Suomi rikkoi selkeästi Suomen ja Neuvostoliiton hyökkäämättömyyssopimusta http://www.prokarelia.net/contract/?x=hkk-1932, kuten etenkin tässä Molotovin allekirjoittamassa, 28. marraskuuta 1939 annetussa Neuvostoliiton nootissakin http://www.histdoc.net/historia/molotov281139.html sanotaan, että: “Keskittämällä Leningradin välittömään läheisyyteen suuren joukon vakinaisia joukkoja ja asettamalla tämän Neuvostoliiton tärkeän elinkeskuksen välittömän uhan alaiseksi, Suomen hallitus on suorittanut Neuvostoliittoa kohtaan vihamielisen teon, joka ei ole sopusoinnussa molempien valtioiden kesken solmitun hyökkäämättömyyssopimuksen kanssa.” Sopimusrikkomus oli siis kannakselle suomalaisjoukkojen keskityksellä syntynyt NL:n vastainen hyökkäyssodanuhka. Neuvostonootissa mainitut ns. Mainilan tapahtumat, vaikkakin oli Neuvostoliiton lavastama tapahtuma, oli tästä tilanteesta syntynyt johdannainen.
Jos NL:n Mainilan lavastusta ei olisi ollut, on loogista ajattelua se, että kannaksen mobilisaationsa seurauksena Suomi olisi hyökännyt!
Konkreettisesti sopimusrikkomuksena Suomi suoritti siis käytännössä täydellisen sota-ajan liikekannallepanon lokakuussa -39, vaikka Neuvostoliiton taholta ei ollut sodanuhkaa: Leningradin sotilaspiirin sotaneuvoston operaatiosuunnitelma Suomea vastaan esitettiin puolustusministeri Voroshiloville vasta 29.10.1930. Neuvostoliitto aloitti sotatoimet siis vasta runsaat kaksi viikkoa sen jälkeen kun Moskovan neuvottelut olivat Suomen toimesta katkenneet. Eikä neuvostojoukkojen ryhmitys ollut vielä talvisodan alkaessakaan valmis. Suomalaisten liikekannallepanolla ajettiin kannakselle siis kuusi divisioonaa, eli noin 133 000 miestä käytännössä hyökkäysryhmitykseen. Yksittäisenä esimerkkinä se, että rauhanajan divisioonista koottiin kolme prikaatia Viipurin itäpuolelle, joista muodostettiin kenraali Taavetti Laatikaisen sodanaikainen 1. divisioona. Suomen puolustusvoimien vahvuus oli -39 lokakuun lopulla 337 000 miestä, jotka sitten jakautuivat maa-, meri- ja ilmavoimiin. Maavoimat käsittivät yhdeksän divisioonaa ja erillisjoukkoja. Eli Ylimääräisten harjoitusten liikekannallepanolla ajettiin kannakselle kaksi kolmasosaa maavoimien miesmäärästä.
Ja karjalan kannasta oltiin kiivaasti linnoitettu ns. Mannerheim-linjan muodossa. Linnoitustöissä oli enimmillään -39 kesällä lähes 70 000 henkilöä. Niin sanottuun pääasemaan rakennettiin mm. konekivääripesäkkeitä ja -korsuja yhteensä 606 kappaletta ja panssariesteinä käytettyjä 2–3 tonnin kivenlohkareiden rivistöjä laskettiin 136 kilometriä.
Näin Suomi rikkoi selkeästi etenkin sotilaallisilla linoituksillaan ja keskityksillään kannaksella hyökkäämättömyyssopimuksen 2. artiklaa, jossa todetaan mm. ”Hyökkäyksenä on pidettävä jokaista väkivaltaista tekoa, joka loukkaa toisen korkean sopimuspuolen maa-alueellista eheyttä ja koskemattomuutta tai valtiollista riippumattomuutta, vaikka se olisi suoritettu sotaa julistamattakin ja välttämällä sodan tunnusmerkkejä.”
