Voimakkaat pelkotilat, merkki mistä?

Kun jotain asiaa oikein pohtii ja pelkää niin silloin näkee merkkejä pelostaan kaikkialla.

Jos vielä mietit ja oikein etsimällä etsit oireita niin kyllähän niitä alkaa näkyä vaikka missä.

Sinulla on nyt vain pelkotila päällä.
Jotkut pelkäävät jotain tiettyjä tauteja ja sinä taas pelkäät jotain muuta.

Jokaisesta pelosta pääsee eroon.

Ei, miksi tämä olisi alkua mielisairaudelle?

Laita heti stoppi tähän pelkäämiselle ja keskitä ajatuksesi johonkin muuhun.

Pieni hiljentyminen auttaa.

ihan kun oisin itse kirjottanut tuon! yksin ollessa varsinkin nuo ajatukset tulee ja iltaisin. nytkään en saa nukuttua kun mietin että jos tulisin hulluksi tai tulisi skitsofrenia tai muu..://

yksinkertaisesti pelätä sairastuvasi.. mielikuvitushan voi toki joillain olla niin voimakas että mistä vain kyhäilee mörköjä ilta myöhään :) itselläni on ollut myös kaikenlaisia pelkotiloja. kun vuosi sitten todettiin että minulla on paniikkihäiriö.. silloin kuvittelin että sekoan totaalisesti. mutta enpäs ole vielä seonnut :) enkä usko että sinäkään sekoat. mutta oletko aivan varma ettei sinulla ole jonkinmoinen paniikkihäiriö tai masennusta,kun noin peloissasi olet? ei ole huono juttu käydä lääkärissä juttelemassa tuosta pelostasi. voimia sinulle!

Niin siis ei muuten mahtavaa ollenkaan mutta todella ihana kuulla etten olekkaan yksin tämän kanssa . Itselläni on täysin samanlaisia oireita mutta nämä ovat paljon vahvempia.. Joskus tulee pariv viikon / kuukauden jaksoja jolloin ei pelota kun taas yhtäkkiä iskee kolmen kk putki kun en pysty olemaan lainkaan yksin en edes keskellä kirkasta päivää nämä pelot ja oireet ovat niin vahvoja toisinaan etten voi olla yksin eri huoneessa vaikka samassa talossa olisikin ihmisiä.. tämä haittaa elämääni toisinaan kun ei kykene tekemään asioita yksin Pelko siitä että kohta näkee jotain yliluonnollista alkaa vaikuttaa todella pahasti mielessä.. voiko tämmöinen todella pilata elämän ? ikääkään ei ole vasta kuin 17 ja kohta pitäisi harkita jo muuttoa omaan asuntoon .. Ei se ole mahdollista kun nämä oireet ovat niin vahvoja.

tuo kuulostaa niin tutulta, mulla varsinki tulee noita vahvempia pelkoja krapulassa ja jo yhden illan rankempi juominen aiheuttaa ei välttämättä heti aamulla mutta jossain vaiheessa krapulapäivänä pahoja epätodellisuuden pelkotiloja. Pelkotiloja on hankala selittää mutta jollain tavalla rupean miettimään elämän ihmeellisyyksiä ja kerran olen saanut pienen paniikin joka kesti muutaman minuutin, kai se sitten ajatus sekoamisesta tekee loput kun pikkusen pääsee ajatus rullaamaan. Helpotus kyllä lukea näitä kun tietää ettei se ole niin ihmeellistä eikä ole ainut ensimmäisen kerran meinasin saada paniikin ekalla kerralla kun kävin ajattelemaan kaikkia outoja asioita pari kuukautta sitten ja sen jälkeen niitä on tullut oikeastaan vaan illanistujaisten jälkeen 2-3 päivänä, mutta kuitenkin pieni pelko sekoamisesta säilyy itsellä pitemmän aikaa, kai se vain pitäisi koittaa olla pitempi ajanjakso juomatta. En ole käynyt lääkärissä, mutta välillä ajatus kuulostaa hyvältä jos joku psykiatri tai vastaava voisi auttaa asiassa...

