Jos seksi pelaa hyvin avo/avioliitossa,ei miehellä ole mitään syytä lähteä etsimään seksisuhdetta kodin ulkopuolelta! Se on AINA se yksi ja ainut syy miksi nämä kiltitkin perheen isukit pettävät! Eli ovat tyytymättömiä seksi elämäänsä! Ja tälläisia liittoja on nykyään todella paljon ja netti mahdollistaa hyvin pitkälle seksi seuran etsimisen ihan kotoa käsin, ei enää tarvitse miesten baareista seuraa etsiä.
jos seksi...
pelaa...
401887
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 40
Vanhimmat
Mistäs voit tietää kaikkien syyt pettämiseen? Kyllä on niidenkin miehet pettäneet, joilla on ollut seksiä vakikumppaninsa kanssa. Ei kuulemma aina ratkaise määrä, vaan se laatu. Ja jotkut muuttaa seksielämää, jotta ois parempaa laadullisesti, mutta on sellasia miehiä, jotka vaan kyllästyvät siihen samaan. Syitä on varmasti monia, kuten on ihmisiäkin, mutta ennenkaikkea ihmisellä pitää olla vahva luonne, jotta pystyy kieltäytymään kiusauksista. Sama oliko mies tai nainen ja mikä ajaa pettämiseen, niin vahvat periaatteet saa pysymään uskollisena. Näin ainakin minä toivon, vaikka joskus haaveilen toisenlaisesta miehestä - seksistä...
Jos ei rakasta, on aina valmis pettämään oli suhde miten toimiva vain. Jos rakastaa, pienet pettymykset tai muut eivät aja pettämään.
ainakin minä näin myöhäisteininä (44) heräsin huomaamaan, ettei seksi olekaan just se juttu, mille parisuhde perustuu. Parisuhde ei toimi pelkästään seksillä. Ainakaan kovin kauaa.
tehdä mitään muuta kun marssia helpon huoran sänkyyn? Esinnäkin mies voisi aloittaa pohtimalla missä mättää...jos äijä kippaa vain pikaisesti kassit niin ei ihme jos ei naista paljon jaksa innostaa...tai jos mies vain makaa alla ja odottaa että nainen tekee erilaisia sirkustemppuja eikä itse eväänsä heilauta niin ompa kumma jos ei naista jaksa kiinnostaa seksi sen tylsimyksen kanssa...tai jos ei mies osaa tyydyttää naistaan niin sekin voi olla syy siihen miksi vaimo ei lämpene...
Jos kuitenkin mies itse on hyvä rakastaja tai luulee olevansa niin sitten löytyy toinenkin vaihtoehto asioiden selvittelyyn...nimittäin suu...yleensä mies osaa kuitenkin puhua...ei ne ongelmat mihinkään vaikenemalla katoa...eli kissa on niin sanotusti nostettava pöydälle...ja jos ei ongelmat silläkään ratkea niin sitten ei muuta kun eroa vireille...sen jälkeen voi hakea sitä niin tärkeää pillua jostakin muualta...on se tosiaan sääli jos se pillu menee miehellä kaiken muun edelle...
Mutta tässä se kakkosen rooli tuli taas selväksi...pelkkä pilluhan se vaan miehelle on...
Just noin se EI mene. Kyllä mä saan seksiä kotona. Viime aikoina vaimoni on jopa ollut aloitteellinen. Yhä edelleen kaavamaisuus vaivaa, mutta en minä tällä hetkellä seksin takia viitsisi kärsiä sivusuhteen aiheuttamaa ikävää ja moraalista tuskaa.