Sitten Suomi rikkoi hyökkäämättömyyssopimuksen 5. artiklaa, jossa todetaan pyrittävän ratkaisemaan ongelmatilanteet ”…oikeudenmukaisuuden hengessä ja tahtovansa käyttää niiden ratkaisuun yksinomaan rauhallisia keinoja.” Tämän Suomi esti valehtelulla ja ylimielisellä öykkäröinnillä. Valehtelusta esimerkkinä se, että Suomi selkeästi valehteli rajalle mobilisoimiensa joukkojen luonteen toteamalla Molotoville 27. marraskuuta osoittamassaan vastausnootissa http://www.histdoc.net/historia/ykoskinen271139.html, että ”…Suomen puolella on rajan välittömään läheisyyteen sijoitettu pääasiassa vain rajavartiojoukkoja; sensijaan ei sinne ole sijoitettu esim, sellaista tykistöä, jonka ampumiskantavuus ulottuisi rajan toiselle puolelle.” Mutta tuskinpa kannaksen kuuden divisioonan hyökkäysryhmitys muodosti tuolloin Suomen normaaleja ”rajavartiojoukkoja”? Että se siitä hyökkäämättömyyssopimuksen ”oikeudenmukaisesta hengestä”.
Ylimielistä öykkäröintiä osoitti se, että samaisessa nootissa kyseisen valheen pohjalta Suomi kieltäytyi vetämästä joukkojaan NL:n ehdotuksen mukaisesti rajasta 20—25 kilometrin päähän rajasta, jolla oltaisiin ongelmaa Neuvostoliiton mukaan päästy ratkaisemaan 5. artiklan mukaisesti, rauhanomaisesti. Eli Suomen nootissa todetaan ylimielisesti, ettei ole ”…mitään konkreettista aihetta joukkojen siirtämiseen ehdottamallanne tavalla rajalinjalta…” ja jatkaen, että ”…molemmin puolin siirrettäisiin joukot määrätyn matkan päähän rajasta.” Vaikka suomalaiset hyvin tiesivät, minkä Molotovkin oli nootissaan todennut, että ”…neuvostojoukkoja ei oikeastaan voida siirtää minnekään, koska neuvostojoukkojen siirto 20—25 kilometrien päähän rajasta merkitsisi niiden sijoittamista Leningradin esikaupunkeihin, mikä olisi aivan järjetöntä Leningradin turvallisuuden kannalta.”
Suomi toisti nämä valheet ja öykkäröinnin nootissaan http://www.histdoc.net/historia/ykoskinen291139.html, jossa ehdotettiin neuvotteluja. Eli Suomi ei osoittanut yksipuolisesti todellista halukkuutta neuvotteluratkaisuun. Tämä oli käynyt ilmi jo 9. marraskuuta 1939, kun Suomi ulkoministeri Erkon käskyllä sanoi itsensä irti Moskovan neuvotteluista. Tämä sotalinja kävi ilmi myös kun NL irtisanoi hyökkäämättömyyssopimuksen ja kutsui lähetystönsä henkilökunnan Helsingistä pois, Suomi ei pyrkinyt aktiivisesti normalisoimaan suhteitaan Neuvostoliittoon.
Ja Suomen talvisodan sotalinja paljastui myöhemmin myös siten, että Suomen hallitus natsiliiton huumassaan totesi Yhdysvaltain hallitukselle 11.11.1941 osoittamassaan nootissa seuraavasti:
“…Suomi omien luonnollisten turvallisuusnäkökohtiensa perusteella pyrkii tekemään vaarattomiksi ja miehittämään vihollisen hyökkäysasemat v:n 1939 rajojen ulkopuolellakin… Suomelle olisi ollut mitä tähdellisintä puolustuksen tehokkuuden nimessä ryhtyä tällaisiin toimenpiteisiin jo ensimmäisen taisteluvaiheen aikana vv. 1939-40, jos vain Suomen voimat silloin olisivat tähän riittäneet.”
Jos NL:n Mainilan lavastusta ei olisi ollut, on loogista ajattelua se, että kannaksen mobilisaationsa seurauksena Suomi olisi hyökännyt!
