ihan itsenäisiksi ihmisiksi.
Ja on toi aika tavallistakin kai, että jos toinen jättää pitkän suhteen jälkeen, niin alkaa parin kuukauden ryyppy masis hälläväliä putki, mutta kyllä se siitä sitten loppuu ja elämä lähtee rullaamaan. Anna sen nyt vaan jonkin aikaa rypee mudassa, kyllä se siihen pian kyllästyy.
Siitä itsarista tuli vaan mieleen että olen itsekin sitä ajatellut kuin erosin.
Mutta en sitä siinä mielessä että "Jos sä jätät mut niin mä tapan itteni"
Vaan itselläni oli siihen aikaan todella vaikeeta muutenkin. Sen takia kerroin sen että tahtoisin lopettaa koko elämän mutta ettei hän saa ajatella että se olisi hänen syytä!
Kait sitä yritän sanoa että jos joku haluaa kuolla jonkun puolesta tai ei jaksa se on kait oma asia!?
Eikä kenenkään tarvis ottaa syyt siitä niskoillensa! Vaan se on sen toisen ihmisen oma päätös/valinta...
mulla, kylläkin olen se jätetty. Vasta yllättäen avovaimoni mailasi töistä että vaikka hän kuinka yrittää ja olen muuttunut positiivisesti kaikin puolin niin ei pysty jatkamaan. Meillä on yli 10 vuoden liitto takana. Mulla on ruokahalu pois, en halua elää enää, en tiedä mitä teen vielä. Itken vain itken vain. Viinaa en ala ottamaan mutta itseeni en luota mitä teen. Rakkaus on tappavaa.