haluan kertoa omia tuntemuksia kun erosta on kulunut kuukausi..15vuotta yhteistä elämää takana..rakastuin tähän täydelliseen mieheen,jossa kaikki asiat miellyttivät minua ja ruvettiin rakentamaan yhteistä elämää..saatiin kaksi lasta ja elettiin arkea iloine ja suruineen.mutta kun suhde menee lukkoon riitojen ja puhumattomuuden vuoksi muuta vaihtoehtoa ei ollut kun hakea eroa..toukokuussa jätettiin eropaperit ja mieheni muutti työn perässä toiselle paikkakunnalle....mieheni kesäloman alettua hän tuli hakemaan lapsia ensimmäistä kertaa luokseen ja yllätys,yllätys uusi nainen jo mukana.tunne sen jälkeen oli täysin järkyttävä.se että ero ottaa koville niin joudut sulattamaan heti kuvioihin tulleen uuden naisen jonka luona jo asuukin..lohdullista tässä on se että en joudu kohtaamaan heitä pitkän välimatkan takia. lapsien henkinen hyvinvointi huolettaa kun joutuvat selviämään erosta ja vielä samaan syssyyn tutustua "isän uuteen naiseen" välillä ahdistus on niin kovaa ja sattuu paljon.kyyneleitä on vuodatettu,puhuttu ystävien kanssa mutta mieli on vielä erittäin "sekaisin" tästä kaikesta..ehkä aika todella parantaa haavat mutta nyt se klisee ei lohduta yhtään..
minun tarinani
piipi
121382
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Tuttu tarina..
Kaikki satuttaa, kaikki loukkaa ja fiilikset ovat aivan hirveät. MOnia yhteisiä vuosia ei noin vain pyyhitä pois. Ja miehellä on hyvin usein jo uusi katseltuna ja yhteen muutetaan mahdollisimman pian.
En voi muuta sanoa, kuin että tsemppiä sinulle todella paljon. Puhu ystävillesi, jauha asioita niin paljon kuin jaksat, hoida itseäsi, urheile ja tee kaikkea mistä saisit edes vähän hyvänolontunnetta itsellesi. Yritä olla ajattelematta ex-miestäsi ja hänen uutta kumppaniaan. Jos raivostuttaa, ota tyyny ja hakkaa se tuusannuuskaksi, mene vessaan ja karju.
Itselläni erittäin kipeä ero takana. Siitä jo 2 vuotta, mutta lähes päivittäin asiaa ajattelen ja käyn läpi. Ex-miehellä oli heti uusi kaveri, minulla ei vielä, koska en tunne olevani valmis. Ero kannattaa käydä hyvin läpi ja kaikki siihen liittyvä, sitten uusi ihmisuhdekin voi paremmin onnistua, eikä tule mitään laastari-suhteita.
Jos oikein pahalta tuntuu, käy terapiassa puhumassa asioista ja vie lapsesi perheneuvoloiden eroryhmiin..ovat erittäin hyviä. Siten heidänkin sopeutuminen helpottuu.
Meillä myös oli täydellinen perhe:lapsia, rakkautta, talo, autot, vakituiset työpaikat ja kaikki hyvin. Kaikesta luopuminen tuottaa tuskaa ja vei elämän myllerrykseen. Mutta lapset ovat ilonaihe numero yksi. Nauti heistä, he vievät sinua eteenpäin! Tsemppiä tosi paljon, pärjäile. Meitä samankokeneita on ympäri maan:) Kyllä tuska helpottuu ja nyt jo itselläkin näkyy oaljon valopilkkuja elämässä ja exän kanssa hyvät välit, eikä "uusi" nainenkaan enää häiritse.
Jaksamisia roppakaupalla!
kiva kuullla että meitä kohtalotovereita on muitakin ja se että siitä selviää kun vaan antaa sen ajan kulua..lapset on todella se kantava voima joka laittaa itseni liikkeelle ym. ex- loppupeleissä syytti minua että halusit eron nyt sen sait ja muutenkin hänen puoleltaan tuli täysin käsittämätöntä syyttelyä ja nimittelyjä..häneellä oli uusi nainen jo ollut keväästä asti ja yritti silti akkamaisesti kääntää eron minun syyksi..jolloin huono omatunto helpottuisi.itse olen kaikesta huolimatta ollut yllättävänkin asiallinen ja yrittänyt kestää vaikka viha ex kohtaan on ainut tunne tällähetkellä..nyt on vaan pakko suunnata ajatukset muualle.lapset on nyt isällään ja sekin satuttaa kun tietää että uusi nainen haluaa tulla heidänkin elämään näin äkkiä..mutta voittajana tässä selvitään ja annetaan elämän kantaa..kiitos sinulle todella tsemppavista sanoista..
