Toimin tehtävässä, jossa on tarkoitus olla esimiehen oikea käsi eli osallistua työnjohtotehtäviin, mutta antaa lopullinen päätösvalta kuitenkin esimiehelle. Tämän esimiehen ei siis pitäisi olla minun esimies, vaan meillä on oma sellainen.
Reilu vuosi tässä olen kärvistellyt ja nyt alkaa olla mitta tosi täynnä. Aloitin työssäni todella motivoituneena ja suurella innolla, mutta jo ensimmäisten viikkojen aikana aloin miettiä: onko tää nyt ihan normaalia?
Tässä muutamia epäkohtia työvuoteni ajalta:
- ei minkäänlaista perehdytystä, minun olisi pitänyt itse kysellä mitä haluan tietää
- minua ei tutustutettu muihin kuin alaisiini, työyhteisössäni on kyllä muitakin tärkeitä tutustumisen arvoisia henkilöitä
- alusta lähtien asetelma on ollut esimies-alainen -suhde, ei tiimityötä
- hän ei kertaakaan ole vahvistanut omalla käytöksellään minun esimiesasemaani, olen hänelle yksi hänen työntekijöistään
- hän ei ole koskaan kertonut, mitä hän minulta odottaa eikä ole koskaa antanut minulle mitään työtehtäviä (paitsi niitä mitä hän ei halua tehdä itse eli mm. negatiivisen palautteen antaminen)
- olen tehnyt paljon hyvää työtä tuossa työyhteisössä mm. perehdyttämsen suhteen, mutta kerrran hän jo huusi minulle miten vähän minä mitään teen
- jos istun toimistossamme tauolla ja olen netissä, hän leikkii maailman kiireisintä ihmistä ja alkaa voivottelemaan, huokailemaan ja paiskomaan tavaroita (kun minä en tee mitään ja hänellä on niin hurjasti töitä)
- hän alkoi valittaa kun hänen piti tervehtiä minua ensimmäisenä
- hän ei kerro minulle oikeastaan mistään mitään, jotta olisin aivan pihalla asioista -> minut on helppo tehdä tyhmäksi
Tämä esimies ei ole siis tehnyt työtään asianmukaisella tavalla ja asiat on olleet retuperällä jo kauan. Hän ei anna positiivista eikä negatiivista palautetta, antaa työntekijöiden olla omieen. Ja nyt kun minä aktiivisena ja innokkaana olen hieman eri tyyppinen ja haluaisin tehdä asioita toisin -> olen SUURI UHKA hänelle. Sen takia hänen pitää laittaa minua ruotuun väheksymällä työtäni, olla arvostamatta minun ajatuksiani ja ehdotuksiani, olla olematta minun puolellani ja olla antamatta mitään töitä minulle (hän tekee kaiken, hän on hyvä ja täydellinen).
Minä on jäänyt tästä yli vuodesta käteen? Lehmän hermot. Uusia ammatillisia taitoja, sosiaalisia taitoja, esimiestaitoja. Mutta myös todella mitättömän itsetunnon, vielä huonomman ammatillisen itsetunnon, erilaisia fyysisiä oireita, jatkuvan pahanolon, ahdistuksen, itkuiset illat ja epäonnistuneen fiiliksen. Tällä hetkellä olen sairalomalla ja sen jälkeen ajattelin pyytää palaveria työterveyshuollon edutajien, tämän esimiehen ja meidän esimiehen kanssa. Jos tällainen ihminen saanut "rellestää" jo yli 30 vuotta näin, eikö ole jo aika jonkun muunkin tietää?? Edeltäjäni oli 3 kk ja lähti, ilmeisesti tämä esimies lulee, että kun riittävästi minua tässä kärventää, lähden minäkin ja hän pääsee kuin koira veräjästä. Yritän nyt tehdä ainakin jotain ennekuin luultavasti lähden minäkin. Eihän tässä mitään enää voi hävitä.
Reilu vuosi tässä olen kärvistellyt ja nyt alkaa olla mitta tosi täynnä. Aloitin työssäni todella motivoituneena ja suurella innolla, mutta jo ensimmäisten viikkojen aikana aloin miettiä: onko tää nyt ihan normaalia?