Mulla on vähän erinlaista pelkoa kuin teillä. Itse toivon näkeväni jotain "hyvää" yliluonnolista, esim. enkeleitä. Mutta pelkään hirveäsi sairastuvani johonkin vakavaan tautiin jossa elinaikaa on jäljellä enää muutama kuukausi. Sairaudet vaihtelee, tällä hetkellä pelkään saavani sydänkohtauksen ja kuolevani heti. Joka hetki tarkkailen pulssiani ja yöllä herään siihen kun sydänalaan koskee. Pari kuukautta sitten pelkäsin imusolmukesyöpää, tutkin joka ilta kainalot ja kaulan alueen ja tunsin näissä paikoissa kipua. Eli sairaus aina vaihtuu muutaman kuukauden välein. Tämäkin on todella ärsyttävää ja kuluttavaa.
Pimeää en pelkää enkä mitää yliluonnollista.

Mielisairauden pelko on aika kummallinen käsite. Monia ihmisiä hoidetaan psygiatrisilla osastoilla eri syistä ja eri elämäntilanteissa. Ei ne kuitenkaan sen kummempia ole kun muutkaan eika ainakaan seonneita. Ihan täysjärkisiä kaiken aikaa ja sitten kun niitä on hoidettu, ne palaa esim. työelämään tai siihen normaaliin arkeen, missä ovat ennenkin olleet.
Joskus olen tavannut ihmisen, jolla on persoonallisuus muuttunut onnettomuuden jälkeen. Mutta yleensä ei ihminen sekoo tai tule hulluksi. Hermot voi kylläkin rasittua aika pahastikin ja sillon ne tarvii hoitoa.

Hei!
Minäkin pelkään.Pelkään menettämistä, syyllisyyttä ja pahaa. Pelko lamauttaa, kiihdyttää, ahdistaa ja kurkkua puristaa. Pelkään, että läheisilleni sattuu jotain johon olen syyllinen. Tai. jos sattuisi, kantaisin syyllisyyttä ja lamautuisin kauhusta.Mieletöntä.
Haluan ja toivon kaikille hyvää. Jos voisin, antaisin maailmalle rauhan vaikka kauhalla. Ehkä kyseessä onkin kiltteydestä kipeys ja se , että vanhemmat ovat kasvattaneet kovalla kurilla. Aina on virheet etsitty ja niistä rangaistu.Kiittely ja kehuminen ovat olleet vähäistä. Minulle ja sisarilleni sanottiinkin aina, että parhaansa kuuluu tehdä,ei siittä palkkiota kuulu antaa, jokainen hoitakoon velvollisuutensa. Virheet kuuluu huomata, että niistä voi oppia ja olla tekemättä niitä jatkossa. Armotonta.
Jeesus opetti armoa. Vaikka ei uskoisi Jeesukseen uskonnollisesti hänen näkemyksensä oikeanlaisista teoista ja Jumalasta on rohkaiseva. Minä olen Kristitty ja saan turvata Jumalaan,Kristukseen ja pyhään henkeen. Jumala on hyvä ja tahtoo pelastaa yhdenkin eksyneen. JUmala tietää, että ihminen ei ole jumala vaan tekee virheitä ja Jeesus kuoli syntiemme tähden viimeisenä uhrina. Sinä olet kasteen kautta pelastettu, usko vain.Jeesus opetti rukoilemaan ja turvaamaan Jumalaan.Itse teen niin ja lisäksi luen tekstejä raamatusta, uudestatestamentista , jotta saan lohdutusta ja vakuutusta siittä,kuinka armollinen Jumala on. Jeesus on vapahtaja.
Herran siunausta! Toki lääkkeistäkin on apua yleisahdistukseen.
terv. Lajitoveri

Tiedän tunteen.Itse kärsin pakko-oireisesta häiriöstä ja ahdistuneisuudesta.Minulla on erilaisia pelkotiloja ja yksi on sama kuin sinulla.Se ei ole pahin ongelmani vaan pahin on spermafobia suoraansanottuna ja se on vaivannut minua jo pitkään.Pakko vain on puhua kaikki terapiassa koska tiedän mitä on kun pitää liikaa asioita sisällä.Ne paisuu vain pahemmaksi koko ajan ja tulee liikaa luuloja ja kuvittelua.TSEMPPIÄ!