Konkreettisesti sopimusrikkomuksena Suomi suoritti siis käytännössä täydellisen sota-ajan liikekannallepanon lokakuussa -39, vaikka Neuvostoliiton taholta ei ollut sodanuhkaa: Leningradin sotilaspiirin sotaneuvoston operaatiosuunnitelma Suomea vastaan esitettiin puolustusministeri Voroshiloville vasta 29.10.1930. Neuvostoliitto aloitti sotatoimet siis vasta runsaat kaksi viikkoa sen jälkeen kun Moskovan neuvottelut olivat Suomen toimesta katkenneet. Eikä neuvostojoukkojen ryhmitys ollut vielä talvisodan alkaessakaan valmis. Suomalaisten liikekannallepanolla ajettiin kannakselle siis kuusi divisioonaa, eli noin 133 000 miestä käytännössä hyökkäysryhmitykseen. Yksittäisenä esimerkkinä se, että rauhanajan divisioonista koottiin kolme prikaatia Viipurin itäpuolelle, joista muodostettiin kenraali Taavetti Laatikaisen sodanaikainen 1. divisioona. Suomen puolustusvoimien vahvuus oli -39 lokakuun lopulla 337 000 miestä, jotka sitten jakautuivat maa-, meri- ja ilmavoimiin. Maavoimat käsittivät yhdeksän divisioonaa ja erillisjoukkoja. Eli Ylimääräisten harjoitusten liikekannallepanolla ajettiin kannakselle kaksi kolmasosaa maavoimien miesmäärästä.
Ja karjalan kannasta oltiin kiivaasti linnoitettu ns. Mannerheim-linjan muodossa. Linnoitustöissä oli enimmillään -39 kesällä lähes 70 000 henkilöä. Niin sanottuun pääasemaan rakennettiin mm. konekivääripesäkkeitä ja -korsuja yhteensä 606 kappaletta ja panssariesteinä käytettyjä 2–3 tonnin kivenlohkareiden rivistöjä laskettiin 136 kilometriä.
Näin Suomi rikkoi selkeästi etenkin sotilaallisilla linoituksillaan ja keskityksillään kannaksella hyökkäämättömyyssopimuksen 2. artiklaa, jossa todetaan mm. ”Hyökkäyksenä on pidettävä jokaista väkivaltaista tekoa, joka loukkaa toisen korkean sopimuspuolen maa-alueellista eheyttä ja koskemattomuutta tai valtiollista riippumattomuutta, vaikka se olisi suoritettu sotaa julistamattakin ja välttämällä sodan tunnusmerkkejä.”
Sitten Suomi rikkoi hyökkäämättömyyssopimuksen 5. artiklaa, jossa todetaan pyrittävän ratkaisemaan ongelmatilanteet ”…oikeudenmukaisuuden hengessä ja tahtovansa käyttää niiden ratkaisuun yksinomaan rauhallisia keinoja.” Tämän Suomi esti valehtelulla ja ylimielisellä öykkäröinnillä. Valehtelusta esimerkkinä se, että Suomi selkeästi valehteli rajalle mobilisoimiensa joukkojen luonteen toteamalla Molotoville 27. marraskuuta osoittamassaan vastausnootissa http://www.histdoc.net/historia/ykoskinen271139.html, että ”…Suomen puolella on rajan välittömään läheisyyteen sijoitettu pääasiassa vain rajavartiojoukkoja; sensijaan ei sinne ole sijoitettu esim, sellaista tykistöä, jonka ampumiskantavuus ulottuisi rajan toiselle puolelle.” Mutta tuskinpa kannaksen kuuden divisioonan hyökkäysryhmitys muodosti tuolloin Suomen normaaleja ”rajavartiojoukkoja”? Että se siitä hyökkäämättömyyssopimuksen ”oikeudenmukaisesta hengestä”.
Ylimielistä öykkäröintiä osoitti se, että samaisessa nootissa kyseisen valheen pohjalta Suomi kieltäytyi vetämästä joukkojaan NL:n ehdotuksen mukaisesti rajasta 20—25 kilometrin päähän rajasta, jolla oltaisiin ongelmaa Neuvostoliiton mukaan päästy ratkaisemaan 5. artiklan mukaisesti, rauhanomaisesti. Eli Suomen nootissa todetaan ylimielisesti, ettei ole ”…mitään konkreettista aihetta joukkojen siirtämiseen ehdottamallanne tavalla rajalinjalta…” ja jatkaen, että ”…molemmin puolin siirrettäisiin joukot määrätyn matkan päähän rajasta.” Vaikka suomalaiset hyvin tiesivät, minkä Molotovkin oli nootissaan todennut, että ”…neuvostojoukkoja ei oikeastaan voida siirtää minnekään, koska neuvostojoukkojen siirto 20—25 kilometrien päähän rajasta merkitsisi niiden sijoittamista Leningradin esikaupunkeihin, mikä olisi aivan järjetöntä Leningradin turvallisuuden kannalta.”
