onko normaalia että vain minä pidän ystäviini yhteyttä? olen testannut asiaa siten että en ole soitellut heille puoleen vuoteen ja kerran he kyselivät ohimennen kuulumisia.. eivät edes pyytäneet mua mukaansa minnekään. niin ja aina kun mä pyydän heitä jonnekin niin sieltä tulee selityksiä että ei nyt oikein kerkeä kun on sitä ja tätä...
Onko normaalia
niin yksin
6810
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
on normaalia. heillä ei oo tarvetta pitää yhteyttä, jos ette sillä tavalla hengaile, kuin kaverit.. esim minulla on yks kaveri josta en oo kuullu yli vuoteen tms, sitten vaan jotenki nähdään esim. jossai juhlissa ja ollaan niinku ennenki, tosi hyvät ystävät.=) välimatkaa on about 60km, joten ei hirmusesti. hänellä on omia ihania ystäviä, poikaystävä ja koulut ja harrastukset, että elämä kuluu ihan omalla painollaan.
mulla ei nyt aivan noita kaikkia oo, mutta silti elän omaa elämääni. ei me kumpikaan mitenkään sen syvällisemmin suhdettamme mietitä, vaan aina kun näemme ollaan kiinnostuita toisistamme ja pystytään puhua, kuin ystävät! (.. asuttiin lapsuus samassa pihapiirissä)
ja sit mulla on toinen kaveri, johon en pidä mitään yhteyttä, eikä hänkään. empä tiedä koska nähdään, enkä ees ajattele asiaa, mutta hänkin on mukava ihminen (ei kuitenkaan mikään parasystävä, välillämme on ollut kipeitä asioita..), ei vaan sillai hengailla ja kysellä toistemme asioita/soitella yms..
ja sit on yks ihana ihminen, jonka kanssa ei pidetä yhteyttä oikeestaan, molemmilla on kumminki aika vähän kavereita (tietääkseni..) mut en siltikää taho häntä menettää ystävänä, ja tahdon nähdä jokupäivä, mutta elämässä on kaikkea muutakin.
mutta sulle halusin sanoa, että ystävyyssuhteita on monenlaisia.. ja joittenkin kaa ystävyys vaan lopahtaa, jossei sitä hoida.. toisten kanssa ystävyys säilyy, ilman sen suurempia sopimuksia..
ja opiskelut, muut kaverit vievät aikaa, joten ei sitä niin tuu ajatelleeks että jollekki pitäis soittaa.
mieti vielä että nko nää ystäväsi ystäviäs, kun "keksivät selityksiä" miksei voi nähdä.. ehkä sun tulee suunnata katse eteenpäin, ehkei sun oo tarkotus olla näitten rinnalla (jos he kerta eivät susta välitä/valehtelevat yms..)
silti tuntuu välillä että pitäis vihjata heille että mäkin olen olemassa ja selvittää se että miksi he sanovat mua ystävikseen kun eivät kuitenkaan halua olla kanssani.. en ymmärrä miksei he voi sitten suoraa sanoa etteivät halua olla kanssani. tuskinpa se tuntuisi niin pahalta kun nyt tää epätietoisuus
he eivät ehkä ajattele/tiedä miltä susta tuntuu..
esim. istelläni oli kaveri, joka halus tehdä yhdessä jotain (joskus pyys juomaankin kavereidensa kans/salille..), itellä ei ollu oikeen intressejä ja tarvetta viettää aikaa hänen kanssaa, ei tuntunut "tärkeältä" ihmiseltä minulle. eikä mulla ollu mitään tarvetta sanoo, etten halua olla hänen kanssaan.. koska ei se ollut niin, vaan mulle riitti että nähtii koulussa.. pari kertaa oltiin baarissa ja meillä oli hirmu hauskaa, mutta silti en hänen kanssaan sen enempää halunnu olla.
ehkä ei kannata jummittua noihin termeihin (ystävä, kaveri!), joskus voi vaan ajatella että on ihmissuhteita sen enempää miettimättä mitä..
esim. voi miettiä onko mun ystäviä ne joista kuulen kerran vuodessa.. Jos nyt pitäs nimetä mun ystävät, niin en näitä mainitsis, mutta aina ku nähdään ollaan ystävät ja se vaan merkitsee.
sinusta huomaa, että oot pettynyt.. jos sua helpottaa niin kannattaa ihan suoraan heiltä kysyä.. kyllä sen huomaa, ottaako ne sut todesta vai millätavoin ne suhtautuu, ku kysyt jotain tyyliin "oon miettiny, et miks et pidä yhteyttä, ollaanko me ystäviä, haluutko viettää aikaa mun kanssa"..
kiitos vielä kerran sulle. oot auttanu mua avaamaan silmät tän asian suhteen. nyt mun vaan on pakko ottaa härkää sarvista ja kysyä suoraa, vaikka pelkään suunnattomasti heidän menettämistä, mutta niinkun sanoin, parempi se on tietää kun olla epävarma.
kiitos, kiitos, kiitos :)
no varoitan nyt vaan, että ei ne asiat välttämättä sillä kysymiselläkään selviä. on myös mahdollisuus että vahingoitat itseäsi entistä enemmän jos ystäväsi ovat itsekkäitä paskiaisia, eivätkä ymmärrä tai halua ymmärtää sanomaasi..
totta, mutta silloinhan saan selville että he eivät ole oikeita ystäviä. kyllä tiedän sen että se tulee sattumaan, mutta oma mielipiteeni on se että elämässä on kipua jatkuvasti...