Kyllä lapset sopeutuvat miehen uuteen naisystävään yllättävän hyvin.
Vaikutat kateelliselta miehen uudesta onnesta.
todellakin kaikki tunteet on käyty läpi..näin pitkän liiton jälkeen elämä romahtaa ja tottakai se satuttaa kun toinen on tuonut uuden naisen näytille..mutta asialle kun ei voi mitään niin siihen on vaan sopeuduttava ja yrittää hyväksyä tilanne niinku se on.
Tiedän tunteesi, koin itsekin raastavan eron. Onneksi pääsin eroseminaariin, josta tuli senhetkisen elämäni käännekohta! Eroseminaari auttoi pääsemään yli ja löytämään työkalut eheytymiseen ja omien lastenkin auttamiseen erokriisissä. Moni osallistuja on sanonut, että seminaari pitäisi käydä ennen 1. parisuhteeseen ryhtymistä, niin antoisa se on. Sain paljon hyviä uuden elämän rakennusaineita ja olen jopa onnistunut saamaan aikaan toimivan parisuhteenkin, joka on kestänyt jo monta onnellista vuotta. Suosittelen, lisätietoja vaikkapa linkistä www.fisher.fi.
Minun tarina on aika identtinen tarinasi kanssa. Oltiin melkein 14 vuotta naimisissa.Matkan varrella meilläkin mies alkoi menemään enemmän ja enemmän omaan itseensä ja lopetti minulle puhumisen vaikka kuinka mielellään olisin kuunnellut häntä. Kasvettiin aikuiseksi yhdessä kun oltiin vasta parikymppisiä kun mentiin naimisiin. Mies suoritti oman kasvuprosessinsa vaikeimmat kohdat itse ja ei sietänyt mitään negatiivista kanssakäymistä. Oletti aina kaikissa keskustelun alotusyrityksissäni, että minä haastan riitaa ja kieltäytyi aina suoralta kädeltä puhumasta asioista. Matkan varrella oli todella vaikeitakin aikoja ja kaikki asiat jäi kummallekkin "piikiksi lihaan" kun ei vaan voitu puhua. Ei se yksinpuhelu ketään hyödytä.
Meillä meni pitkästä aikaa hyvin, mutta sitten mies ilmoittikin lähtevänsä tosta vaan ja muutti suoraan toisen naisen kotiin. Minä jäin 4 lapsen kanssa ja uudessa suhteessa oli 3 lasta tuon naisen edellisestä liitosta. Koko meidän avioliitto kaatui kuukauden nettisyhteeseen.
Aikaa on kulunut reilu kuukausi ja minäkin suren edelleen sitä, että lapset joutuvat eron lisäksi sopeutumaan uuteen ihmiseen, jonka maisemissaolokin pidemmän päälle on kyseenalainen. Itse olen erosta selvinnyt sillä periaatteella, että jos noin helpolla lähtee niin menköön. Ei siinä hyvää häviä. Mies teki itsestään pellen kertaheitolla ja käyttäytyy kun teinipoika. Oisin osannu odottaa tota viidenkympin villityksissä, mutta että 35 vuotiaana. Ei käyny edes mielessä.
Mies käyttäytyi koko tempauksessaan todella omaa napaan tuijottaen. Ei esim. ollu pokkaa sanoa minulle päin naamaa vaan ilmotti puhelimessa. Tosi paskahousu. Kaiken lisäksi selitteli ratkaisuaan sillä, että oli jo pari vuotta sitten lakannu rakastamasta minua. No, minä olen kuitenkin viimosen kahden vuoden aikana kuullu hänen suustaan jotain muuta useasti ja seksielämä on jatkunu samanlaisena eli olisi vissiin pitäny ajatuksia lukea ja lähteä itse. Aika paska temppu mieheltä, että "on vaan" ja käyttää aviollisia etuoikeuksiaan minun mitään aavistamatta, että homman nimi onkin periaate "bed&brekfast" ja "reikä se on rinkelissäkin". Oispa ollu miestä muuttaa asumuseroon sillon kun siltä tuntu, eikä hyväkskäyttää minua vuositolkulla. Sitten kun se uusi tuli tarjolle tarjoten vielä kotiian niin mikäs siinä oli lähteissä. Ja minä oikeesti joskus vielä pidin sitä miehenä. Ois pitäny ostaa hamekangas sille.