Tässä muutamia epäkohtia työvuoteni ajalta:
- ei minkäänlaista perehdytystä, minun olisi pitänyt itse kysellä mitä haluan tietää
- minua ei tutustutettu muihin kuin alaisiini, työyhteisössäni on kyllä muitakin tärkeitä tutustumisen arvoisia henkilöitä
- alusta lähtien asetelma on ollut esimies-alainen -suhde, ei tiimityötä
- hän ei kertaakaan ole vahvistanut omalla käytöksellään minun esimiesasemaani, olen hänelle yksi hänen työntekijöistään
- hän ei ole koskaan kertonut, mitä hän minulta odottaa eikä ole koskaa antanut minulle mitään työtehtäviä (paitsi niitä mitä hän ei halua tehdä itse eli mm. negatiivisen palautteen antaminen)
- olen tehnyt paljon hyvää työtä tuossa työyhteisössä mm. perehdyttämsen suhteen, mutta kerrran hän jo huusi minulle miten vähän minä mitään teen
- jos istun toimistossamme tauolla ja olen netissä, hän leikkii maailman kiireisintä ihmistä ja alkaa voivottelemaan, huokailemaan ja paiskomaan tavaroita (kun minä en tee mitään ja hänellä on niin hurjasti töitä)
- hän alkoi valittaa kun hänen piti tervehtiä minua ensimmäisenä
- hän ei kerro minulle oikeastaan mistään mitään, jotta olisin aivan pihalla asioista -> minut on helppo tehdä tyhmäksi
Tämä esimies ei ole siis tehnyt työtään asianmukaisella tavalla ja asiat on olleet retuperällä jo kauan. Hän ei anna positiivista eikä negatiivista palautetta, antaa työntekijöiden olla omieen. Ja nyt kun minä aktiivisena ja innokkaana olen hieman eri tyyppinen ja haluaisin tehdä asioita toisin -> olen SUURI UHKA hänelle. Sen takia hänen pitää laittaa minua ruotuun väheksymällä työtäni, olla arvostamatta minun ajatuksiani ja ehdotuksiani, olla olematta minun puolellani ja olla antamatta mitään töitä minulle (hän tekee kaiken, hän on hyvä ja täydellinen).
Minä on jäänyt tästä yli vuodesta käteen? Lehmän hermot. Uusia ammatillisia taitoja, sosiaalisia taitoja, esimiestaitoja. Mutta myös todella mitättömän itsetunnon, vielä huonomman ammatillisen itsetunnon, erilaisia fyysisiä oireita, jatkuvan pahanolon, ahdistuksen, itkuiset illat ja epäonnistuneen fiiliksen. Tällä hetkellä olen sairalomalla ja sen jälkeen ajattelin pyytää palaveria työterveyshuollon edutajien, tämän esimiehen ja meidän esimiehen kanssa. Jos tällainen ihminen saanut "rellestää" jo yli 30 vuotta näin, eikö ole jo aika jonkun muunkin tietää?? Edeltäjäni oli 3 kk ja lähti, ilmeisesti tämä esimies lulee, että kun riittävästi minua tässä kärventää, lähden minäkin ja hän pääsee kuin koira veräjästä. Yritän nyt tehdä ainakin jotain ennekuin luultavasti lähden minäkin. Eihän tässä mitään enää voi hävitä.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Voimia sinulle, muista pitää huoli terveydestäsi, meillä on vain yksi terveys , työpaikkoja on elämän aikana lukuisia .
itse olen huomena menossa töihin, todella pitkän saikun jälkeen.
Meillä tietää jo PLM ja työterveyshuolto, mitä peliä pidetään ja kun pääsen aamulla perille, avaan minäkin sanaisen arkkuni.
Tosin: Pomolla taitaa olla taas rokulimaanantai,
Lomaviikko,
Karttaa muuten minua ensimmäisen viikon, kun tietää mitä on tullut tehtyä.
Nooh....nyt kun on pää selvinnyt pahimmasta, olen saanut roppakaupalla hyviä neuvoja frendeiltä niin tarvii laittaa tuulemaan ja kunnolla.
Saapahan sekin sellaista kyytiä, että ei tule tajuamaankaan mikä on iskenyt.
Parhaimmassa tapauksessa saan hommattua moiselle kuvatukselle, kenkää.
En ole ainoa joka on kyseiseen kuvatukseen kyllästynyt. Taidan vain olla se kenellä ensin pamahti mittari punaiselle.