mulla on pelkotila läheisen kuolemasta, mietin koko ajan onko se minun viimeinen sana hänelle ja miten selviän ilman häntä. en saa unta koska mietin tätä asiaa koko ajan. Pitäisikö jostain kysyä apua vai mitä?! Totuushan on, että en tule pärjäämään ilman tätä ihmistä, mutta hänkään ei ole kuolematon

kuulostaa ahdistuneisuushäiriöltä. Itsellä auttoi sepram minimiannos.

Kannattaa käydä psykiatrilla niin saat vastauksia. Et kyllä sekoa :)
Ihmiset jotka sekoavat eivät tiedä seonneensa.

Älkää vittu missää nimessä menkö puhumaa lääkärille noista oireista yhtää vittu mitää... Ite tein sen virheen ja olin Pakko hoidossa kuukausia, Jos joku lukee tätä kenellä on pelko/ahdistus/paniikki häiriö päällä, niin pini vinkki teille: Rauhottukaa. teil ei oo mitää hätää koska noi oireet johtuu tasantarkkaa siitä että saatte ensin vähän ahdistusta sitte alatte miettimää sitä ja se pahenee ja pahenee. itelläki aina pahentu niin paljon että tärisin ja kunnolla. Kuoleman vaaraa näissä ei ole ettekä sekoa vaan olette jo sekasin. Ja jos olette viimeaikoina nauttinut ihanaa MDMA:ta Amfetamiinia subuteksia ja Vieläkin ihanempaa kokaiini (namnamnam) niin noi oireet menee kyllä ittestää ohi myös kannabis aiheuttaa samalla noita, joten tehkää se päätös ettette enää koskaa koske niihi jos haluutte olla joskus vielä terveitä kavereita. niin ja sitte vaa seuraavana aamuna soittoa lähimpää terveys-asemalle ja sanotte että pieniä HUOM: PIENIÄ PANIIKKIOIREITA aina kerran kaks kuussa ni se patu kirjottaa hyvän bentsorespan. sitte vaa apteekkii ja aina ku tulee tota samaa ni ottaa siitä yhen tabun ja menee kattomaa telkkarii ja juomaa teetä. Jos jollain nyt joka tätä lukee niin on niin paha pelkopäällä, ni housut jalkaa ja terveyskeskuksee pyytämää rauhottavia. antaa niitä ja sitte nukutteki ku tukki

vuosien kokemuksella kirjoitin tämän tarinan teille .
PS. niitten benstojen kanssa sitte 2 pv taukoa ja aina vaa tarvittaessa ettette jää koukkuu ja teijän ongelmat tuplaantuu

Viellä lisään että itelläni kesti noin puolivuotta plus että pääsin noista oireista eroon kokonaan. olin jo terve 19 vuotias poika (sekopää 14 vuotiaasta asti ku tuli veettyy kaikenäkstä tabuu kavereittenkaa) ja sitte taas tossa muutama viikko sitte vedeltiiki ihanaa MDMA:ta ja tässä taas ollaa.

Hyviä pelkoja kaikille, parvekkeelta alas hyppääminen toki on nopein ja tehokkain lääke mutta miettikaa muutama kerta miten läheisenne siihin suhtautuu ja kuinka heille tulee samanlaisin oireita. kyllä se siitä

Mulla on ihan sama juttu olen varuillani ja luulen jonkun tulevan koko ajan jostain.
Mutta ikinä se vain ei tule ja kuulen harhoja...

Hmm, itsellä taitaa jonkinlainen lievä yliluonnollisen kuvittelun pelko olla myös.

Etenkin iltaisin on hankalaa kun tuntuu jotenkin pelottavalta katsoa esim. taakseen tai peiliin.. Tuntuu kuin takana odottaisi jokin outo otus joka sitten hyökkää päälle kun sinne katsoo. Tai joskus kuvittelee näkevänsä näkökentän reunoilla jotain outoa liikettä ja säikähtää sitä ja samalla vahvistuu nuo yliluonnolliset kuvitelmat jotka yleensä ovat selän tai pään takana.. Tai jossain viereisen huoneen nurkassa..