Ystävyys ja tasavertainen kohtelu on se mitä mä olen kakkoseltani saanut, vaan en kotoa. Se mitä vaimoni ja minäkin olen luullut hellyydeksi ja ystävyydeksi tuntuukin nyt siltä, että hän vain paapoo minua ja elää minun kauttaan. Pyrkii äidiksi minulle. Ystävyys ja tasaveroinen rakkaus ovat ne asiat, joiden takia olen valmis ottamaan kakkoseni ykköseksi sinä päivänä kun hän vain itse sitä haluaa. Ja kuten muuallakin täällä olen sanonut, olen myös kypsymässä eroajatukseen ilman mitään kakkosta. Voihan olla, että sivusuhteeni päättyy piankin. Vaikka sitä en totisesti toivo, niin rakas ja tärkeä se nainen minulle on.
"mutta en minä tällä hetkellä seksin takia viitsisi kärsiä sivusuhteen aiheuttamaa ikävää ja moraalista tuskaa."
Noistahan ei tarvi kärsiä kun eroaa...säälittävää vaimossa roikkumista se on sinultakin...munaton mies ei saa eroa aikaiseksi ennen kun on varmuudella uusi äitihahmo hommattuna...ja aivan turha mussuttaa mitään ystävyydestä ja tasavertaisesta kohtelusta...äidin sinä tarvitset jotta pärjäät omillas...
Tiiä mistä moisen tulkinnan teit... mutta olisit edes lukenut ennen kuin kommentoit.
sun puheet ja käytös on ristiriidassa...miksi muuten roikkuisit vastenmielisen vaimosi helmoissa jos et kaipaisi jotain äitihahmoa...ja et eroa ennen kun olet varmuudella löytänyt uuden mamman joka pitää pojastaan huolen joka näköjään pelkää yli kaiken yksin jäämistä...
No ni, taas se kuultiin se totuus ja miehen suusta! Eli nämä kiltit,kunnolliset ja ahkerat perheen isukit ovat just näitä joilla on kotonaan se EMÄNTÄ!! Eli he tarvitsevat tälläisen äidillisen puutarhaolennon hoitamaan huushollia! Mutta, tälläinen suhde ei aikuiselle miehelle riitä koska siinä ei ole sitä oikeaa mies/nainen asetelmaa,sitä kemiaa ja fyysistä yhteyttä! Tämä on juuri se syy miksi näillä perheen isukeilla niin useasti on seksisuhde toiseen naiseen, eihän sitä Emäntää voi bylsiä ja monessa tapauksessa näitä emäntiä ei edes seksi touhut kiinnosta. Hyvin nätisti nämä miehet puhuvat näistä emännistään mutta samaan aikaan bylsivät sitä Naista muualla kun ei ne tarpeet tule kotona hoidettua! Nämä isukit eivät myöskään eroa kovin helposti, he haluavat pitää yllä niitä kuuluisia kulissia eivätkä halua menettää mahdollisesti itse rakennettua taloa ja muutakaan omaisuutta jne.ja heille lapset on kuitenkin tärkeitä ja sen vuoksi roikkuvat näissä liitoissaan vaikka muualla naiskentelevat. Aika surullista mutta totta!
Pitääkö muka ihmisen kärsiä
kun on naimisiin joskus mennyt?
Tosi vanhanaikanen ajatustapa.
Jos löytää uuden niin onhan vaan osotus
järkevästä ja muita huomioon ottavasta käytöksestä ettei heti sitä parhettään jätä.
Voihan asiat hoitaa fiksustikin.
Ei sen ole väliä vaikka muuttaisi veneen alle asumaan kun kuitenkin ensin katsoo ettei
tieto erosta tule salamana.
Siitäkin voi puhua.
Ja varsinkin kun on keskustelutaitoa joka ei
mene huutoäänestykseksi joka ei
toimi kahden ihmisen porukassa mitenkään.
Keskustella voi erosta ennen kun kukaan häipyy
paikalta. Sehän sitä munatonta ja raukkamaista
toimintaa on.
Keneltä se on pois jos ihminen on löytänyt uuden ennen eroomistaan?
Pitäiskö ruoskia ja tervata itsensä olla hapeäpaalussa viikko kun niin ronttimaisen tempun tekee että löytää sydänystävän?