Minun on ollu kohtuullisen helppo selvitä sen suhteen, että minulla on lapset ja niin syy jatkaa elämää täysijärkisenä. Exälle ja sen uudelle "hoidolle" en uhraa ajatustakaan. Ei kuulu minulle enää sen tekemiset eikä vois vähempää kiinnostaa. Ajatella, että tuhlasin 14 vuotta elämästäni sen kanssa ja kaiken lisäksi seisoin vaikka päälläni, että avioliitto toimisi. No, minulla on siitä ajasta elämää jäljellä 4 ihanaa lasta ja sen takia en sitä kadu.
Erosta selviää vaan järjissään, kun keskittyy omaan loppuelämäänsä. Jokaisella on oikeus olla onnillenin ja rypemällä kaikessa siinä eropaskassa riistää tavallaan itseltään oikeuden onneen ja tulee vaan katkeraksi ja surulliseksi. Tietyt tunnealat on käytävä läpi, mutta sen jälkeen ne on vaan laitettava arvoiseensa paikkaan ja jatkettava elämää. Keskity positiiviseen ja unohda kokonaan kuva exästä ja uudesta naisesta. Sille ajattelulle ei kannata antaa ollenkaan valtaa tai se vie todella syvälle rypemään.
Hyvää loppuelämää ja voimia!
voin vaan todeta että aika identtistä tekstiä luin kun kerroit tarinaasi..ikäkin täsmää koska me myös mentiin parikymppisenä yhteen ja samaa ikää luokkaa ollaan nytkin..se juuri onkin,että kun olet niin nuorena mennyt yhteen ja elänyt melkein ensimmäisessä vakavammassa suhteessa..niin luulet että paska mitä toiselta tulee kuuluu kait "normaaliin" elämään.itsetunto laskee ja kun asioita ei puhuta se todellakin kasaa ongelmia ja pakkautuu möykyksi sisälle.sitkuaa ja pahoittaa mieltään kerta toisensa jälkeen..huvittavinta tässä oli todella se että mieheni yritti väittää että minulla oli miehiä ja minä petän häntä vaikka samalla aikaa jo kovastikkin seurusteli uuden ihmisen kanssa.eroa hakiessani hän muistutti viimeiseen asti että sinähän tätä eroa halusit ja vie se loppuun asti.se oli sitä huonon omatunnon sysäämistä toisen harteille..siksipä hamekankaan osto käy kyllä kovasti mielessä.kun luin kuinka positiivisesti ajattelet tulevaisuudesta samasta tilanteesta huolimatta haluan mennä avoimin mielin sitä kohti ja olla ajattelematta liikaa tätä tilannetta ja exää..iloa ja voimia myös sinulle
uusi nainen,ettei vaan ole ollu jo teijän avioliiton aikana,mun exä seurusteli melkeen 2v mun selän takana ennekö narahti,sillä on ennekin ollu tollasii kiksautuksii jotka annoin anteex.No tää epeli meni komeesti reijältä reijälle huomasin vasta loppuajalla,että sellasta peliä,no hain eron ja siitä on nyt 4v voin nyt tosi hyvin,kun pääsin paskasta eroon,onnex penskat jo aikuisia.
meidän avioliiton aikana sama muikkeli.joutui sen myöntämään.se on vaan niin että kyllä siperia opettaa uuttakin naista jos luonne miehellä ei muutu..tai sitten viisastuu,mutta pääsekö tiikeri raidoistaan koskaan?uskon kun pääsen tästä alku "shokista" eroon tulen olemaan jatkossa tasapainoisempi ja onnellisempi..
tosin vaimo vei reikää sinne sun tänne eli vuoroin vierais käydään ettei menis liikaa yleistämiseksi!
epelin vosu oli kans avios,ja ero tietty tuli sielläkin päässä,no toivottavasti tulevat onnellisiksi, on ainakin vakka kantes valinnu......
näköjään on kovasti ja paljon suomen maassa..toivon erittäin paljon onnea..valitsemalleen tielleen..mutta elämä jatkuu ja juna kulkee