Kyseinen kuvatus harrastaa täysin samoja juttuja kuin sinunkin, muutamat siihen päälle vielä....sotkee töitä ja sitten vaatii muita ne korjaamaan.....ja heti.
Muistaa vain sellaiset asiat, joista on itselle hyötyä, muita ei muista, iski valikoiva dementia....periaatteessa ei ihmekään viikonloppudokaamisten kanssa........
Ei muuta kuin tsemppiä sulle
Ja
Annat sille kunnolla kyytiä kun menet takaisin töihin.
Ja muista etsiä kaikki kirjallinen fakta mukaan todisteeksi, jos sellaista on.....
Älä ikinä dellaa paskaa kirjettä, vaikka kuinka ottaa päähän, siitä on sinulle vain hyötyä tulevaisuudessa.....trust me.
20 sivua meni juuri työterveyshuoltoon ja lekuri oli lukenut ne kuulemma syvässä järkytyksessä....
että sellaista.
Olen kestänyt näin kauan ehkä siksi, koska tämä esimies ei sinänsä tee "suurta ja kamalaa". Kiusanteko on sellaista jokapäiväistä pientä kiusaa ja vähenksyntää, joka alkaa pidemmän päälle kiristää päätä. Ja loppujen lopuksi ei edes oikein tietä, mikä kiristää, mutta kiristää joka päivä jo se eukon näkeminen, lauseet, äänensävyt, painotukset, valitukset.
On vaan inhottava kuunnella, miten hän mollaa työntekijöitämme eikä tee mitään työviihtyvyyden parantamiseksi, mutta toisaalta valittaa, kun työntekijät ovat niin paljon sairaana (hänhän ei ole ikinä!).
Argh. Vuodesta on jäänyt niin hyvin mieleen määrättyjä lauseita ja tekoja, jotka vieläkin ottaa päähän.
Pitää vielä mainita, että minulla ja tällä esimiehellä on täysin samankaltainen koulutus, minulla vielä hieman uudempi "painos". Ja kuitenkaan minusta ei ole mihinkään. Hänen työnsä oppisin varmaan parissa kuukaudessa tekemään hyvin kunnon opastuksella, mutta hän sanoo minulle: "kyllä näiden töiden opettelussa sinulla vielä aikaa menee..". Paskat! Mutta kun hän ei minulle mitään opasta (ja sekunnissa asiat jos kysyn), niin kauanhan hän saa pidettyä minua syrjässä...
onko olemassa ketään "korkeampaa" tahoa keneltä voisit asiaa tiedustella? Muista että saatat joutua tämän henkilön kanssa olemaan kauan samassa asemassa ennen kuin muutoksia alkaa tapahtumaan, yritä siis pitää pää kulmänä ja etsiä iloja vapaa-ajasta sillä välin kun asiat lähtee pyörimään töissä..
Kuvatus pois koko viikon!
Oli kuulemma jo viimeviikolla ruvennut petaamaan sitä, ettei tule töihin, kun on niin kipeä......
No, saapahan tehdä rauhassa töitä!
Eikä tarvitse miettiä tulevaa.
Töitä on kivaa tehdä pienellä porukalla ja hyvinhän se päivä sitten menikin.
Mielenkiintoista katsoa, kauanko tuo peli vetelee, ennenkuin isommat pomot räjähtää.
Tähän mennessä peliä on pidetty 5 vuotta ja paranee vaan, kokoajan ollaan pidempiä aikoja pois töistä, milloin milläkin syyllä...(okei, ei kuulu minulle), mutta jos vaatii alaisiltaan, pitäisi olla myös itse esimerkkinä.
Korkeampi taho on ilmeisesti esimiehemme ja olen ollut häneen yhteydessä kyllä. No, en minä tässä nyt mitään hokkupokkus-ratkaisuja odotakaan. Tarkoituksenani on vain tuoda muidenkin ihmisten tietoon, millaista tuolla on ja miksi tässä minun paikallani on niin suurta vaihtuvuutta. Ja toki saada edes sellaisia ratkaisuja aikaiseksi, että voisin tuolla jatkaa edes kotvasen. En voi hyväksyä sitä, että joku känttyrä saa mellasta ja tehdä työtään päin persettä monia vuosia(kymmeniä) eikä kukaan tee mitään, lähtee vain pois.
Jos tilanne ei keskustelusta muutu, voin aina lähteä muualle töihin (ja olen hakenutkin muualle töihin).