Eroa voi hakea yhdessäkin kun kerran toinen kertoo
tilanteen ja tunteistaan toiseen ihmiseen.
Ei sellasesta voi ketään rangaista.
Jos te olettte naiset niitä ihania vaimoja minä juoksisin lujaa pakoon jos oisin mies.
Käytin jossain aiemmin ilmausta kassien tyhjennyksestä ja se oli paha sana täällä
kuitenkin nämä ishanat äidit puhuvat
bylsimisestä ja naiskentelusta onko siinä eroa ?
Tämä loppu oli vain oma hämmästelevä kommentti.
ei ole tätä perinteistä mies nais asetelmaa taikka kemiaa ja fyysistä yhteyttä? Salli mun nauraa :D Taas joku kakkonen yrittää täällä keksiä tarinaa miksi mies ei halua vaimoaan naisena mutta silti elää sen kanssa ja sitä niin ihanaa ja täydellistä kakkosta sitten halutaan naisena ja se halutaan rinnallekin elämään...ei tietysti miksikään äidiksi eikä talouden hoitajaksi vaan naiseksi jonka kanssa voi kokea sitä mies nais asetelmaa...rakkautta ja seksiä...sellaiseksi punkan lämmittäjä naiseksi...mieshän saattaa sellaisen naisen kanssa alkaa jopa itse hoitaa kotia kun tämä naikkonen on aina valmiina sängyssä pitämässä sitä ja pimpsaa lämpimänä jos miestä sattuu yhtäkkiä haluttamaan...siellä on ruoskat ja kaikki valmiina jos mies vaikka haluaakin vähän villimpää menoa...
Joo o...mutta kakkonenkin myöntänee tässä että mies hakee lutkaltaan vain sitä pillua...
Ja tuo on vain sitä itselle selittelyä...ei haluta uskoa että mies käyttää vain hyväksi...sen takia on selitystä jos toistakin tarjolla siihen miksi se mies roikkuu yhä vaimonsa luona...
nyt tähän: Kirjoittajahan juuri painotti, että on kypsymässä eroajatukseen VAIKKEI olisi kakkostakaan. Miksi siis kaipaisi äitihahmoa?
Itse olen epätyydyttävässä liitossani, koska en yksinkertaisesti raaski VIELÄ jättää miestä,jolla on kaikki asiat ihan rempallaan: Työ kotona, työssä epäsäännöllinen palkka, ei ystäviä, ei osaa tarttua asioihin jne. Ei hänessä sinänsä mitään vikaa ole. Tarvitsisi varmaan sen äitihahmon, jota minä en ole halunnut olla. Elikkäs jokainen tekee sen eron omalla aikataululla eikä siihen oikeastaan muilla voi olla nokan koputtamista.
eronnut vaikka tunteet ovat oman kertomansa mukaan tuota luokkaa vaimoaan kohtaan...ja jos se kakkonenkin kerta on niin ihana...
Mammanpoika tarvii vaan hieman rohkaisua kakkoseltaan että ei jää yksin vaikka eroaa...ei sillä ole muutoin munaa tehdä muuta kun inistä täällä onnetonta kohtaloaan...
Taidat olla itsekin reppana kun et pääse miehestäs eroon...tuskin sinä häntä siinä juurikaan autat läsnäolollasi...tajuaisit nyt vain häipyä että mies voi etsiä itselleen uuden naisen...
*huokaus*
Montako (sanokaa te joilla oli lukiossa pitkä matematiikka) kertaa olen tässä yrittänyt sanoa, että olen huomannut avioliittoni olevan tulossa tiensä päähän. Nyt on kuvioihin ilmestynyt uusi nainen, joka on tahollaan naimisissa ja kaiken järjen mukaan suhteesta tulee lyhyt. Ellei se jo loppunut tässä odotellessani.
