Onko muilla kokemuksia tai näkemyksiä miten olen alkanut pettämään miesystävääni vaikka aikaisemmin olen vannonut etten sellaista voisi tehdä? Hän asuu eri maassa ja ikävä raastaa minua ja suhdettamme, sillä kaipaan huomiota ja läheisyyttä, lisäksi välillä hormonit hyrräävät ja meno on sen mukaista. Siitä ei ole pitkää aikaa kun pettämisen olen aloittanut, mutta siitä lähtien se on ollut melko jatkuvaa eri tilanteissa. En ole miehistä kiinnostunut muuta, kuin sillä hetkellä omani korvikkeeksi. En voi uskoa, että teen tätä rakastamalleni ja kuinka tyhmä olen, silti olen humalassa helposti tehnyt saman uudelleen.
Tiedän, että haluan olla mieheni kanssa, ja hän minun, ongelmana on myös se, että haluaisin puhua tästä ongelmasta miehelleni ja en taas voi ottaa sitä riskiä että suhteemme päättyisi yhden illan juttujen takia, jotka eivät ole minua sen enempää hetkauttaneet. Kadun syvästi tekojani, ja haluaisin niin pyytää rakkaaltani anteeksi, mutta en tiedä miten, ja mitä sanon, jos asia joskus käy ilmi. Voinko vedota välimatkaan? tiedän, että se ei ole riittävä syy, lisäksi olen itse erittäin mustasukkainen, enkä hyväksyisi häneltä vastaavaa käytöstä. Miten pääsisin asiasta yli tai eteenpäin?
Tiedän, että haluan olla mieheni kanssa, ja hän minun, ongelmana on myös se, että haluaisin puhua tästä ongelmasta miehelleni ja en taas voi ottaa sitä riskiä että suhteemme päättyisi yhden illan juttujen takia, jotka eivät ole minua sen enempää hetkauttaneet. Kadun syvästi tekojani, ja haluaisin niin pyytää rakkaaltani anteeksi, mutta en tiedä miten, ja mitä sanon, jos asia joskus käy ilmi. Voinko vedota välimatkaan? tiedän, että se ei ole riittävä syy, lisäksi olen itse erittäin mustasukkainen, enkä hyväksyisi häneltä vastaavaa käytöstä. Miten pääsisin asiasta yli tai eteenpäin?
Vastaukset 12
Vanhimmat
Vastaat aivan itse: kaipaat huomiota ja läheisyyttä. En minä usko, että siihen sen suurempaa syytä tarvitaan. Eikä sen salaperäisempää. Kaikki meistä kaipaavat niitä. Miehesi on kaukana ja tapaatte harvoin. Lisäksi käytät alkoholia, joka heikentää kontrolliasi. Sinun kohdallasi nuo riittävät ja toimit toisin kuin selvin päin haluaisit.
Tuossa ilmenee myös sama kierteenomainen käyttäytyminen kuin riippuvuuksissa: sortuminen ja moralisointi vaihtelevat. Ensin juodaan, sitten töpätään ja sitten kärsitään huonoa omatuntoa. Juominen lievittää ikävää (tiedän varsin hyvin.) ja siinäpä se sitten onkin.
Haluaisin tarjota armon sanoja. Et varmasti ole ainoa. Jos se nyt helpottaa. Oletettavasti tiedät itsekin ratkaisun: kaukosuhteen pitää muuttua lähisuhteeksi ja alkoholin sijasta lievitystä pitää löytää jostain muualta.
Ensinnä haluan kysyä, että oletko miehesi kanssa ihan vakavasti pohtinut, minkälaista eroa suhteenne kestää. Jos sitä jatkuu kuukaudesta tai peräti vuodesta toiseen, niin on selvää että kaipuusta tulee hirveä taakka. Jotkut toki kestävät paremmin kuin toiset, mutta rajansa kaikella. Miten sanoisin? On tehtävä päätös, kumpi on tärkeämpää, parisuhde vai ne seikat joiden vuoksi erillään ollaan. Ja samalla harkitaan, mitä voi konkreettisesti tehdä, että läheisyyttä saisi tarpeeksi. Muuttaa yhteen tai matkata tapaamaan paljon nykyistä useammin tms?