Itselläni näihin kokemuksiin liittyy myös ihon nouseminen kananlihalle ja palelun tunne, vaikka muuten olisi ihan lämmintä huoneessa. Myös jotenkin pelkää sitä että mitä jos sitten jotenkin päässä napsahtaisi ja näkisi ihan oikeastikin jotain... Yleisimpinä juuri täälläkin mainitut "omat" vääristyneet kasvot peilissä tai vaikka joku verinen henkiolento seisomassa peilissä takanani. Ja sitten tekee mieli paeta vaikka koneelle ja laittaa iloista musiikkia soimaan kun alkaa tällaisia tulemaan mieleen..

Olen vajaa kolmikymppinen mies ja tuntuu että jotenkin outoa kun kärsii tällaisesta vaikka on muuten normaali ja elää aivan tavallista elämää muuten. Ja aamulla kouluun lähtiessä pelot loppuu kuin seinään kun pääsee ulos asunnosta ja ihmisten pariin. Ja sitten kun tulee takaisin koulusta menee ehkä muutama tunti ja taas alkaa iho nousta kananlihalle ja muuta mukavaa kunnes tulee yö.

Minulla on nimittäin ollut myös kummallisia painajaisia öisin. Vähintäänkin kerran pari viikossa saatan herätä keskellä yötä erilaisiin pelkoihin. Viime yönä heräsin neljän aikaan tunteeseen että seinät kaatuu päälle. Ponkaisin ylös sängystä ja sitten tajusin, että unihan se taas olikin ja kaikki hyvin. Palasin sänkyyn, laitoin yöpöydän lampun päälle ja nukuin aamuun normaalisti.

Pienenä minulla oli muutaman kerran yöllisiä kauhukohtauksia, jotka aamulla vielä muistin ja muistan itse asiassa edelleen. Olen lukenut, ettei lapsen pitäisi niitä muistaa, mutta itse muistan ja näissä nyt ilmantuneissa yöllisissä sängystä pois ryntäämisissä on jotakin samaa. Pienenä nähdyissä kauhu-unissani yleensä oli joku aivan tavanomainen tilanne joka sitten yhtäkkiä vääristyi jotenkin kummasti ja sitten aloin vain epätodellisen kauhun vallassa ulvoa silmitöntä pelkoani josta ei tuntunut pääsevän pois mitenkään. Nytkin tulee vähän samanlainen olo, paitsi ettei ihan fyysisesti ala mitään huutaa. Paitsi aivan ekalla kerralla viime kesänä mökillä, kun tämä yöllinen ramppaamiseni sai alkunsa. Silloin näin unen jossa päälleni tippui aivan tyhjästä yllättäen tonneittain maata ja suuria kivenlohkareita ja pelästyin niin vietävästi, että juoksin karjuen ulos sängystä minkä jälkeen sokissa tärisin ja itkin pelosta monta tuntia vielä unen jälkeenkin vaikka en tuolloin ollut edes yksin.

Nyt unet ovat siis kuitenkin rauhottuneet ja olen jotenkin tottunut niihin enkä järkyty niin pahasti ja pystyn jatkamaan unta.

En usko olevani mitenkään psyykkisesti sairas, koska ihmisten seurassa olen täysin normaali eivätkä pelottavat kuvitelmat ilmoittele itsestään mitenkään. Vain yksin kämpässä ollessa ei meinaa uskaltaa edes suihkussa käydä. Ties mitä kamalaa sitä ilmestyy näkökenttään sillä aikaa kun laittaa shampoota hiuksiin ja joutuu pitämään silmiä kiinni. Silloinhan niillä olioilla on tilaisuus iskeä ja säikytellä oikein kunnolla. Jotenkin siis tuntuu kuin olisi iltaisin jossain kauhuelokuvassa jossa ei kuitenkaan tapahdu mitään koskaan oikeasti. Ja koen myös tavallaan hallitsevani noita pelkojani. Saatan esimerkiksi ihan tietoisesti katsoa itseäni suihkusta peiliin kun pelottaa eniten ja jotenkin "tajuta" että mitäpä tässä heh... Ja tavallisesti siis kuitenkin selviän suihkuun ja takaisin, vaikka joskus pahaa tekeekin. Joskus taas kokeilen antautua ihan täysillä noille kuvitelmilleni ja "kohdata" ne, mikä toimiikin jossain määrin, mutta toisaalta antaa niille vallan kehittyä sitä iljettävämmiksi mitä pitempään niitä "katselee", kunnes ne sitten jotenkin aina päihitän, koska mitään ei oikeasti näy.