Yli kymmenen vuoden yhteiselämää ei lopeteta muutamassa viikossa. Se lopettaminen voidaan aloittaa siinä ajassa. Ei se mene niin, että aina kun ihastuu uuteen niin vanha pistetään kiertoon. Usein se ihastus jää ihastukseksi ja se toinen ihminen etäiseksi tutuksi. En minäkään oleta että se nainen jättää miehensä ja järjestää asuntonsa myynnin velkojen kattamiseksi verrattain lyhyen ajan tähden. Niin VOI käydä tulevaisuudessa, mutta harvat suhteet ylipäätään kestävät kauan. VOI käydä niinkin että mikään ei konkreettisesti muutu. Paitsi että kaksi parisuhdetta menee melkoiseen tarkasteluun ja ehkä ne kaiken tämän hulluuden jälkeen jatkuvat jopa entistä parempina. Vaikka tokko te täällä sellaista uskotte... Tehän tiedätte kaiken varmasti. (Pientä kitkeryyttä;) ) Varmaa tietoahan on kaikki, mikä perustuu valmiisiin ajattelumalleihin. Esimerkiksi SinäMinästä tai et-lehdestä opittuihin.
Jos haluaa tutustua tietämäni mukaan parhaiten punnittuun tietoon sivusuhteista Suomessa, niin kannattaa selailla Osmo Kontulan ja Elina Haavio-Mannilan opuksia. En väitä että nekään kertoo koko totuutta, mutta ainakin ne on jonkin järjestelmän perusteella kasattuja. Niistä voi vetää pari johtopäätöstä: noin puolet ihmisistä pettää jossain elämänsä vaiheessa. Koska monissa liitoissa vain toinen pettää, asia voi hyvinkin koskea puolta liitoista ja parisuhteista. Toiseksikin siellä todetaan, että rinnakkaissuhteet ovat tavallisia kun liitto on lopuillaan ja/tai uusi aluillaan.
Meillä voi olla kauniit näkemykset siitä, kuinka ero ja uusi suhde tulee hoitaa. Käytäntö lienee usein toinen. Naikkonen vapaana, jonka muuten arvelen käyttävän myös nimeä tyttö35 tms., on mielestäni realisti tässä. Ani harvat suuret asiat tapahtuvat kuten kauniisti tai jopa määrätietoisesti toivomme.
tiina*:lle ja vapaalle naikkoselle kiitoksia sivustatuesta.
Samalla yritän kertoa, että (huhhuijaa.. vieläkö kerran?) että ei sitä vaimoa jätetä tunteiden vuoksi noin vain, jos on vuosia oltu yhdessä ja ennenkin käyty läpi rankkoja asioita. Ei edes toisen, ihanan, takia. Ihanasta tulee arkinen, ja ihanankin kanssa päätyy samaan kierteeseen kuin mahdollisen entisen, jos ei jossain vaiheessa pysähdy ja mieti. On opittava joko suhteiden välissä tai niiden aikana.
Sitä paitsi voisit opetella kirjoittamaan. "Olla munaa" on suomeksi että "olla rohkeutta" tai "olla määrätietoisuutta". Sen voin myöntää, että minusta ei ole jättämään toista vuosien jälkeen sanomalla, että otin nyt toisen. En minä ole ketään ottanut. Enkä otakaan. Saan lahjana, jos saan. Ennen tai jälkeen eron - ennemmin tai myöhemmin. Tai en koskaan.
Tuollainen jääräpäinen asenne saattaa ehkäistä erolta tai sivusuhteilta. Että luulee vilpittömästi olevansa oikeassa ja tietävänsä kuinka maailma makaa. Tavattomassa joustamattomuudessaan se on myös ahdistava. Se johtaa juuri siihen, että eräänä päivänä puolisorassukka tulee töistä kotiin ja pöydällä on avain ja kirjelappu ja puolet kodin tavaroista puuttuu. Sekö on sitten kohtuullista?
kohtuullista ja järkevää? Ei sitä vain voi puolustaa...ensin erotaan ja sitten otetaan vasta se uusi kumppani...kukaan normaali ihminen ei pidä mitään kakkosia...täytyy kyllä olla tunne-elämä pahasti vinksahtanutta...ja toisaalta kukaan terve järkinen ei myöskään ala kakkoseksi...mutta jos kotoaan oppii huoran mallin niin eihän sitä mihinkään muuhun silloin pysty...