Jos sinulla on alkoholiongelma, ota yhteys lääkäriin ja/tai AA-toimintaan. Jos ei ole, yritä keksiä jotakin muuta puuhaa kuin juomista. En nyt osaa keksiä, mikä ikävää lievittäisi, mutta yksinolo nyt ei ainakaan. Ulos ihmisten kanssa, vaan ei baariin.
Yhtä kaikki, kuten sanot, tarpeesi ovat vahvemmat kuin moraalinen selkärankasi. Taistelu on turhaa. Lopeta se ja etsi konkreettisia vaihtoehtoja. Ja tässä vaiheessa voin kai sanoa, että monet ovat solidaarisia pettäjiä kohtaan. Jos pettämisestä ei tiedä kukaan miehellesi läheinen, niin eivät ne tietoon tule kovin helposti. Tämä ei sitten ollut mikään lupa, muuten! Mutta jos suhde palaa raiteilleen ja pääset tuosta kierteestä, niin anna menneen olla mennyttä, jos omatuntosi sen vain sallii.
Eikä tuo ole rakkautta, et muuten käyttäytyisi noin. Voit toki pitää hänestä kovasta ja haluta olla hänen kanssaan, mutta rakastunut nainen ei tee noin.
Ikävä mieheen on sinulle sopiva syy käyttäytyä siten kun käyttäydyt. Moraalisi kuitenkin hiukan VIELÄ estelee, mutta ajan oloon tilanne voi vakkintua juuri tällaiseksi kun sen kuvaat.
Mieti todella tarkkaan, onko JÄRKEVÄÄ uhrata oma elämänsä suhteeseen, missä 80-90% ajasta on eroa ja ikävää? Tunteiden ei kannata antaa viedä, vaan järki ratkaisee. Järjellä tehdyt päätökset tuottavat tulevaisuudessa onnellisuuden tunteita, koska silloin mieli ei kuljeta ihmistä vaan järki.
Kiitos todella hyvistä vastauksista.
Syynä välimatkaamme ovat tulevaisuuden kannalta tärkeät valinnat, en halua mennä yksityiskohtiin, sillä en halua ottaa riskiä suhteen tuhoutumisesta, mikäli joku tunnistaa suhteemme liian tarkan kuvauksen perusteella.
Minulla ei ole alkoholiongelmaa, juhlin silloin tällöin kohtuudella, mutta humallun ja kontrollini pettää. Nyt olen päättänyt lopettaa moiset seikkailut vaikka kuinka tilaisuus houkuttelisi.
Tiedän, että parin vuoden sisällä meillä on mahdollisuus asua yhdessä ja vakaalla pohjalla molempien puolesta perustaa perhe. Tiedän, että tämä on unelmani, jonka haluaisin toteuttaa jo nyt. Ikävä ja läheisyyden kaipuu tekee odottamisesta vain tuskallista. Olemme keskustelleet aiheesta, itsestäni tuntuu, etten pysty odottamaan, mutta haluan hänet. Siksi yritän järjestää asiat omalta osaltani sille mallille, että tulevaisuudessa meidän olisi hyvä olla, niin hänkin, se onkin syynä että toistaiseksi olemme eri maissa.
Omatuntoani soimaa kun ajattelen hänen uhrauksiaan, haluaisin niin pyytää häneltä anteeksi petokseni, koska rakastan häntä sisimmissäni, tiedän sen, oloni on vain niin epätoivoinen pitkien erojen aikana. Toivon, että suhteemme onnistuisi, koska molemmat olemme tehneet sen eteen jo paljon. Siksi nyt pelkään mitä tapahtuu, jos hän saa tietää, ja myös mietin myös sitä, miten voin elää kertomatta mitä olen tehnyt.
paremmalle kun tunnustat jälkeenpäin tällä palstalla siinä toivossa että miehesi näkee sen?
Tai jälkeenpäin voi olla väärin koska en usko että oikeastaan kadut tekojasi ja luultavasti tilanteen tullen teet uudestaan...tekosyytä et taida tarvia kun et pysty itse keksiä omia valheita.