Mutta olisi kyllä vaan niin loistavaa jos yksinkertaisesti turtuisi tähän kaikkeen ja loppuisi koko pelkääminen. Nytkin näistä kirjoittaessa iho kananlihalla vähän väliä..

Hmm, nauttisikohan joku kauhuelokuvien himokatsoja tällaisesta. Voisin vinkata, että kokeilee! On nimittäin tehokasta. :D

Miulla on täysin sama juttu!!!! Otin juuri yhteyttä johonki pelkotilojen ammatilaisii s-postilla mutta eihän ne viikonloppuna vastaa.. Tälläkin hetkellä yksin kotona ja pelottaa....
Kun saisi vaan apua tähän :(

http://www.youtube.com/watch?v=GtOJ8jX3RMY&feature=youtu.be tervetuloa tutustumaan minun kanavaani siitä voi olla apu amulla on ollu kaikenlaisia ongelmai aolen löytänyt ja saanut apua mitä haluan jakaa tietoa.

sama homma olen saanut yöllä usein "unihalvauksia" (jos ette tiedä mitä tarkoittaa niin katsokaa wikipediasta) joissa esim vaatekorista muuntuu ringin tyttö joka pyörittää minun sänkyä ilmassa ja lopulta kuristaa minut, ja kun nukun mahalleen alan kuulla piinaavan voimakasta musiikkia ja tunnen selvästi kylmät kädet selässäni jotka hierovat ja en voi liikkua tai puhua :( johtuu todennäköisesti stressistä ja pelosta että se tulee taas ;( luulin hetken että olin riivattu, mutta onneksi asia selvisi! ja niitten myötä sitä pelkää kaikenlaista esim katsoa peileihin ja ostaa vanhoja huonekaluja kirppareilta...

Olen joskus nuorempana kärsinyt paniikkihäiriöistä, kun kaikki meni elämässä pieleen, osin omasta syystäni ja osa huonolla tuurilla. Sain asiani järjestykseen ja sittemmin on mennyt ihan hyvin. Kunnes viime vuoden puolella alamäki taas alkoi. Elämässäni oli isoja (sinänsä positiivisia) muutoksia, toki negatiivisena lievät ongelmat terveyden kanssa.

Tuntui siltä, että kontrolli alkoi kadota. Minun elämässäni se on pahimpia asioita, koska olen kontrollifriikki. Aloin taas pelätä lentämistä, sairastumista, läheisten kuolemaa ja ties mitä muuta. Tuntuu, että en pysty huolehtimaan lapsistani tai vaimostani. onneksi ja valitettvasti hän on vahva ihminen, joka pitää ahdistustani täysin turhana. Jota se tietysti onkin, mutta ei sitä oikein saa poiskaan potkittua.

Pelko ja ahdistus kuluttaa, väsyttää, turhauttaa ja hävettää. Aikuinen mies ja pelkää!! Rentouden ja onnellisuuden tunne on todella harvinaista herkkua. Kuitenkin minulla olisi runsaasti syitä olla onnellinen.

Pitäisikö mennä saunan taakse ja poistaa epäkelpoa ainesta yhteiskunnasta? Ei tämä kyllä juurikaan ole työntekooni vaikuttanut ja yrittäjä kun olen, niin ei siitä työnantajakaan kärsi vaan minä ihan itse.

Tätä kirjoittaessani olen ottanut xanorin. Auttaa vähän ja koukuttaa paljon, välttelen siis viimeiseen saakka. Lapsella on norovirus ja pelkään ihan helvetisti saavani sen. Mahataudin!!