Kyllä pitkästäkin suhteesta voi lähteä ihan noin vain...kokemusta on...ja vaikka tunteetkin oli pelissä puolin ja toisin...mutta jos suhteessa ei ole hyvä olla syystä tai toisesta niin silloin siitä lähdetään tai ongelmat ratkotaan...ainakin jos haluaa joskus olla onnellinen...ja ne ongelmat ei itsekseen ratkea...sen eteen on tehtävä töitä...ylipäätään toimivan suhteen eteen on molempien tehtävä töitä...
Ja jos vaimo on liian äidillinen niin silloi asioista on varmasti syytä puhua...eikä juosta kakkosen sänkyyn...sillähän ne ongelmat tietysti ratkeaa...kun sillähän niitä tulee vain lisää...
Olla rohkeutta...olla munaa...mitä väliä sillä miten minä asian ilmaisen...on munan puutetta jäädä nysväämään onnettomaan suhteeseen jos kerta kakkosessa on se mitä haluaa...vaikka kumppani ei useinkaan vaihtamalla parane...täydellistä ihmistä ei ole...ja jos tuossa oli kaikki aloittajan suhteen ongelmat niin aika vähäisiä asioita ne kuitenkin on...ja niistäkin voi puhumalla päästä mutta vaikenemalla ei ainakaan mitään tapahdu...tai hakemalla lohtua siitä kakkosesta...ja arki se astuu kuvioihin sen kakkosenkin kanssa jos yhteen sen kanssa joskus päätyy...ja aivan varmasti alkaa löytyä vikaa hänestäkin...
Kannattaisi kuitenkin joskus pohtia mitä vikaa itsessä on...jos suhde ei toimi niin vikaa on silloin todennäköisesti molemmissa...turha syytellä vain toista...
Mäpäs nyt kanssa aloitan tän. Olen yrittänyt tulkita kantojani ja selittää näkemyksiäni laajasti ja niin perusteellisesti kuin se tällaisessa keskustelussa on mahdollista ja kohtuullista. Sinä puolestaan näytät jankkaavan yhtä ja samaa. Jankkaa ihan rauhassa, mutta älä minulle.
sullakin on...ei mitään uutta missään...samaa vanhaa paskaa pukkaa taukoamatta...
että ne on mun mielipiteitä...ne ei vaihdu samaa tahtia kun sukat...ne on ja pysyy!!
Mielestäni edellinen kirjoittaja on järkevä.
Eroaminen ei ole yksioikoinen juttu. Yleensä se on muutaman vuoden mittainen prosessi. Pahin mahdollinen tapa erota on äkkiero. Kukaan ei kykenen sopeutumaan eroajatukseen eikä asioita selvitetä (ehkä koskaan)kunnolla. Jälkipyykkiä riittää vuosiksi eteenpäin. Tästä myös lapset joutuvat eniten kärsimään.
Ihmisen elämä ei ole noin suoraviivaista kuin teoriat. Teoriassa on hyvä erota ensin. Hoitaa ero rauhallisesti, antaa jokaisen tottua ajatukseen ja suunnitella tulevaa. Koska harva pystyy olemaan niin kylmä edes erotessaan, että ei surutyötä tarvitsisi.
Monesti ero etenee niin, että välillä ero on ok, välillä tekee mieli vielä kerran yrittää. Ongelmien ratkominen käy hitaasti, joskus kukaan ei voi sanoa, milloin ne on ratkottu ja milloin jääneet kesken (ei edes ammattilainen). Kaikki pitää jokaisen punnita ihan itse.
