Hyvä esimerkki:
Pariskunta AB asuu pääkaupunkiseudulla 2h kk asunnossa, josta kumpikin joutuu maksamaan tukien jälkeen itse 35,2 e/kk. yhteensä siis 70,4 e/kk.
Pariskunnalle AB tarjotaan 3h k asuntoa. Jos asumiskulut puolitetaan, pariskunta AB joutuisi maksamaan tarjotusta asunnosta tukien jälkeen 136,6 e/kk, josta A:n osuus olisi 71,5 e ja B:n osuus 65,5 e (A ja B saavat erilaista tukea asumiseen).
Mainittakoon vielä, että muuttomatkan pituus on todella lyhyt, eli linnuntietä noin 7 metriä. Asumisaikaa edellä mainituissa asunnoissa on noin vuosi jäljellä.
A ei halua muuttaa tarjottuun asuntoon.
B haluaa muuttaa tarjottuun asuntoon.
A perustelee mielipidettään seuraavasti:
1. Muuttoon menee aikaa ja vaivaa, eikä hänellä ole aikaa eikä haluakaan muuttostressiin.
2. A ei pidä ajatuksesta, että joutuisi maksamaan asumisesta 35,1 e/kk lisää. Ja se on liikaa, koska pariskunta AB pärjää ihan hyvin nykyisessäkin asunnossa.
B perustelee haluaan muuttaa seuraavasti:
1. 3h k asunnossa kummallakin olisi "omaa tilaa" enemmän. Opiskeluiden ja töiden tekeminen olisi helpompaa, eikä toinen häiritsisi toista niin usein. Esimerkiksi A voisi katsoa televisiota, kokata, tai oleilla olohuoneessa kun B tekee koulutöitä ilman että B:n työskentely häiriytyy, kuten nykyisessa 2h kk asunnossa. Samoin B voisi tehdä töitä tietokoneellaan, häiritsemättä A:n aamu-unia. Nykyisessä asunnossa toisen täytyy olla kuin "kusisukassa", jos toinen tarvii työrauhaa.
2. Edelleen B tuo esiin, että 35 euron lisäys kuukaudessa asumismenoissa henkilöä kohti on todella pieni verrattuna tilavammasta asunnosta tulevaan elintason ja asumismukavuuden nousun mukanaan tuomaan hyötyyn. Lisäksi B arvioi, että pääkaupunkiseudulla todella harvat maksavat asumisestaan näin vähän kuin pariskunta AB, asuvat he sitten 2h kk tai 3h k -asunnossa.
Perusteluiden jälkeen B tekee A:lle tarjouksen:
1. B sitoutuu hoitamaan muuton niin, ettei A:n tarvi pistää rikkaakaan ristiin.
2. B sitoutuu vastaamaan asumiskustannusten noususta siten, ettei A joudu maksamaan uudesta asunnosta enempää kuin vanhastakaan.
Tässä vaiheessa A kertoo, että ei halua siltikään muuttaa uuteen tarjottuun asuntoon. koska:
1. Jos A ehkä saattaa muuttaa pois taloudesta AB lähiaikoina, niin tällöin B joutuu yksin jäädessään maksamaan 3h k asunnosta paljon enemmän kuin joutuisi maksamaan asunnosta 2h kk. Eikä A halua, että B joutuu hänen takiaan huonoon tilanteeseen. Eli A ei halua muuttaa uuteen asuntoon, koska ajattelee itseasiassa B:n parasta.
B toteaa tähän, että tietää tämän riskin eroamisesta. B tuo esiin, että A saa tottakai lähteä ihan yhtä vapaasti uudesta asunnosta kuin vanhastakin, jos niin haluaa, ja asuntoon jäävä osapuoli (B) hoitaa siitä eteenpäin vuokranmaksun kokonaan itse ilman mitään "kohtauksia".
A tuo esiin, että toimii näin, koska ajattelee B:n parasta.
B reagoi tähän kertomalla, että toivottavasti A muistaa ajatella myös B:n parasta siinä vaiheesssa kun A ehkä muuttaa pois taloudesta AB ja tämä muutos aiheuttaa B:lle mielipahaa ja surua todella paljon.
B kertoo ettei ymmärrä A:ta.
A kertoo ettei ymmärrä B:ta.
Tässä vaiheessa volyymi on kova ja eleet vahvoja.
Aikalisän jälkeen A ja B sopivat, että eivät riitele tästä asiasta, koska asiahan on aika pieni ja kumpikin asuntovaihto ehto on "ihan hyvä". B tuo esiin, ettei haluaisi A:n muuttavan pois taloudesta AB, vaan olisi todella kiitollinen, jos A jäisi asumaan talouteen AB. Tärkeintä B:lle on että A ja B asuvat yhdessä.
Jatkossa A:n ja B:n on kuitenkin vaikea keskustella asiasta ja keskustelu on edellä olevan kertausta.
Miten A ja B oppisivat ymmärtämään toisiaan?
Pariskunta AB asuu pääkaupunkiseudulla 2h kk asunnossa, josta kumpikin joutuu maksamaan tukien jälkeen itse 35,2 e/kk. yhteensä siis 70,4 e/kk.
Pariskunnalle AB tarjotaan 3h k asuntoa. Jos asumiskulut puolitetaan, pariskunta AB joutuisi maksamaan tarjotusta asunnosta tukien jälkeen 136,6 e/kk, josta A:n osuus olisi 71,5 e ja B:n osuus 65,5 e (A ja B saavat erilaista tukea asumiseen).