Suomi toisti nämä valheet ja öykkäröinnin nootissaan http://www.histdoc.net/historia/ykoskinen291139.html, jossa ehdotettiin neuvotteluja. Eli Suomi ei osoittanut yksipuolisesti todellista halukkuutta neuvotteluratkaisuun. Tämä oli käynyt ilmi jo 9. marraskuuta 1939, kun Suomi ulkoministeri Erkon käskyllä sanoi itsensä irti Moskovan neuvotteluista. Tämä sotalinja kävi ilmi myös kun NL irtisanoi hyökkäämättömyyssopimuksen ja kutsui lähetystönsä henkilökunnan Helsingistä pois, Suomi ei pyrkinyt aktiivisesti normalisoimaan suhteitaan Neuvostoliittoon.
Ja Suomen talvisodan sotalinja paljastui myöhemmin myös siten, että Suomen hallitus natsiliiton huumassaan totesi Yhdysvaltain hallitukselle 11.11.1941 osoittamassaan nootissa seuraavasti:
“…Suomi omien luonnollisten turvallisuusnäkökohtiensa perusteella pyrkii tekemään vaarattomiksi ja miehittämään vihollisen hyökkäysasemat v:n 1939 rajojen ulkopuolellakin… Suomelle olisi ollut mitä tähdellisintä puolustuksen tehokkuuden nimessä ryhtyä tällaisiin toimenpiteisiin jo ensimmäisen taisteluvaiheen aikana vv. 1939-40, jos vain Suomen voimat silloin olisivat tähän riittäneet.”
Vastaukset 18
Vanhimmat
Joulupukille ensi joulun lahjojen tiimoilta.Sitä nimittänsä kannattaa aina olla asialla hyvissä ajoin.
Todettakoon, että Yrjö-Koskisen maininta ravavartiojoukoista oli oikea, kun puhutaan välittömästi rajalla olleista joukoista. Suomalaisten PUOLUSTUSDIVISIOONAT olivat ryhmitettyjä Mannerheiminlinjalle paljon taaemmaksi. Jos Suomi olisi suostunut joukkojen siirtoon tai maakaistaleen luovuttamiseen Neuvostoliiton esityksen mukaisesti, niin Mannerheimlinjan kiinteät puolustusasemat olisivat jääneet vihollisen puolelle tai ainakin miehittämättömiksi.
Ja mitähän ne Raatteen tiellä tuhotut divisioonat luulivat tehneensä Leningradin puolustamiseksi? Entäpä Laatokan pohjoispuolen hyökkäys Suojärvellä ja Salmissa? Neuvostoliitto oli koonnut kaikki nämä joukot jo aiemmin koko itärajan pituudelta.
Sinänsä hyvä, että pistit linkit Molotovin kirjeistä. Niistä huokuu todella törkeä ja piittaamaton valehtelu, juuri sellainen, jollaiseksi suomalaiset Neuvostoliiton niihin aikoihin mieltivätkin.
NL aloitti laajamittaiset sotavalmistelut Suomen suuntaan jo 1937. Leningradin varuskunta oli suurenmpi kuin Suomen rauhan ajan armeija. Leningradin sotilaspiiri yksin oli rauhan aikana vahvempi kuin Suomi sodan aikana.
NL aloitti liikekannallepanon 1.9. 1939. Silloin alkoi myös Suomen rajoille joukkojen keskittäminen.Suomen toiminnot olivat yksinomaan puolustuksellisia.Saksa ja NL olivat liitossa. On aivan järjetöntä väittää, että Suomi olisi valmistellut hyökkäystä näitä vastaan. Meilla ei ollut ainoatakaan ajanmukaista tykkiä tai panssarivaunua. Kannaksen linnoittaminen oli puolustustoimi. Leningradin edustan linnoitukszet olivat moninkertaiset.
Mihin tällaisella setämäisellä valehtelulla pyritään? Valamaan uskoa pikku stalinoihin, vai? Ei kai heihinkään sentään kaikki uppoa?