Kirjoituksistasi jää sellainen kuva, että suhteesi miehiin on kuin suhde hyödykkeeseen. Kun entinen ei toimi, niin pihalle vain. Mitä ex miehesi on mieltä erosta? Onko mies sinulle lähinnä kotieläin?
Eron harkitusti hoitaminen ja ajan kanssa tarvitsee nimenomaan sitä "munaa", ei karkuun juoksemiseen sitä tarvita. Toki sillä voi keikailla "moraalisena" "jämäkkänä" muiden edessä - kiillottaa sitä julkisivua - ja kaataa kaiken sonnan sen toisen osapuolen niskaan. "Enhän minä muuten mutta kun se..."
No, on se hyvä että sukkia edes vaihdat...
En käytä muta nimeä
ja voin sen verran kertoa
että ikäni ei ole 35
ja avioliitossa en ole ollut koskaan
vain avoliitosta on kokemusta.
Nuorisotyötä ja rikos asioitten
selvittelyä
työssäni hoitanut.
Tulipa selitys.
Hymyilyttää.
No täällä varsinkin mummo on neuvonut ettei
avio-eroa kannata ottaa yhdellä
nykäsyllä.
Varmaan oikeassa, minä otin kuitenkin
eron ihan repäisten kaiken.
Pakenin raukkamaisesti paikalta.
En ylpeile sillä ja varmasti
olisi voinut olla helpompaa
sopia ja jutella asiasta ensin.
Aloin vaan pelkäämään etten sen
jälkeen enää kykene ratkasemaan
ja lähtemään.
mies oli ennenkin minut saanu
puhuttua ympäri.
Nyt olen 4v ollut vaan yksin tyttäreni kanssa.
Raskaita asioita on tapahtunut
ja varmasti niitä tulee aina uusia,
mutta ehkä jostain nurkan takaa
joku tulee johon voin luottaa ja rakastua.
Minäkin muuten ensin kun luin tekstejäsi
ajattelin wau HARM on palannut.
Olen samaa mieltä, että suhteesta ei lähdetä noin vain. Lähteminen/eroaminen vaatii kypsyttelemistä.
Itse aikoinaan ajauduin pettämään miestäni, ja tämä oli ns. lähtölaukaus avioerolle. Pettäminen sai minut huomaamaan, että avioliitossani on jotain pahasti pielessä. Tästä hetkestä alkoi noin 2 vuotta kestänyt eroprosessi, jona aikana kävin asiat läpi ja myöskin päätös erosta syntyi ja myös sen jälkeen toteutui.
Elikä voisi todeta, että tämä syrjähyppy sai minut heräämään ja aloittamaan keskustelun itseni kanssa.
aivan väärä kuva...
"Kirjoituksistasi jää sellainen kuva, että suhteesi miehiin on kuin suhde hyödykkeeseen. Kun entinen ei toimi, niin pihalle vain. Mitä ex miehesi on mieltä erosta? Onko mies sinulle lähinnä kotieläin?"
En minä todellakaan helposti luovuta...vasta siinä vaiheessa kun ei enää pysty asumaan saman katon alla...ja se eropäätös syntyi siis hyvinkin nopeasti ja kaikki tapahtui sen jälkeen myös nopeasti...mitä siihen jää jahkaamaan jos tilanne on epätoivoinen...ja varsinkin silloin jos tekee mieli vierasta vittua...kuten ap:lle ilmeisesti kävi...silloin ainakin pitää erota ensin...aivan turha yrittää hakea oikeutusta pettämiseen tuolla säälitarinalla...jos äijällä olis yhtään järkeä päässä niin tajuais sen sanomattakin...
Ja mies ei todellakaan ole mulle mikään kotieläin...sitä nimitystä voidaan käyttää mielumminkin kakkosesta...vaikka ei kotieläin sanan varsinaisessa merkityksessä olekaan mutta äijän lemmikki jota "leikitetään" sillon tällön ja lopun aikaa kökötetään sitten yksin häkissään...