Mainittakoon vielä, että muuttomatkan pituus on todella lyhyt, eli linnuntietä noin 7 metriä. Asumisaikaa edellä mainituissa asunnoissa on noin vuosi jäljellä.
A ei halua muuttaa tarjottuun asuntoon.
B haluaa muuttaa tarjottuun asuntoon.
A perustelee mielipidettään seuraavasti:
1. Muuttoon menee aikaa ja vaivaa, eikä hänellä ole aikaa eikä haluakaan muuttostressiin.
2. A ei pidä ajatuksesta, että joutuisi maksamaan asumisesta 35,1 e/kk lisää. Ja se on liikaa, koska pariskunta AB pärjää ihan hyvin nykyisessäkin asunnossa.
B perustelee haluaan muuttaa seuraavasti:
1. 3h k asunnossa kummallakin olisi "omaa tilaa" enemmän. Opiskeluiden ja töiden tekeminen olisi helpompaa, eikä toinen häiritsisi toista niin usein. Esimerkiksi A voisi katsoa televisiota, kokata, tai oleilla olohuoneessa kun B tekee koulutöitä ilman että B:n työskentely häiriytyy, kuten nykyisessa 2h kk asunnossa. Samoin B voisi tehdä töitä tietokoneellaan, häiritsemättä A:n aamu-unia. Nykyisessä asunnossa toisen täytyy olla kuin "kusisukassa", jos toinen tarvii työrauhaa.
2. Edelleen B tuo esiin, että 35 euron lisäys kuukaudessa asumismenoissa henkilöä kohti on todella pieni verrattuna tilavammasta asunnosta tulevaan elintason ja asumismukavuuden nousun mukanaan tuomaan hyötyyn. Lisäksi B arvioi, että pääkaupunkiseudulla todella harvat maksavat asumisestaan näin vähän kuin pariskunta AB, asuvat he sitten 2h kk tai 3h k -asunnossa.
Perusteluiden jälkeen B tekee A:lle tarjouksen:
1. B sitoutuu hoitamaan muuton niin, ettei A:n tarvi pistää rikkaakaan ristiin.
2. B sitoutuu vastaamaan asumiskustannusten noususta siten, ettei A joudu maksamaan uudesta asunnosta enempää kuin vanhastakaan.
Tässä vaiheessa A kertoo, että ei halua siltikään muuttaa uuteen tarjottuun asuntoon. koska:
1. Jos A ehkä saattaa muuttaa pois taloudesta AB lähiaikoina, niin tällöin B joutuu yksin jäädessään maksamaan 3h k asunnosta paljon enemmän kuin joutuisi maksamaan asunnosta 2h kk. Eikä A halua, että B joutuu hänen takiaan huonoon tilanteeseen. Eli A ei halua muuttaa uuteen asuntoon, koska ajattelee itseasiassa B:n parasta.
B toteaa tähän, että tietää tämän riskin eroamisesta. B tuo esiin, että A saa tottakai lähteä ihan yhtä vapaasti uudesta asunnosta kuin vanhastakin, jos niin haluaa, ja asuntoon jäävä osapuoli (B) hoitaa siitä eteenpäin vuokranmaksun kokonaan itse ilman mitään "kohtauksia".
A tuo esiin, että toimii näin, koska ajattelee B:n parasta.
B reagoi tähän kertomalla, että toivottavasti A muistaa ajatella myös B:n parasta siinä vaiheesssa kun A ehkä muuttaa pois taloudesta AB ja tämä muutos aiheuttaa B:lle mielipahaa ja surua todella paljon.
B kertoo ettei ymmärrä A:ta.
A kertoo ettei ymmärrä B:ta.
Tässä vaiheessa volyymi on kova ja eleet vahvoja.
Aikalisän jälkeen A ja B sopivat, että eivät riitele tästä asiasta, koska asiahan on aika pieni ja kumpikin asuntovaihto ehto on "ihan hyvä". B tuo esiin, ettei haluaisi A:n muuttavan pois taloudesta AB, vaan olisi todella kiitollinen, jos A jäisi asumaan talouteen AB. Tärkeintä B:lle on että A ja B asuvat yhdessä.
Jatkossa A:n ja B:n on kuitenkin vaikea keskustella asiasta ja keskustelu on edellä olevan kertausta.
Miten A ja B oppisivat ymmärtämään toisiaan?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Sikäli jos A ja B ovat mies ja nainen...ei kumpikaan koskaan ymmärrä toisen ajatuksenjuoksuja. Mies ei ymmärrä naisen logiikkaa ja päinvastoin. Mutta kompromissejä täytyy tehdä, jompi kumpi antaa periksi tai niin että molemmat osapuolet ovat tyytyväisiä.
Mikä olisi tässä tapauksessa hyvä kompromissi?
Kumpi antaa periksi? Ja miten?
Onko ehdotuksia?
että se kolmio ois kuitenkin asumismukavuuden ja molempien kannalta ihanteellinen ratkaisu, löytyy työrauhaa ja elintilaa, ei niin rassaa hermoja. Muutto on kuitenkin aika nopea juttu elämään verrattuna ja kun kulujakaan ei tule tuon enempää lisää. Mahdollista eroa on turha tässä yhteydessä miettiä, kyllähän sitä taas sitten pääsee muuttamaan pienempään jos niin käy. Eli tämä ei ole kompromissi, vaan ratkaisuehdotus....