Toivon että päätät suhteen jonka olet pettänyt kuitenkin ennen kuin miehesi saa tietää minkälainen ihminen sinä olet jonkun muun suusta.
miksi ihmeessä lopettaisit suhteen tollasen asian vuoksi?
Ei kaikkee tarvi kertoa ja et voi kuitenkaan tietää mitä nsun miehesi puuhailee sielä kaukana tälläkän hetkellä.
Voithan sää kysästä mut tuskin ihan heti sanoo mitään mikä ois edes puoliks totta.
Ihminen vaanon sellanen, ei se tarkota että
miehes olis jotenkin kauheen epärehellinen
vaan sullehan siittä pahaa mieltä tulisi jos tietäisit.
Himot ne on hiirelläkin.
Älä kiusaa ittees sillä asialla koita vaan jatkaa onnellista yhteistä elämää miehesi kanssa kun tapaatte.
Tuskin sä sitä toivot että miehesi mitään tällä palstalla lueskelee.
täällähän näitä totuuden torvia riittää.
Mitähän mahtavat oikeesti olla omia mokiaan peittelevät puhumalla muista pahaa.
Olen varma, ettei hän lue tätä palstaa, toisekseen hän ei ole suomenkielentaitoinen.
Olen vain todella ihmeissäni käytöksestäni ja pettynyt itseeni. Siinä kaikki. Siltikään en ole ajatellut vaihtoehtona hänen jättämistään näistä syistä, tai onhan sekin käynyt mielessäni omantunnon tuskissani..
Olen myöskin miettinyt, että en voi olla varmae hänen teoistaan, vaikka luotankin häneen jo paremmin. En kuitenkaan riittävästi, mikä johtaa mustasukkaisuuteen osaltani. Suhteemme on ollut erikoinen alkaessaan, joka vaikeuttaa luottamistani myöskin häneen. Nyt kaikki on kuitenkin hyvin, kunnes siis itse olen tehnyt nämä tyhmyydet. Itsekin olen ajatellut ennen todella mustavalkoisesti pettäjistä, että ero vaan heti ja haistakoot paska, mutta nykyään nään syitä, jotka ovat johtaneet tilanteisiin, en silti hyväksy pettämistä, enkä aio jatkaa sitä enää kertaakaan. Lähinnä haluaisin ehdotuksia siihen, miten selviän tästä, koska minusta tuntuu mieheni puolesta niiiiiiiiiiiiin pahalta. Mitä voin tehdä? parasta kai on antaa olla ja parantaa tapansa. Silti mietityttää juuri se, jos hän saisikin joskus tietää sen, koska en ole myöskäään pystynyt valehtelemaan koskaan päin naamaa kenellekään, onko aika vain nyt ottaa se riski, että vaikenen asiasta ja parannan tapani? Kiitoksia taas vastauksistanne.
Hei hommaa parempi suhde ja rehellisyyttä itseäsi JA muita kohtaan.
Kuulostat myös aika selkärangattomalta, ehkä voisit harkita luonteen ja periaatteiden hommaamista.
ja nautit siitä huumasta, se kierre on katkaistava nimittäin se ei lopu koskaan saman siipan kanssa, ehkä tietoisesti tiedät, että teillä ei mene enää hyvin tai pelkäät, että hänellä on joku toinen ja varmistat asian kostamalla hänelle.
harvoin, kerran parissa kuukaudesa. Talvella oli neljän kuukauden taukokin. Mutta kertaakaan ei oo tullut mieleen häntä pettää, en mä ees vilkuile muita miehiä, kun oon niin rakastunut tähän mieheen ja hän on koko ajan mielessäni. Et sinä taida tuota miestä rakastaa.
Rakastanpas. En muuten häntä odottaisi ja kärsisi erossa olemisesta kun täälläkin on kesä ja sinkkuaika parhaimmillaan. Päätin, että en enää ikinä petä häntä enkä aio juoda ulkona, sillä se näköjään vähentää kontrolliani näissä tilanteissa. Haluan ainakin yrittää onnistua ja omalta osaltani parannan tapani.
mutta pettäjän tie alkaa taas pian. Kostatko hänelle, koska hän ei ole luonasi?