Ja ex mieheni on ihan samoilla linjoilla tämän eron kanssa...me rakastamme yhä toisia mutta kun on kaksi tulista persoonaa niin ei se yhteiselo aina ihan helppoa ole...voi tosin olla että vielä palataan yhteen...ainakin on lämpeämään päin taas...
keskustelun ap kenestä tuossa tupisin...
Kuka täällä on inissyt onnetonta kohtaloaan??!!
Pääsisin miehestäni eroon ihan vaikka tältä istumalta - jos se mielestäni olisi fiksua ja järkevää. Mutta kun ei ole. Eikä lasten kanssa voi noin vain häipyäkään. Tästä olemmekin alustavasti mieheni kanssa keskustelleet. Tiedätkö, kun mieheni tietää että haluan erota eikä hän halua (vielä) - niin sittenkin hän tajuaa eron olevan väistämätön. Nyt vain sopeudutaan siihen ajatukseen. Ihmisille täytyy antaa aikaa (ei loputtomiin, mutta silti jonkin verran). Sekin on toisen huomioimista ja sanoisinko että ystävällistäkin. Näin monen yhteisen vuoden jälkeen täytyy olla tosi surkeat välit, jos vain ottaa ja lähtee.
Normaali ihminen tajuaa, että on muitakin tapoja toimia kuin omansa. Kaikki tavat ovat yhtä oikeita ja yhtä vääriä. Erilaisia vain.
Haluaisin silti tiedustella sinulta, yhden asian puolesta puhujalta: Miksi ottaisin pikaeron miehestäni, kun siitä kärsisi ihan kaikki (mieheni eniten) enemmän kuin tästä tilanteesta?
Suhteeni mieheeni ei ole surkea, en syytä häntä mistään. Mutta toimivaa ja rakastavaa suhdetta ei saa, jos sitä yrittää yksin. Mikäli taas suhde tuntuu pelkältä työmaalta, niin ei sekään ole hyvä.
inisee onnetonta kohtaloaan...sinä mukaan lukien! Monet kakkoset vollottavat kun eivät saa ukkoja omakseen...vaimo vetää aina kuitenkin sen pidemmän korren...
Sullakin veri vetää vieraan melan mukaan mutta roikut silti entisen ukkos lahkeissa...onnettomana ja surkeana...olet itse riippuvainen ukostas...ehkä taloudellisesti tai et muuten vain osaa siitä lähteä...
Nuo selittelyt on vain tekosyitä...ei se ole kenenkään etua roikkua epätoivoisessa suhteessa ja jaella välillä suhteen ulkopuolisille rasiaa...
Lapset huomaa tulehtuneen ilmapiirin...mieskin voisi löytää uuden onnensa kun sinä vain veisit sen persees muualle...ja saisit itsekin sitten jaella estottomasti...
Tuo on vain eron ja siihen liittyvän tuskan eteenpäin siirtelyä ja venyttämistä kun ei ole rohkeutta kohdata sitä totuutta...
tai häipyä...ei tuo roikkuminen ja eron pitkittäminen ole kenenkään etu...luuletko että miehes nauttii siitä kun sinä pysyt siinä rinnalla ja jakelet lettua muille miehille? Taidat vain uskotella itsellesi että miehes kärsii siitä eniten...olet takuulla itse läheisriippuvainen etkä saa aikaiseksi eroa...tai taloudellisesti siinä jamassa että mies kannattaa pitää ainakin toistaiseksi kunnes löytyy pulleampi lompakko elättämään...
Usko pois että häipyminen kannattaa...pääsee mieheskin käsittelemään eroa jo vihdoinkin...silloin siitä toipuukin joskus...sinä vain pitkität tällä tavalla asian käsittelyä ja sitä suruprosessia...
