vanhojen lakien palauttamisesta, eli:
- kihlaus olisi juridisesti sitova lupaus avioliitosta, ja se joka purkaa kihlauksen, joutuu ainakin palauttamaan kihlatultaan saamansa lahjat ja ehkä jotain "kipurahaakin"
- avioeroon haettaisiin syyllinen, ja jos esimerkiksi todettaisiin, että toinen puoliso on pettänyt ja ero tuli sen takia, niin pettäjä joutuisi maksamaan korvauksia petetylle osapuolelle. (Samalla tietysti astuisivat voimaan entiset määräykset siitä, että avioliitossa on tiettyjä velvollisuuksia toista puolisoa kohtaan, ml. seksuaaliset velvollisuudet. Ja toisaalta eron saisi puolison mielisairauden, rikoksen tai muun merkittävän syyn takia tarvitsematta maksaa korvausta.)
- kihlaus olisi juridisesti sitova lupaus avioliitosta, ja se joka purkaa kihlauksen, joutuu ainakin palauttamaan kihlatultaan saamansa lahjat ja ehkä jotain "kipurahaakin"
- avioeroon haettaisiin syyllinen, ja jos esimerkiksi todettaisiin, että toinen puoliso on pettänyt ja ero tuli sen takia, niin pettäjä joutuisi maksamaan korvauksia petetylle osapuolelle. (Samalla tietysti astuisivat voimaan entiset määräykset siitä, että avioliitossa on tiettyjä velvollisuuksia toista puolisoa kohtaan, ml. seksuaaliset velvollisuudet. Ja toisaalta eron saisi puolison mielisairauden, rikoksen tai muun merkittävän syyn takia tarvitsematta maksaa korvausta.)
Vastaukset 8
Vanhimmat
Kovin olisi mustavalkoista ajattelua tuollainen. Useimmiten kun mitkä tahansa parisuhteen ongelmat johtuvat useammasta kuin yhdestä tapauksesta.
Esim. Jos mies pettää vaimoaan osasyynä se, että vaimo meni kuusi vuotta sitten sanomaan miestään prinssinakiksi ja tulee ero, niin kumman syy se silloin on? Ja mikä sai vaimon haukkumaan miestään?
Kärjistettyä mutta mielestäni totta.
Ikävää kaikille yliromantikoille, mutta tunteet muuttuvat. Sitä voi mennä kihloihin ihanan miehen kanssa ja huomata parin vuoden päästä ettei enää rakastakaan tätä. Pitäisikö silti mennä naimisiin? Ja rahallinen korvaus ei olisi reilua myöskään, koska tunteilleen kun ei mitään voi. Ei pitäisi joutua maksamaan sellaisesta johon ei voi itse vaikuttaa.
Ja aviolliset velvollisuudet...jos suhde on terveellä pohjalla ei ole tarvetta seksuaalisille velvollisuuksille. Jos taas seksi alkaa tuntua pakolta ja velvollisuudelta niin silloin ollaan jo hyväksikäytön puolella.
vaan eroon äijästä pääsee, sen parempi.
palaamassa EU-lainsäädännön myötä. Asiasta kyllä keskustellaan harvinaisen vähän Suomessa. Ruotsi on jo ilmoittanut, ettei suostu avioerolakiensa tiukennukseen, mutta suomalaiset ovat menossa vanhaan takaisin. Sitä se valtionkirkko teettää.
Katolisissa maissahan on elatusvelvollisuus, myös vaimon, ei vain lapsien ja usein vaimon elatusvelvollisuus on elinikäinen. Tavallaan se on reilua, tavallaan ei. Jos on koko elämänsä ajanut miehen uraa ja hoitanut lapsia, niin minun mielestä se on reilua. Tai toisinpäin, kun nykyään on koti-isiä, jos mies on ollut kotona ja hoitanut lapset ja nainen keskittynyt uraan, on kompensaatio ihan oikein.
Jos siitä jotain hyötyä olisi, niin se, että ihmisten olisi pakko miettiä sitoumuksensa syytä ja syvyyttä. Nykyäänhän millään ei mitään väliä, mennään avoliittoon tai naimisiin, mutta sen ei ajatella merkitsevän sitoutumista suhteeseen tai ei mietitä sitä, mitä sitoutuminen suhteeseen todella on. Siitä on tullut vain kotileikkiä monille ja jäljet on nähtävissä, särkyneitä sydämiä ja luottamus mennyt vastakkaiseen sukupuoleen jne...
Hyvä aihe, mitä kannattaisi miettiä ja nostaa yleiseen keskusteluun ihan kunnolla. Millaiset lait haluamme? Tuleeko avioliiton olla esim Maltan mallia, missä ero ei ole mahdollista?
Parantaako raha sydänsurut? Entäs jos ero olisi yhteinen päätös?
Tunteet ja ihmiset muuttuu. Jotain pitäisi keksiä, ettei suhteeseen syöksyttäisi suin päin ja viitsittäisiin nähdä vähän vaivaa suhteen eteen, eikä heti ensimmäisen vastoinkäymisen jälkeen luovutettaisi. Mutta mitä, se onkin hyvä kysymys..
En tiedä, en ainakaan itse haluaisi takaisin lahjoja, joita olen toiselle antanut. Ja mitä auttaa syyllisen hakeminen. Sehän voi vain pahentaa erotilannetta ja ketkä muut siitä kärsivät kuin mahdolliset lapset..
Eli sanoisin kyllä ei näille vanhoille laeille.
Mielestäni olisi ääliömäistä palata vanhaan. Jo senkin takia, että muukin lainsäädäntö ja elämä yleensä ovat muuttuneet ajan myötä.
Raha-asiat avioon mentäessä voi hoitaa kätevimmin avioehdolla. Ei siinä mitään lainsäädäntöä lisäksi tarvita.
Jos mennään ihannoimaan entisiä aikoja, voi joku kohta olla roviolla :)
olisi omalla tavallaan hyvä että otettaisiin vanhoja malleja tähän nykyään niin VÄLINPITÄMÄTTÖMÄÄN elämiseen...
se kihlaus pitäisi olla lupaus avioliitosta, eikä mikään millä leikitään.ihmiset itse ihan kykenevät päättämään haluavatko joskus naimisiin rakkaansa kanssa vai eivätkö, siksi pitää tutustua toiseen ennen tärkeitä päätöksiä.
avioerossa tosin en suosittelisi asian liiallista vatvomista, siinähän voi jollain vielä mennä mielenterveys, ja tulla kostonhimo.
ehkä tällainen käytäntö voitais kehittää että ihmiset eivät heti tutustuttuaan alkaisi lapsia vääntämään, on nähty mitä siitä seuraa, isä lähtee ja lapsi jää äipän kanssa ja äiti vihaa isää, mutta kysyttiinkö isältä haluaako hän isäksi heti naiseen tutustuttuaan?
eli ehotankin että parit tutustuisivat toisiinsa 2 vuoden ajan ja samalla käyvät perheneuvolassa keskustelemassa tulevaisuudensuunnitelmista ja mitä tunteita nämä suunnitelmat molemmissa osapuolissa aiheuttavat.
koska liian moni lapsi elää huonoissa perheolosuhteissa, joissa on riitaa puolin ja toisin.
Olet järkevä! mielipiteinesi. Taidetaan olla yhtä järkeviä. Hih hih
mitä muut tekee. EI KIINNOSTA. Menköön naimisiin vaikka itsensä kanssa. Itelläni tulee olemaan järki ja tunteet kohillaan sitten kun noin suuren askeleen otan.