Oon kärsinyt vastaavasta pelontunteesta vuosikaudet, nyt vasta tiedostan että tarvitsenkin aina "triggerin" saamaan sen pintaan. Pelko kumpuaa kaukaa, joskus jopa tilanteista joita et muista tapahtuneen. Jo pelkkä alkuperäisestä pelonaiheuttajasta muistuttava haju tai väri voi saada sen nousemaan pintaan. Toki on monta muutakin syytä, miksi ihminen voi pelätä mutta uskon tämän olevan yksi yleisimmistä syistä. http://traumastatasapainoon.blogspot.fi/

Jeesus auttaa parhaiten, pelkästään ajatus siitä, että voi puhua Jumalalle pienessä rukouksessa tuntuu siltä, et en oo yksin. Pelkotilat on ahdistavia, itellä on korkeenpaikankammo ja aika paha sellainen, mut jotenki ajatus et voi luottaa Jumalaan, helpottaa. Ehkä sun kandeis etsiä joku uskovainen jolle voisit puhuu? Ei sun tarvii ite uskoo siihen, mut ehkä ajatus siitä et joku rukoilee sun puolesta vois helpottaa ahdistusta? Sit aina iltasin jos alkaa ahdistaa ni voit soittaa sille sun tyypille ja pyytää siltä rohkasua.

näitten lukeminen pelotta minua :(

Olen kuullut,että kun ihminen tosissaan pelkää jotain mielikuvituksen tuotetta, voi henkilö suggeroida itsensä uskomalla tyhjään vaikka hengiltä.tai kun kuvittelet että jäädyt kohta, vaikka lämpötila plus 25, niin palellut. Sitä se usko on, asiat on ja menee niin kuin ITSE uskot. Kannattaa siis uskoa, mutta itseään positiivisissa asioissa...olen hyvä, minulla on hyvä olla...jne jne

Oon täsmälleen samasta jutusta kärsinyt pienestä asti. Kysyin psykiatrilta, että onko tälle asialle jotain nimeä, mutta hän totesi ettei sitä voi luokitella yksittäiseksi sairaudeksi. Lapsuuden voimakkaista, sietokyvyn ylittävistä peloista kuulemma johtuu.
Aloitin juuri psykoterapian, toivottavasti auttaa. Ja kiitos tästä keskustelusta, luulin ihan tosissani että oon ainut. :)
Tsemppiä !

Pelkotilat ovat kamalia, niistä pitää päästä irti. Olen kyllä itse sairas, juuri skitsofreniaa sairastava nainen. Tiedän, kun pelkään pimeässä näkeväni asioita, joita muut eivät näe. En ole nähnyt tänä talvena mitään... Mutta kuulen. Mä kuulen paljon asioita, joita ei vain tapahdu asunnossani. Aika tuskaisevaa tämäkin. Äänet voivat olla niin aitoja ja totta, vaikkeivat olekaan.

Mutta, minäkin olen niistä päässyt nyt eroon, niin miksi sinä, terve ihminen, et pääsisi. Suurin asia oli, että en enää lietsonnut pelkoani. En lähtenyt miettimään: entäs jos peliistä näkyy jotain outoa tai ikkunasta yms. En antanut aihetta itselleni pelätä. Tällä kannustan, että peloista pääsee pois. Oli terve tai ei...

Kuulostaa aavistuksen verran psykoosilta, johon melkein kuka tahansa voi sairastua. On myös totta että osa meistä on herkempiä ns. selittämättömille tapahtumille, jossa ei ole mielestäni mitään pelättävää. Itse olen myös skitsofreenikko ja kokemuksia on selittämättömiä kuin myös itse sairauden piikkiin laitettavia.
Yleisesti ottaen, kehotan etääntymään pelostasi, keskitä focuksesi muihin arjen iloihin ja suruihin.
p.s. Näyt yms. Tapahtumat ovat aina koetun jälkeen, ensikertalaiselle traagisia ja ne vaativat pidempi aikaista läpikäyntiä omalla ajallaan.