Toivotaan että miehes löytää naisen jonka ansaitsee...naisen joka osaa tehdä hänet onnelliseksi...sinä taisit epäonnistua siinä tehtävässä...
Jos se kuule noin menisi kuten sanot, niin aivan yhtä hyvin mieheni voisi "kohdata totuuden" ja erota. Eipä vain tee sitä. Minulle sekin sopisi, oikein mainiosti.
koskaan ajatellut, että ihmiset toimivat niin kuten parhaaksi itsellensä, toisellensa, lapsillensa näkevät? Ei siis välttämättä kuten sinä haluat.
venyttäminen ole kenenkään parhaaksi...jos et sitten ole taloudellisesti riippuvainen miehestäsi... sitten se on SINUN parhaaksi venytellä siinä niin kauan kun se onnistuu...mutta kenellekään muulle sinun roikkumisesta ei ole mitään hyötyä...
Eli siis ei tarvi tehdä kuten minä haluan...vaan niin kuten se on kaikille parasta...tai fiksu ihminen ainakin toimisi niin...
Mutta yleensäkin petturi on itsekäs...ei osata ajatella mitään muuta kun mikä on itselle parasta...ei kannata siis nyt yhtäkkiä esittää että sinua muka kiinnostaa toisten paras :D
kun tietäis koko totuuden siitä millaisen lumpun kanssa pitää pesää...jos tietäis sun syrjähypyistä niin vois tulla eroon vähän vauhtia...
Kannattanut aloittaa keskustelu miehesi kanssa, siitä mikä oli pielessä, vai oliko helpompaa olla keskustelematta vaikeistakin asioista.
Kyllä sitä keskusteltiin miehenkin kanssa ja käytiin perheterapiassa, mutta meidän tapauksessa siitä ei valitettavasti ollut apua.
kun se on niin, että tuo venyttäminen on valmistautumista, nääs. Minun ja mieheni suhteessa. Siksi juuri teemme näin, koska se on meille kaikille parasta. Etkö jo voisi ymmärtää sen mitä olen kirjoittanut: MIEHENI mielestä hänen pitää totutella eroajatukseen sekä hoitaa jotain käytännön asioita ennenkuin eroamme. ITSE olisin valmis eroamaan heti.
Koko totuuden tietää minun rinnakkaissuhteesta. Siksi juuri ajattelinkin, että hän sen jälkeen haluaisi erota, mutta niin ei käynyt. Lue kuule näitä kirjoituksiani.
on seksi pelannu aina hyvin, ehkä jopa liian hyvin. Ei se vieraissa juoksu sitä tarkota jos ei saa seksiä. Vaikka mä saan mieheltäni niin silti veri vetää yhen miehen luokse aina välillä. Se vaan on niin ihana. Siinä vaan on sitä jotain.
Niin monen kertaan on tullut täällä esille, ettei se ole AINUT syy. Sitä paitsi tärkeää siinäkin on se, MIKSI se seksielämä ei pelitä!
Miten sinä muuten selität erään avioliiton, jossa vain seksi on se mikä toimii, mikään muu ei. Mies hyppää vieraissa, mutta kumpikaan ei, ainakaan vielä, ole valmis eroamaan?
Seksi siis pelaa yleensä, kun se muukin suhde toimii!
Oli juhannusaaton aatto. Käytiin ostamassa ukolle ruuat ja viinit, kun oli menossa kaverinsa mökille. Minä jäin kotiin ihan nöyränä, koska iloitsin ukkoni puolesta hänen juhannuksestaan. Vielä ennen lähtöään ukon kanssa rakasteltiin, ja kaikki piti olla hyvin. Ja sitten kun salama kirkkaalta taivaalta tuli tieto, että ukkoni viettää juhannusta exänsä kanssa! Pahalta tuntui ja vaikea oli ero. Ukko totesi vaan kotiin tullessaan, että pilasin hänen ja ex:n juhannuksen, kun olin laittanut tekstarin.