No jopas oli hauska provo tämäkin. Koittaka nyt olla pikkasen ovelampia puunenät näissä keskustelun aloituksissanne. Kukaan, toistan KUKAAN ei pidä Suomea Talvisodan aloittajana MISSÄÄN päin maailmaa. Jopa venäläiset tutkijat ovat kohtalaisen yksimielisiä siitä kuka sodan aloitti. Et silleen. Mut naurua piisas näin aamunratoksi. Heh. Kiitos siitä.
vielä 70-luvulla kaikkitietävät taistolaiset (nyk "liikemiehet") ja muut kommarit, pitivät Suomea Talvisodan aloittajana. Samantyylistä "riekumista" esiintyy näillä keskustelusivuilla muutamien typerysten taholta. Juhani Suomi sanoi hyvin näistä ns. vasemmistoälyköistä; -jos osasi ulkoa pari Leninin sanomaa lausetta, niin henkilö kuului älymystöön.
vai oletko niitä puuneniä?
kuudella divisioonalla ja kolmen viikon tykistön ampumatarvikkeilla? Ilman raskasta tykistöä, ilman panssarivaunuja ja ilmavoimia? Vastassa oli moninkertainen ylivoima!NL:n vahvuus oli noin 5 miljoonaa miestä. Ei Molotovkaan siihen uskonut. Hän vain perusteli NL:n hyökkäystarvetta.
Mitä ihmeen kumoamista näihin propagandaväuiitteisiin enää tarvitaan? Niihin uskoivat ja uskovat vain nevostopropagagandaan hurahtaneet.Sellaisia ei enää löydy Suomesta kuin näiltä palstoilta.
nenä. Menehän poju imaisemaan äitin tisua välillä. että jaksat reuhoa. Ja sen jälkeen laulat tietenkin pari värssyä setä leniniä...
Ei mun tartte kumota mitään, sadat historijoitsijat ja tuhannet tutkijat ovat sen jo tehneet aikoja sitten. Sulle se on varmaan oikkuinen yllätys. Sitten sellanen käytännön vinkki sulle, kun olet nyt löytänyt isipapan ostamalla tietokoneella neuvostodokumentteja. Niiden perimmäinen tarkoitus on aina poliittinen, toisin sanottuna ne eivät ole dokumentteja länsimaisessa mielessä, vaan neuvostoliittolaiseen tarpeeseen laadittuja asiakirjoja. Neuvostokäsitteistä malliesimerkiksi käy mainiosti Afganistanin sota. Kenellekään ei ole epäselvää, että Neuvostoliitto hyökkäsi sinne ja soti pitkään. Virallisissa neuvostoasiakirjoissa puhutaan kuitenkin vain veljeskansan auttamisesta vuoristobandiitteja vastaan. Tämä auttaa varmaan sua saamaan tuohon Molotovin höpinäänkin pikkuisen uutta näkökulmaa.
Suomennos: "apua, olen häviöllä"...
...väkivaltainen ja hyökkäyksellinen teko ?
Mielestäni se on puolustuksellinen.
Ja minkä takia ei Suomi olisi saanut pitää joukkoja rajan pinnassa jos kerta Nl:lin niin teki ? Jos NL turvasi Pietaria niin Suomi turvasi Viipuria. kaiken varmuuden varalta, mikä sitten osoittautui oikeaan.
"Jos NL:n Mainilan lavastusta ei olisi ollut, on loogista ajattelua se, että kannaksen mobilisaationsa seurauksena Suomi olisi hyökännyt!"
Ja on myöskin loogista ajattelua se, että jos Suomen joukot eivät olisi olleet valmiina PUOLUSTAUTUMAAN rajan pinassa, niin punainen riemumarssi Helsinkiin olisi onnistunut Stalinin suunnitelmien mukaan kahdessa viikossa.
Vai kuinka toveri ?
Suursuomesta puhutaan nykyäänkin. Tosin ei julkisesti.
Sellaisiako siellä Kremlin käytävlllä jutellaan? Ennen vai jälkeen kun hoitaja on jakanut siellä KGB:n ukkokodissa aamun mielialalääkkeet ja rauhoittavat.
Ranskan provokaatio Saksaa vastaan? Oliko Saksan hyökkäys siten oikeutettu?
"133 000 miestä käytännössä hyökkäysryhmitykseen"
Hyökkäysryhmitykseen kaivamaan puolustusasemia Kannaksen puoliväliin kauas rajasta...
Venäläiset taas ryhmittyivät rajaan kiinni, joka ilmeisesti viittasi puolustukseen.
NL itse irtisanoi hyökkäämättömyyssopimuksen ja huökkäsi Suomen kimppuun 3011.1939 sotaa julistamatta!
Tästäkin nähdään, ettei paperisopimuksilla ole mitään merkitystä =>>> siksi HETI NATO: on.
Täältä löytyy tämäkin "sopimus", joka oli yhtä arvoton kuin pala paperia.
https://web.archive.org/web/20070311191547/http://www.prokarelia.net/contract/?x=hkk-1932